Emma Maree Urquhart: Lohikäärmeenkesyttäjät

Menestyksen reunalla

Emma Maree Urquhart, 13, kirjoittaa fantasiakirjoja, joista suunnitellaam Hollywood-elokuvaa ja tv-sarjaa. Ujolla skottitytöllä on paljon hartioillaan: sekä perhe että kustantamo elävät hänen menestyksensä ehdoilla. 

Kädenpuristus on veltto, hymy jännittynyt. Katse haroo valkoisten ballerinakenkien kärkiä. »Kiva tavata», hän sanoo ja vilkaisee ujosti ylipitkien otsahiustensa alta. Tässä hän nyt on – nuori nero.

Emma Maree Urquhart, 13, julkaisi  Dragon Tamers -fantasiakirjan, jossa teini-ikäiset jäävät loukkuun tietokonepelin maailmaan. Pian skottityttöä vietiin brittimediassa: Koulutytön kirja myi 50 000! Kansa villiintyy teinin tarinasta! Koululaisen lohikäärmekertomus on kuumaa kamaa Hollywoodissa.

»Julkisuus oli ensin vaikeaa. Nyt se on ihan ok», Emma kertoo.

Hänen vastauksensa ovat aluksi hieman lyhyitä. Hän nyökkäilee ja sanoo usein »niinpä» tai »joo». Isä Ian, 54, ja äiti Mairi, 44, istuvat hänen lähellään perheen olohuoneessa Invernessin esikaupunkialueella ja lisäilevät tarvittaessa faktoja.

Isä on jo kertonut, että Emman toinen kirja, edellisen jatko-osa, julkaistaan näinä päivinä Britanniassa. Odotukset ovat korkealla: kustantaja uhoaa, että Emman myyntiluvut hipovat vuoden loppuun mennessä 100 000 kappaletta, ja kirjojen Hollywood-oikeuksista väännetään tiukasti kättä.

Yhdestä amerikkalaisesta elokuvasopimuksesta jouduttiin Ian Urquhartin mukaan jo kieltäytymään, kun nuorelle kirjailijalle ei tarjottu tarpeeksi määräysvaltaa.

»Se oli suuri pettymys», Ian sanoo.

Isä työskentelee Emman managerina. Hän irtisanoutui työstään sähköasentajana, kun Emman ensimmäinen kirja alkoi menestyä. Äiti hoitaa kotona tyttöjä, Emmaa ja tämän kaksoissisarta Sarahia. Kiitoksena kaulassa roikkuu kultainen koru, jossa lukee best mom, äideistä parhain.

»Lisäksi hän hoitaa firmamme käytännön asioita», Ian kehaisee vaimoaan.

Perhe on hiljan perustanut oman osakeyhtiön, jonka kautta Emma saa kirjoista kertyvät rahansa. Isä manageroi tätä nykyä kahta muutakin nuorta kirjailijaa.

Tarina alkoi siitä, kun Emma rakastui muutama vuosi sitten tietokoneisiin.

Elämää toisessa maailmassa

Emma miettii. Ei, hän ei keksi muuta: »En ole kiinnostunut muusta kuin tietokoneista ja kirjoittamisesta.»

»Entä lukeminen?» äiti ehdottaa. »Sekin. Ne ovat koko elämäni.»

Perhe keskustelee hetken siitä, istuuko Emma liikaa koneen ääressä – useita tunteja päivässä. Äiti on hieman huolissaan, isä ei enää: tyttö on oppinut konetta käyttämällä niin paljon.

Ensimmäiselle kirjalleenkin Emma etsi omatoimisesti kustantajaa internetistä. Hän oli aloittanut kirjan kirjoittamisen 11-vuotiaana ja saanut sen valmiiksi puolessa vuodessa. Vasta usean »olet liian nuori ja teksti on liian lyhyt» -palautteen jälkeen hän kertoi vanhemmilleen, että on kirjoittanut kirjan ja pyysi apua kustantajan etsimisessä.

»Kirjan tarina on ollut päässäni vuosia», Emma kertoo. »Olen aina ollut kiinnostunut lohikäärmeisiin liittyvästä mytologiasta.»

Emman kirjan päähenkilö Carol on tietokonepeliaddikti, joka saa tehtäväkseen pelastaa Dragon Tamers -pelin lohikäärmemaailman. Pian hänelle selviää, että kuolema pelissä merkitsee myös kuolemaa oikeassa elämässä.

Emman mukaan moni mieltää hänet Carolin kaltaiseksi kömpelöksi haaveilijaksi, joka on vieraantunut normaalielämästä.

»En ole sellainen», hän sanoo. »Pystyn kontrolloimaan tietokoneen käyttöäni.»

Emma tosin myöntää, että välillä tulee elettyä kirjan tavoin ihan toisessa maailmassa. »Siellä on hauskempaa kuin täällä.»

»Auts!» äiti huudahtaa.

Fantasiaa Emma rakastaa, koska siinä voi tapahtua mitä vain. Lehdissä häntä on jo verrattu toiseen Skotlannissa asuvaan kirjailijaan, Harry Potterin luojaan J. K. Rowlingiin. Vaikka Emma on tämän fani, hän haluaisi tulla noteeratuksi vain omana itsenään. Hän ei välittäisi Rowlingin suosiostakaan. Pari fania riittäisi.

»En haluaisi, että lapset maksaisivat kalliita matkalippuja vain kuullakseen minun lukevan jotain pätkää kirjastani.»

Nerojen pitää olla pakkomielteisiä

»Vuoden kuluttua Emman kirjan on käännetty usealle kielelle ja elokuva on tuotannossa. Ajattele, millainen maailmanlaajuinen ilmiö hänestä tuleekaan», Charles Faulkner, 41, maalailee. Hän on invernessiläisen Aultbea Publishing  -kustantamon johtaja ja Emman »löytäjä». Hänen pieni yhtiönsä julkaisi aiemmin lähinnä ammattilehtiä, mutta Dragon Tamersin saaman julkisuuden myötä se on alkanut kustantaa muitakin kirjoja.

Työntekijämääräkin on tuplaantunut: kolmesta kuuteen. »Mitään ei olisi tapahtunut ilman Emmaa. Häntä on siunattu poikkeuksellisella lahjakkuudella», Charles kehuu.

Häntä kuunnellessa ei jää epäselväksi, mistä ne kaikki ylisanat, joita brittilehdet ovat innolla painaneet, ovat saaneet pontta. Charles kyllä myöntää, että uutiset Emman kirjan 50 000 kappaleen myynnistä olivat palturia.

Hänen mukaansa eräs toimittaja oli ymmärtänyt kovan kysynnän takia otetun suuren painosmäärän jo myydyiksi kirjoiksi. Uutisankka päätyi jopa niin arvostettuihin lehtiin kuin Independentiin ja Timeen.

»Teinikirjailijan teokseksi kirja on kuitenkin bestseller», kustantaja toteaa mutta ei suostu kertomaan tarkkoja myyntilukuja.

»Emman toinen kirja muuttaa varmasti ihmisten asenteita. He tajuavat, että homma on vakava, ja se rohkaisee ostamaan ensimmäisenkin.»

Emma aikoo kirjoittaa kuusi Dragon Tamers -kirjaa. Charles kertoo, että elokuvasopimuksesta neuvotellaan muun muassa maineikkaan Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian tehneen New Line Cineman kanssa, ja BBC on ilmaissut kiinnostuksensa tv-sarjaan. Jos ne toteutuvat, firman ei tarvitse enää murehtia raha-asioita. Mitään ei ole kuitenkaan vielä allekirjoitettu.

Entä jos Emma tahtoo lopettaa kirjoittamisen?

Toimistohuoneen nurkassa istuva Ian Urquhart antaa nopean vastauksen: »Se on Emman valinta. Luulen, että tunnen tyttäreni niin hyvin, että tiedän, että hän haluaa jatkaa ja tulla kirjailijaksi.»

Charles Faulkner on samaa mieltä. »Emma suhtautuu luonnostaan tähän hieman pakkomielteisesti. Luulen, että nerojen pitää aina olla vähän pakkomielteisiä.»

Koulukiusattu julkkis

Emman huone on kaksikerroksisen omakotitalon yläkerrassa. Se on pieni ja lilansävyinen. Tapetteihin on kiinnitetty Harry Potter -tarrakuvia. Sängyllä on kasa pehmoeläimiä ja kannettava tietokone. Sen ääressä nuori kirjailija rentoutuu.

»Onhan sitä stressiä vähän, mutta pärjään kyllä», hän sanoo. »Olen kyllä kaukana mistään nerosta. Olen hyvä kirjoittamisessa ja matematiikassa, mutta epäonnistun kaikessa muussa.»

13-vuotiaalla tuntuu olevan muutakin mietittävää kuin kirjojen myyntiluvut. Koulumaailmassa niitä odotuksia vasta onkin: »Pitäisi olla poikaystävä, pitäisi tupakoida ja juoda alkoholia. Itse en sellaisesta piittaa», Emma kertoo.

Poikaystävän hän kyllä haluaisi. »Mutta pojat eivät tykkää minusta. Kun katson lehdistä kuviani, en pidä siitä, mitä näen.»
Moni koulukaveri on ollut otettu Emman menestyksestä, mutta on niitäkin, joita erilaisuus ärsyttää. »He ovat löytäneet vain enemmän keinoja pilkata minua. Minua kiusattiin aikaisemmin aika paljonkin.»

Emma on mielestään muuttunut ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen paljon itsevarmemmaksi. Se kasvattaa luonnetta, että joutuu totaalisen ujona ja hermostuneena tv:n suoraan lähetykseen mumisemaan kengänkärjilleen. Hän kertoo, ettei mieti julkisuutta tai mahdollisia elokuvahankkeita sen kummemmin. »Ajatus elokuvasta on vähän pelottava. Kuvittelen vain, ettei se toteudu, niin on helpompaa», hän hymyilee.

Enemmän häntä kiinnostaa kavereiden kuulumiset, joita vaihdellaan internetin välityksellä. Emmalla on nettituttuja ulkomaillakin ja hän tekee omia kotisivujaan ja animaatioita. Internetistä hän hakee usein tietoa taiteesta ja sarjakuvista. Erityisesti hän pitää japanilaisista anime-elokuvista.

Kirjoittaminen on Emmasta helppoa ja mukavaa. Hän on itse asiassa kirjoittanut vähän jo jokaista sarjan kirjaa. »En tiedä vielä, miten tarina päättyy. En haluaisi lopettaa sitä.»

Lapsilla ei ole paineita

»Hyvä poika», Emma nauraa ja rouhii pienen valkoisen koiran turkkia. Hän esittelee perheen lemmikkejä talon takapihalla: häkissä on pitkäkorvainen kani, terrariossa Sarahin pyydystämä sammakko. Hamsterin sijainti jää epäselväksi, ja kissa on etupihalla – se ei pidä koirasta. »Rakastan eläimiä», Emma kertoo.

Sarah on tullut myös ulos leikkimään koiran kanssa. Hän on aivan erilainen kuin kaksoissiskonsa: hän tykkää rock-musiikista, näyttelemisestä ja tyttökirjoista. Tytöt vievät välillä koiraa yhdessä ulos, mutta muuten Emma on suurimman osan ajasta tietokoneen ääressä. Internetin käyttövuoroista tulee tappelua.

Sarah myöntää, että on sisarelleen hieman kateellinen. »Hän saa niin paljon huomiota kaikkialla. Kaikki kysyvät, onko tuo siskosi.» Emma ja Sarah sanovat kuitenkin molemmat, että perhe on läheinen. Kesälläkin he olivat kaksi viikkoa Espanjan Menorcalla. Meren ääressä oli mukavaa, vaikka Emman iho paloi. Hän pitää enemmän talvesta.

»Ellei perhe olisi ollut hankkeessa niin täysillä mukana, en olisi julkaissut näin nuoren kirjoittajan kirjaa», Charles Faulkner vakuuttaa. Kirjojen promootiomatkatkin ovat helpompia, kun isä kiertää mukana. Tavoitteena on julkaista kirja vuodessa. Urakka on ohi, kun Emma on täysi-ikäinen.

»Emman rehtorinkin mukaan nyt on hyvä aika panostaa tähän. Emma kyllä selviää koulusta, siinä ei ole mitään ongelmaa», Ian Urquhart sanoo.

Emma kertoo olevansa vain tyytyväinen, jos hän saa olla välillä poissa koulusta. Ei hän tosin aikuisten maailmaankaan vielä haluaisi. Lokakuiset 14-vuotispäivätkin hirvittävät.

»En haluaisi vanhentua», hän parahtaa. »Lapsena ei ole koulun loppukokeita tai laskuja maksettavana.»

Äiti huikkaa sisälle juomaan teetä.

»Aikuisilla on niin paljon paineita», Emma lisää.

Teksti: Tia Nikkinen/SK

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Emma Maree Urquhart, Lohikäärmeenkesyttäjät

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *