Hei. Nimeni on Johnny Cash.

Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun edellisen kerran kirjoittelin tänne. En ole ehtinyt/jaksanut lukea montaakaan kirjaa. Oikein mikään ei ole jaksanut innostaa 20 sivua kauemmas. Mutta jotain sentään. Viimeisimpänä Robert Hilburnin Johnny Cashin.

Yli 700-sivuinen kirja antaa kattavan kuvan amerikkalaisen laulajalegendan elämään. Se ei kaunistele, muttei erityisemmin pyri paljastamaan kohauttavaa kohteestaan. Cash oli niin avoin jo elämästään lauluissaan, ettei sellaiselle olisi ollut tarvetta.

Minä tykästyin viimeistään Cashin musiikkiin nähtyäni hänestä tehdyn elokuvan. Pystyin samaistumaan syvälliseen, mutta ristiriitaisuuksien repimään mieheen. Cash kykeni esiintymään niin Las Vegasin kasinoilla kuin vankiloissa. Hänestä kykenivät pitämään kaikki.

Elokuva on sinänsä sovellettu versio Cashin elämästä, eikä vastaa moneltakaan osin tositapahtumia. Kukapa nyt orjallista elämäkertaelokuvaa edes jaksaisi katsoa.

Johnny Cash on niitä kiehtovia laulajia, joiden elämä singahti ryysystä rikkauksiin. Välillä mentiin kovaa alamäkeä ja sitten noustiin taas ylös. Yllättävän paljon Cashin tarina muistuttaa toista Usan etelävaltioiden laulajapojan Elvis Presleyn tarinaa.

Molemmat menettivät veljensä, omasivat huolehtivan äidin ja epäilevän isän, sekoilivat pillereiden kanssa. Elvis oli aina naisten suosikki, mutta Cash tavoitti myös miesten suosion. Hän ei koskaan menettänyt kansanomaisuuttaan.

Hilburnin teos on helppoa luettavaa, vaikka tiivistämisen varaa olisi ollut. Kaikkia lukijoita ei välttämättä kiinnosta hyvinkin yksityiskohtaiset tiedot biiseistä vaan mitä mies itse ajatteli tai mitä muut ajattelivat hänestä. Cash teki itse itsestään kaksi elämäkertaa, joista tietenkin pudotti joitakin itselleen kiusallisia ja häpeällisiä asioita pois.

Johnny Cash oli koko ikänsä uskonmies, vaikka kamppaili myös päihteiden kanssa koko ikänsä. Raamatullinen oli myös Cashin sisäinen kamppailu. Pimeyden ja valon voimat kävivät alituista taistoa miehestä. Uskon ja rakkauden avulla hän hilasi itsensä jamasta ylös. Tosin väsynyt vaimo June Carter Cash ajautui itsekin lääkekoukkuun siinä sivussa. Ensimmäisen avioliitonsa päättymisestä ja lastensa laiminlyömisestä Cash kärsi koko loppuikänsä.

Vanhana ja sairaana miehenä Cashia lykästi vielä kerran. Hänen tuottajansa keksi antaa Cashin laulettavaksi uusia lauluja, joista Cash teki omat versionsa. Tämä nosti miehen uudelleen nousuun vielä ennen kuolemaa, vaikka hittejä ei ollut tullut enää vuosikymmeniin. Samalla tavalla Suomessa Vesa-Matti Loirikin nousi uuteen kukoistukseen.

En tiedä, kuoliko Cash onnellisena, mutta kaikesta päätellen hän oli sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa.

Comments

Teksti:Esa Pesonen
Avainsanat: Johnny Cash, Robert Hilburn

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *