Frank Johansson on Amnestyn lipunkantaja

Jos näet tänä iltana Helsingin taivaalla keltaisen pallomeren, et näe näkyjä. Amnesty vapauttaa klo 18 Rautatientorilla satoja ilmapalloja ihmisoikeuspuolustajien puolesta. Järjestö juhlii, sillä se on toiminut jo puoli vuosisataa. Varastin hetken ihmisoikeusjärjestön nokkamiehen Frank Johanssonin aikaa – Mr. Amnesty paljastui lukumieheksi.

Amnesty kruunaa juhlansa uutuuslevyllä, jossa tunnetut artistit kertovat ihmisoikeuspuolustajien tarinoita. Albumi sisältää yksitoista tarinaa ihmisistä, jotka ovat nousseet puolustamaan sorrettujen ja syrjittyjen oikeuksia, usein henkensä uhalla. Viikonlopun aikana Amnestyn teltoilla voi vedota viranomaisiin uhattujen ihmisoikeusaktivistien turvallisuuden puolesta.

Frank Johansson on antanut Amnestylle suomalaiset kasvot ja äänen 20 vuotta. Johansson kiinnostui kolmannesta maailmasta varhain, sillä hän vietti osan lapsuudestaan Afrikassa. 1980-luvulla voimansa tunnossa ollut rauhanliike vei nuoren toimittajaopiskelijan mennessään.

Tapaamme aurinkoisena arkiaamupäivänä lounaalla. Johansson pyytää heti alkuun anteeksi – puhelin syytä pitää ulottuvilla ja siihen on syytä vastata, sillä kaikkein arvovaltaisimman juhlavieraan vastaanottojärjestelyistä ei ole vielä sovittu. Iltajuhlassa Vanhalla ylioppilastalolla mukana on tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Amnestyn saavutukset ovat suuria, mutta niin ovat haasteetkin: kipeitä yksilökokemuksia, loukkauksia, seksuaalista väkivaltaa. Ihmisoikeustyö kysyy tekijöiltään voimavaroja. Johansson saa voimansa niistä ihmisistä, joiden puolesta hän toimii.

”Kun joku tulee toimistoon, ottaa kädestä kiinni ja sanoo kiitos. Se on kuin katharsis.”

Aina ei Johanssonkaan ole jaksanut. Vuonna 2007 hän piti kunnon breikin – ja tarttui kirjoihin.

”Keskityin siihen, että luin yhteiskuntakriittistä kirjallisuutta laidasta laitaan. Se auttoi katsomaan asioita toisista näkökulmista. ”

Ja uusi draivi löytyi.

Hörppiessäni lounaskeittoa, Johansson selailee mietteliäänä muistikirjaansa. Se paljastuu lukupäiväkirjaksi – ja Johansson himolukijaksi. Jokaisen teoksen alkuun Johansson kirjaa teoksen ostopaikan sekä sen, milloin lukeminen alkaa. Loppuun hän rustaa päätösajankohdan. Kirjat ja päiväykset ovat kuin taikakaluja, joiden avulla menneet tapahtumat, matkat ja kokemukset voi palauttaa mieliin.

”Epämääräisen tähtiskaalan laitan lähinnä itselleni”.

Täydet viisi tähteä Johansson on viimeksi antanut Annu Kekäläisen kirjalle Leiri. Kekäläinen asui kolme kuukautta pakolaisleirillä Keniassa. Kirja kertoo hänen kokemuksistaan.

”Kekäläinen meni ihmisten päiden sisään, pohti heidän elämäänsä ja kirjoitti siitä kaunokirjallisen teoksen. Balanssi on kuitenkin kohdallaan.”,

Johansson fanittaa creative nonficton -tyyppistä lukemistoa. Kun tositapahtumia lukee romaanina, saa niistä Johanssonin mielestä usein enemmän irti.

Jalkapallokirjat, romaanit, Afrikkaa käsittelevät tietokirjat – Johanssonin skaala on laaja. Se taitaa hämätä tietoviisasta verkkokauppaakin.

”Olen viehättynyt Amazonin tilastoista, jotka näyttävät, mitä olen ostanut. Tykkään katsoa, mitä he suosittelevat. Ehkä he pitävät minua hulluna, kun eivät aina oikein tiedä, mitä haluan lukea”.

Aihe kuin aihe, hyvä kirja auttaa pakenemaan arkea ja todellisuutta.

Ihmisoikeusmaailman polttopiste on tällä hetkellä arabimaissa. Johanssonia kiinnostaa tapahtumien vyöryn ohella se, miten muu maailma niihin suhtautuu.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: demokratia, historia, järjestöt, juhlat, kirjat, kritiikki, lukeminen, politiikka, tapahtumat, yhteiskunta

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *