Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Suurimman osan siitä, minkä tiedän kirjoittamisesta olen oppinut juoksemalla joka päivä. Nämä oppitunnit ovat käytännönläheisiä ja ruumiillisia. Kuinka paljon voin painostaa itseäni? Kuinka pitkä lepo kuuluu asiaan – ja kuinka paljon on liikaa?

 

Haruki Murakamin elämäntaito-oppia ja muistelmia sekoittava Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Tammi, 2008) sopii ajankohtaan. Teoksen avainkysymys on, miksi juosta. Murakami vastaa: siksi, että se tuo elämään säännöllisyyttä ja auttaa tyhjentämään mielen, on nautinnollistakin.

Kirjailijan filosofointia on antoisaa lukea, vaikka kaikki yksityiskohdat hänen urheilusuorituksistaan – kuten lukuisista maratoneista ja triathlonmatkoista – eivät jaksa innostaa. Kiinnostavinta on se, miten Murakami etsii yhtymäkohtia luovan työn ja fyysisen suorituksen välillä. Molempiin tarvitaan hänen mukaansa lahjakkuutta, keskittymistä ja kestävyyttä. Ensimmäistä voi (onneksi) kompensoida toisella.

Toisin kuin Murakami, en missään tapauksessa halua liittää liikuntaan suorittamista. Jaan kuitenkin kirjailijan tuntemukset fyysisen ponnistelun tarpeellisuudesta ajatustyölle. Usein luonnostelen tekstejä päässäni kun käyn uimassa tai pitkillä kävelyillä. Rytmikäs, meditatiivinen liike auttaa löytämään ideoille kielellisen muodon. Kotona tuotos tarvitsee vain siirtää paperille.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arviot, hyvinvointi, kirjailijat, kirjoittaminen, liikunta, Murakami Haruki, Tammi, urheilu

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *