Geert Mak: In Europa

Myös rajat kuuluvat suvaitsevaisuuteen

Poliitikon ampuminen ja elokuvaohjaajan puukotus. Poltettuja moskeijoita ja homoseksuaalien pahoinpitelyjä. Menestyskirjailija Geert Makin mukaan monikulttuurinen Hollanti maksaa nyt välinpitämättömyydestään. 

Harmaatukkainen Geert Mak avaa oven kotonaan Amsterdamin keskustassa ja kutsuu perässään työhuoneeseensa. Jyrkät portaat vievät kapean talon kolmanteen kerrokseen. Kirjailija pyytää istumaan ja palaa kahvinkeittoon keittiön puolelle.

Geert Mak on yksi Alankomaiden tunnetuimpia yhteiskuntakeskustelijoita. Tänä vuonna julkaistuissa pamfleteissaan Tuomittu haavoittuvuuteen ja Palautunutta pullopostia vasemmistoälymystön kärkinimi ruotii maansa reaktioita viimeaikaisiin integraatio-ongelmiin. Monien pehmoksi nimittämä entinen sanomalehtitoimittaja puolustaa perinteistä kompromisseihin perustuvaa kulttuuria.

Työhuoneessa vallitsee sotku. Kirjapinot ovat vallanneet kaikki vaakatasot. Kirjoituspöydän kannettavan vieressä on W. G. Sebaldin Austerlitz, Bob Dylan Chronicles sekä amerikkalaisen Jeremy Rifkinin vanhan mantereen elämää ylistävä European Dream. Pieni kannettava tietokone antiikkipöydällä taitaa olla huoneen ainoa sähkölaite.

Mak laskee kahvitarjottimen pöydälle ja ehdottaa siirtymistä suoraan asiaan. Satojatuhansia teoksia myynyt keskusteluohjelmien vakiokasvo on tunnettu analysoivasta otteestaan sekä etevyydestään tiivistää sanottavansa.

»Hollanti on modernin maailman Bangladesh. Maan kuivattaminen ja patojen hallinta ovat pakottaneet yhteistyöhön. Olemme aina olleet sovittelun kulttuuri.»

Jokainen Hollannissa edes hiukan aikaa työskennellyt tietää, mistä Mak puhuu. Yhteisten vesijärjestelmien hoitamisesta juontuva sana poldermodel tarkoittaa nykyisin tapaa istua kokouksissa päivät pitkät, kunnes asioista ollaan yhtä mieltä.

Ihannevaltio täyttä utopiaa?

Geert Mak selventää kuvaustaan hollantilaisuudesta ottamalla esimerkin Pohjoismaista. Hän kävi muun muassa Suomessa ja Norjassa kirjoittaessaan teostaan In Europa, jossa hän luotaa eurooppalaisuuden nykytilaa ja historiaa. Teosta on nyt myyty yli 250 000 kappaletta. »Taistelu vettä vastaan on karaissut hollantilaisia samoin kuin pakkanen pohjoisen kansoja. Vielä 1900-luvun alkupuolella oli tavallista, että täällä ihmisiä kuoli tulvissa. Riitely ei auttanut», hän sanoo.

Mak innostuu puhumaan Suomesta. Hän pinkaisee ylös tuolistaan kirjahyllylle ja kaivaa In Europasta Suomea käsittelevän osion. »Mikä sen tavaratalon nimi nyt on? Hetkinen… aivan, Stockmann. Siellä oli uuden kevätmalliston mainos, jossa jakkupukua mainostettiin sanomalla sen olevan ihmisille, joilla on tärkeämpääkin tekemistä kuin tehdä numero itsestään. Siinä oli niin paljon tuttua», hän nauraa.

Helsingissä Mak osallistui myös veteraanien tapaamiseen. »Vaikka en ymmärtänyt puheesta mitään, tunnistin miesten hiljaisessa nöyryydessä ja sään karaisemissa naisissa paljon samaa kuin pohjoishollantilaisissa. Tarkoitan maanviljelijöiden ylpeyttä siitä, että vain me selviämme näissä kovissa oloissa.»

Kaaoksen merkkejä ilmassa

Hollannin viime vuosien selkkaukset ovat kuitenkin saaneet monet kysymään, onko tavoite liberaalista ja yhteistyöhön perustuvasta hyvinvointivaltiosta sittenkin utopiaa. Tiukempaa siirtolaispolitiikkaa vaatineiden poliitikkojen äänimäärät ovat kasvaneet maahanmuuttajien määrän vanavedessä.

Ongelmat räjähtivät lopullisesti silmille, kun ulkomaalaisvastainen puoluejohtaja Pim Fortuyn ammuttiin vain yhdeksän päivää ennen vaaleja toukokuussa 2002.

Murha antoi lisävauhtia New Yorkin terrori-iskujen jälkeen käynnistyneelle vilkkaalle monikulttuurisuuskeskustelulle. Fortuynia avoimesti ihaillut uskontovastainen elokuvaohjaaja Theo van Gogh tuotti yhdessä alun perin Somaliasta kotoisin olevan kansanedustajan Ayaan Hirsi Alin kanssa elokuvan Submission (Alistus), jossa Koraanin tekstejä oli maalattu pahoinpideltyjen naisten vartaloille. Van Gogh ei vältellyt ärsyttämistä vaan nimitti useaan otteeseen muslimeita lehtikolumneissaan lampaannussijoiksi.

Marraskuussa 2004 Mohammed Bouyeri, 26, tappoi van Goghin ampumalla ja viiltämällä hänen kurkkunsa auki keskellä päivää Amsterdamin keskustassa. Bouyeri puukotti ohjaajan ruumiiseen paperilapun, jossa oli tappouhkaus Ayaan Hirsi Alille. Seuraavina päivinä Hollannissa tuhottiin 18 uskonnollista rakennusta. Kaaoksen merkit olivat ilmassa.

Murha ei vaientanut Hirsi Alia. Hän on vaatinut muun muassa islamilaisten koulujen sulkemista ja kyseenalaistanut mahdollisuuden yhdistää islamia ja modernia yhteiskuntaa.

»Sovittelu ei ole pehmoilua»

Hirsi Alin ajatukset eivät saa kannatusta Geert Makilta. Kompromisseja ja suvaitsevaisuutta vankkumattomasti puolustava kirjailija puhuu selvästi suosikkiaiheestaan. Kahvi on jäähtynyt jo aikaa sitten. Kädet harovat eri suuntiin pyrkivää kiharapehkoa.

»On väärin ajatella, että sovittelu olisi pehmoilua tai raukkamaista. Sovittelu ei tarkoita, että erilaisuuksia ei ilmenisi. Meidän ei tule antaa periksi niille, jotka haluavat tuhota yhteisömme, mutta tämä vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta.»

Oude Schansin kirkonkellot soivat kanaalin toisella puolella. Mak hymähtää ja muistuttaa, että suvaitsevaisuus ei ole Alankomaissa uusi ilmiö. Hollanti on kaupan ja merenkulun keskuksena ollut aina uskontojen ja kulttuurien sekoitus.

»Kaupan kannalta olisi ollut katastrofaalista, jos muslimit, katoliset, protestantit tai juutalaiset olisivat kokeneet vainoa.»

Mak ei kuitenkaan pidä valtaväestöä syyttömänä nykytilaan. Hollannin opetus maahanmuuttajille on ollut huonotasoista jo vuosikymmeniä. Kaupungit ja valtio ovat säästäneet nuoriso- ja lähiötyöstä rajusti.

»Integraatio-ongelmat ovat olleet näkyvissä esimerkiksi kouluissa jo 1980-luvulla, mutta hollantilaiset ovat rasistileiman pelossa vältelleet niiden käsittelyä ja toivoneet niiden katoavan itsestään. Kuvittelimme maahanmuuttajien sopeutuvan perinteiseen pilariajatteluun, jossa eri uskontokunnille ja uskonnottomille taataan omat tv-kanavat ja muut palvelut. Osaltaan näin kävikin, mutta asiat eivät suju kivuttomasti.»

Toivo nuorissa naisissa

Alankomaat on voimakkaan siirtolaisuuden valtio. Noin viidentoista miljoonan asukkaan maassa on 1,7 miljoonaa maahanmuuttajaa, joista muslimeja on lähes miljoona. Amsterdamin kouluikäisistä kahdella kolmasosalla on maahanmuuttajatausta.

Mak painottaa, että integraatio-ongelmat ovat vakavia, mutta niitä ei pitäisi liioitella. Kolme neljäsosaa maahanmuuttajista pärjää erinomaisesti tai hyvin.

Hän sanoo, että iso osa ongelmaa on mediassa. Suurin osa kansasta on totutellut monikulttuuriseen naapurustoon jo vuosia. Nyt oli median, poliitikkojen ja intellektuellien vuoro.

Makin mukaan esimerkiksi Ayaan Hirsi Alin ympärillä on pieni joukko, joka pitää mediataidoillaan vastakkainasetteluja yllä. »Hollannissa on 400-vuotiset perinteet demokratiasta. Me selviämme, kunhan lopetamme toisillemme huutamisen ja ihmisten määrittelyn karsinoihin.»

Kirjailija panee toivonsa nuoriin naisiin. Yliopistoissa ahkerimmista opiskelijoista yhä useampi on marokkolaisperäinen nuori nainen. Poliitikot kuitenkin tuhoavat Geert Makin mielestä varomattomilla kommenteillaan heikkoja siltoja, jotka ovat rakentumassa valtaväestön ja maahanmuuttajien välille.

»Yhä useammat nuoret marokkolaisnaiset ovat ryhtyneet käyttämään huivia, ja monet turkkilaiset liikemiehet harkitsevat muuttoa muualle.»

Hysteria vahvistaa kahtiajakoa

Kansainvälisesti Hollanti on noussut otsikoihin kahden murhan takia, mutta maan lehdet raportoivat lähes viikoittain yhteenotoista.

Viime tammikuussa keski-ikäinen nainen ajoi hänen laukkunsa näpistäneen marokkolaisnuoren yli ja tappoi tämän. Viisi kuukautta myöhemmin ryhmä marokkolaisnuoria pahoinpiteli Amsterdamissa homopariskunnan täydellä ostoskadulla.

Lokakuussa sanomalehti NRC Handelsbladin nuorisosivun 21-vuotias marokkolaisperäinen kolumnisti Hasna El Maroudi ilmoitti lopettavansa palstan, koska päätyi usein kadulla uhkaaviin tilanteisiin kirjoitustensa vuoksi.

Suorapuheisena tunnettu integraatioministeri Rita Verdonk yritti vastata elokuussa kansalaisten hämmennykseen ehdottamalla pakollisia kansalaisuuskursseja yli 750 000:lle ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajalle. Ehdotus kaatui, kun sen todettiin olevan syrjivä ja lainvastainen.

Verdonk jatkoi samalla linjalla vain muutama viikko sitten ajamalla uudistusta, jolla Alankomaat voisi karkottaa maasta pikkurikoksiin syyllistyneet turvapaikanhakijat ja oleskeluluvalla maassa asuvat.

Geert Mak oli 1960- ja 1970-luvulla aktiivisesti mukana vasemmistolaisessa opiskelijaliikkeessä. Hän tunnustaa, että tuon ajan suurin virhe oli väheksyä kansallisen identiteetin ja johtajuuden merkitystä. Nyt Hollannilla on ongelmia molemmissa. Hän ottaa puheeksi Lontoon heinäkuiset terrori-iskut.

»Britannian pääministeri Tony Blair rauhoitti ihmisiä ja vahvisti yhteisöllisyyden tunnetta. Theo van Goghin murhan jälkeen pääministerimme Jan Peter Balkenende sanoi varomattomasti, että olemme sotatilassa.»

Rauhallisen pohdiskeleva puhevirta kiihtyy ja kirjailija nojautuu lähemmäs. »Totta kai amerikkalaisetkin järkyttyisivät, jos joku viiltäisi kaulan auki New Yorkin kadulla hölkkäävältä Michael Moorelta. Mutta poliittinen johtomme sekoitti terrorismin ja integraatio-ongelmat, vaikka näiden yhteys ei ole kovin vahva. Hysteria vain vahvistaa jakoa meihin ja heihin.»

»Ei saa sanoa mitä vain»

Geert Makin mukaan monilla on nyt halu käyttää tilaisuutta hyväkseen ja puhua suunsa puhtaaksi. »Ongelmat pahenevat, kun sananvapautta tulkitaan nyt niin, että saa sanoa mitä vaan. Ei saa», kirjailija tuhahtaa. Hän ottaa esimerkiksi yleisen käsityksen siitä, että marokkolaiset maleksivat kaduilla ja häiritsevät yhteiskuntarauhaa.

»Kotikadullani meluavat pojat ärsyttävät minuakin, mutta en syytä siitä koko marokkolaisvähemmistöä. Hollannissa on vanha sanonta, että rasismi on sitä, että syytät Groningenissa asuvaa herra Cohenia siitä, että amsterdamilainen herra Polak on tehnyt sinulle jotain väärää.»

Hän sanoo hollantilaisten kansallisen identiteetin olevan paradoksaalinen yhdistelmä joustavuutta ja sisäänpäinkääntyneisyyttä. »Maa on kuin osteri, joka avautuu ja sulkeutuu eri aikakausina.» Mak toteaa hollantilaisten eläneen pitkään rinnakkaistodellisuudessa verrattuna muihin monikulttuurisuusongelmien kanssa kamppaileviin maihin.

»Me surimme optimismiin perustuneen aikakautemme ja sen mukana tulleen turvallisen ja kotoisan Hollannin pysyvää päättymistä», Mak kirjoittaa Tuomittu haavoittuvuuteen -kirjasessa.

»Ja sitten koko helvetti pääsi valloilleen.»

Pelon ilmapiiri saa monet nyt toivomaan osterin sulkeutumista, mutta maailmankaupasta elantonsa tienaavalla maalla ei ole vaihtoehtoja. Viime vuodet ovat olleet kivulias koulu, jossa Alankomaat on joutunut pohtimaan, mitä sen kansainvälisesti tunnettu suvaitsevaisuus tarkoittaa.

Geert Makilla on vankka käsitys. »Emme me ole olleet suvaitsevaisia, olemme olleet välinpitämättömiä. Oikeassa suvaitsevaisuudessa asetetaan myös rajoja. Meidän välinpitämättömyytemme suurimpia uhreja ovat olleet monet arabinaiset.»

Mak pitää pienen tauon. »Hollantilaiset kuvittelevat aina olevansa kehityksen kärjessä, mutta nyt käymme läpi kansallisidentiteetin määrittelyä, joka suurimmassa osassa Eurooppaa tehtiin sodan jälkeen.»

Teksti: Tommi Laitio/ SK

Suomentamaton kirjailija

Geert Mak on viime vuosien menestyneimpiä hollantilaiskirjailijoita. Hänen teoksiaan on käännetty muun muassa englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. In Europa -teoksesta suunnitellaan myös elokuvaa.

Makin kirjoja ei ole suomennettu, mutta hänet mainittiin Helsingin Sanomien listatessa äskettäin eurooppalaisia kääntämisen arvoisia nykykirjailijoita.

Makin tunnetuimmat teokset ovat Een kleine geschiedenis van Amsterdam (Amsterdamin lyhyt historia), De Engel van Amsterdam (Amsterdamin enkeli), Hoe God verdween uit Jordwerd (Kuinka Jumala lähti Jordwerdista), De eeuw van mijn vader (Isäni vuosisata) sekä kaksi vuotta sitten ilmestynyt jättimenestys In Europa (Euroopassa).

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Geert Mak, In Europa

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *