Evoluutio – paska nakki?

Olen pyöritellyt jo kauan teoriaa, että evoluution myötä ihmisen aivojen eri toimintoja ohjaavat alueet ovat muuttaneet mittasuhteitaan. Lääketieteellistä näyttöä ei tietääkseni löydy teoriani tueksi, mutta onpa ne lääkärit kirjoittaneet joskus talidomidiakin odottaville äideille.

En usko, että entisajan esi-isät olisivat aivojensa rakenteen vuoksi pärjänneet nyky-yhteiskunnan sosiaalista taktikointia korostavassa toimintamallissa. Eli, kun esi-isämme turvasivat jälkeläistensä ravinnonsaannin paukauttamalla nuijalla naapuriluolan ruokaa varastavaa teiniä, niin nykyään myymälävarkaudesta epäiltyä teiniä silitellään syyntakeettomana, koska ”Henna-Ilkalla on ollut vähän vaikeaa viime aikoina.”

Sosiaalisten taitojen kehityksessä ja empatiakyvyn laajemmassa reaktiokentässä on toki etunsa – tässä maailmassa kollektiivinen huolehtiminen on mielestäni elinehto. Mutta varjopuolena sosiaalisten taitojen kehittymisellä on, että niitä käytetään hyvän lisäksi myös pahaan toimintaan. Yksilö tekee laskelmoiden ja tietoisesti päätöksiä ja suunnitelmia, joita toteuttaa muiden tappioksi joko oman etunsa tai pelkästään muiden kärsimysten vuoksi. Minä diagnosoin molemmat esimerkit pahaksi, joista tulee mielestäni jakaa kaikille samansuuruiset rangaistukset. Mutta toisin toimii yhteiskunta, joka luokittelee pahaksi vain ensimmäisen. Jälkimmäinen diagnosoidaan tarkemmin joko narsistiseen tai skitsofreeniseen ryhmään, joista ensimmäisiin ei kajota koska ”kyseessä on parantumaton luonnehäiriö” ja toinenkin jätetään rauhassa popsimaan pillereitä – olisihan se kohtuutonta jakaa syyntakeettomille rangaistuksia.

Homma haisee ja vahvasti, väittää keittiöfilosofi ja arjen vankeinhoitaja Elli Mäkilä. Jos massamurhaaja marssitetaan pidätyksen jälkeen mielentilatutkimukseen jonka johdosta se todetaan syyntakeettomaksi tekoonsa, ollaan oikeusvaltiosta aivan helvetin kaukana. Kyllä sairasta ihmistä pitää hoitaa, mutta tasavertaisen rangaistuksen puitteissa. Mielenterveys tai voimakas humalatila eivät jumalauta voi olla lieventäviä asianhaaroja, jos joltain viattomalta on lähtenyt henki! Elämän riistäjille tulisi määrätä rangaistukseksi elinkautinen – ei kahta vuotta, vaan ELINKAUTINEN.

Tänään Helsingin Sanomissa oli Niko Kettusen historiaa ja väkivaltaa käsittelevä artikkeli, joka vain lisäsi vettä Mäkilän myllyyn. Älkää antako otsikon ”Nyt on historian turvallisin aika” hämätä. Nimittäin me kuolemme kaikki. Mä lupaan. Harvardin yliopiston professorin Steven PinkerinThe Better Angels of our Nature –kirjaan (2011) perustuva artikkeli nimittäin todistaa, että nykyään kuolee vähemmän ihmisiä väkivaltaisesti kuin ennen. Peruskoulun ja lukion historian oppimäärällä olisin minäkin osannut tämän laskea. Kyse ei olekaan Pinkerin oivalluksesta tai Kettusen napakasti toimittamasta tekstistä, vaan kysymyksestä, joka lukiessa heräsi. Eli, kun entisajan maailmassa valloitukset tehtiin silmä-silmästä-periaatteella, niin kuinkas mahtaa olla nykymaailman laita? On vaikea uskoa, että pahantahtoisuuden tai ahneuden määrä olisivat sosiaalisen multitaskauksen ansiosta ainakaan vähentyneet. Mihin siis vapautuu se energia, jolla ennen valloitettiin maita rehellisen sodankäynnin keinoin?

Pahuus on muuttanut muotoaan älykkäämmäksi ja kieroksi energiaksi, jonka valjastamiseen tarvitaan selkeä tahtotila. Mutta se mihin sen mieletön energiavara käytetään, riippuu nykyään yksilöstä. Sotaa ei käydä päällystön tiukassa komennossa, vaan itsenäisesti sekoilevat yksilöt pilaantuvat ja muuttuvat käärmeiksi kenenkään siihen puuttumatta. Ihmiset kasvattavat myrkyllistä ja pahaa pääomaansa kaikessa rauhassa. Ja kun he vihdoin manifestoivat motiivinsa, on paha jo ehtinyt tapahtua eikä kukaan ole ehtinyt puolustautua.

Mutta käärme sen sijaan saa kyllä avukseen kaiken juridisen ja lääketieteellisen avun – hänhän se tässä todellinen uhri on ollut. Syyntakeeton tekoonsa. Elämme sivistyneessä maailmassa ja onhan tämä oikeusvaltio, hyvänen aika.

Jos minulta kysytään, niin kyllä tasavertaisessa nakkikiskatappelussa on jotain paljon kunniakkaampaa, kuin käärmeiden julkisissa oikeudenkäynneissä.

Comments

Teksti:Elli Mäkilä
Avainsanat: Harvardin yliopisto, Helsingin Sanomat, Niko Kettunen, Steven Pinker, The Better Angels of our Nature

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *