Hanki elämä! 10 vinkkiä

Ensimmäiseksi tunnustan: MM-jääkiekon ohella tunnen viehtymystä erilaisiin elämäntaito-oppaisiin ja terveyskirjoihin. Siispä tartuin Sport-lehden päätoimittajan Ulla-Maija Paavilaisen uuteen Hanki elämä! (WSOY, 2011) -teokseen – jota tekijä tosin luonnehtii ”voimakirjaksi”.

Käväisin kuuntelemassa Paavilaista Suomalaisen kirjakaupan terveyskirjapäivillä ja listasin 10 vinkkiä hankkia elämää.

ALKUUN Paavilainen maalaa kauhukuvaa perheenäidin arkiaamusta: ”haluaisin pukea ne mustat housut, joita ei tarvitse prässätä, mutta vetskari menee kiinni vain puoleenväliin”. Kahvimaitoa ei ehdi kuumentaa, koska mikron on vallannut lapsen kaakao. Ukko leukailee auki repsottavasta vetskarista. Perheenjäsenten perään saa huudella unohtuneita bussikortteja ja kännyköitä. Sitten vaan baanalle, eväänä kalenterin väliin litistyvä energiapatukka.

Olisikohan syytä tehdä jotain?

Hanki elämä!KAMPIN Suomalaiseen saapuva Paavilainen ei ainakaan näytä oravanpyörän alle jääneeltä perheenäidiltä. Iho on ruskettunut ja kroppa kuosissa. Kaulaa koristaa voimakirjan kannen sävyyn istuva pirteänoranssi huivi.

Paavilainen tainnee elää niin kuin opettaa: ”Kun lakkaa murehtimasta epäolennaisista asioista, kuten pömppömahasta, voi keskittyä olennaiseen”, hän sanoo.

”Elämä, jonka voi hankkia, on jo olemassa!”, haastattelija Raisa Rauhamaa tiivistää vieressä.

Paavilainen nyökyttelee. Voimakirjallaan hän haluaa kannustaa hamekansaa tuunaamaan itse oman elämänsä ja lakkaamaan valittamasta.

”Jokaisella on guruja ja asiantuntijoita oman pään sisällä. Pienille valituksen aiheille voi itse tehdä jotain.”

Eikä pelkällä nami-namilla kuten suklaalla ja vaahtokylvyllä, vaan vaikka naisen raivolla!

JOKANAISEN voimakirja on suunnattu ”aktiivi-ikäisille”, mutta jaksaminen ja ehtiminen eivät ole vain ns. kypsän naisen dilemmoja. Elämä on yhtä laiffii ihan kaikille. Suvantovaiheita on turha odottaa, aina sattuu ja tapahtuu. Puolukat lentävät välillä korista ketunkoloon – tätä todistavat myös Paavilaisen oman elämän kommellukset. Parasta vaan sietää epätäydellisyyttä.

Omien kokemusten rehellinen avaaminen on kirjasen parasta antia. Paavilainen sortuu kuitenkin paikoin self help -opusten helmasyntiin ja toistaa kuluneita mantroja: ”koskaan ei ole liian myöhäistä”, ”opettele sanomaan ei” ja niin edelleen. Toisaalta: helpommin sanottu kuin tehty. Ei kai näitä ikuisia viisauksia toisteltaisi, jos niistä olisi kyllin opittu.

Poimin kirjasta 10 käypää vinkkiä – saisikohan niillä vähän enemmän elämää:

1 Usko pois: pieni paine pitää pirteänä
2 Karta kusipäitä
3 Pidä loma pöhköön aikaan
4 Hautaa jo nuoruuden nöyryytykset
5 Muista olla säännöllisin ajoin omituinen
6 Fanita! Esikuvat eivät ole pikkutyttöjen etuoikeus
7 Yllättävän monesta pipistä selviää syömällä pari karjalanpiirakkaa ja vaihtamalla kotiverkkareihin
8 Söpöys ei ole tärkeää. Terveys on.
9 Älä kanna kuonaa
10 Lepo vaan

Mutta kun oikein kyrsii, sitä ei tosiaankaan pelasta päivän asu.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arvio, ihmiset & ilmiöt, kirjat, opaskirja, sielu & ruumis, tapahtumat, tietokirja, vinkit, WSOY

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *