Emma Juslin: Frida ja Frida

Emma Juslin, Frida ja FridaOma lukunsa

Suomenruotsalainen kirjallisuus syntyy Suomessa mutta on kallellaan Ruotsiin päin.

J.L Runeberg, Edith Södergran, Elmer Diktonius, Tove Jansson,  Henrik Tikkanen. Lisää suomenruotsalaisia kirjailijoita ja runoilijoita: Christer Kihlman, Märta Tikkanen,  Kjell Westö, Monika Fagerholm, Bo Carpelan, Merete Mazzarella, Ulla-Lena Lundberg, Lars Sund.  He kaikki  ”soittavat suutaan” nuoren, vasta 22-vuotiaan Emma Juslinin romaanin Frida ja Frida (Teos) kertojan kirjahyllyssä.

Suomenruotsalainen kulttuuri on huomattavan rikasta ja huomattavan tuotteliaita me oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki (tietenkin Porsaita äidin sävelellä), Juslin ironisoi romaanissaan niin itseään kuin kulttuuritaustaansakin. Vaikka ruotsinkielisellä kirjallisuudella on vankka asema Suomessa, sitä on suomennettu vain satunnaisesti sen jälkeen kun Monika Fagerholmin ja Kjell Westön teokset tulivat suomenkielisen lukijakunnan tietoisuuteen. Nyt ruotsiksi kirjoittavat nuoret naiset ovat nousemassa marginaalista. Heidän teoksiaan on suomennettu, he ovat menestyneet  kirjallisuuskilpailuissa, ja heidät on huomattu mediassa.

Totuus on edelleen se, että moni lukija odottaa ruotsiksi kirjoittavien kirjailijoiden romaanista käännöstä ja ainakin runojen lukeminen on hankalaa toisella kotimaisella. Varsinkin Hannele Mikaela Taivassalon, 34, alku on ollut voitokas. Taivassalo pokkasi sekä tämänvuotisen Runeberg-palkinnon että Svenska litteratursällskapetin palkinnon uuskauhuromanttisella romaanillaan Viisi veistä Andrej Kraplilla (Fem knivar hade Andrej Krapl). Teos on saanut huomiota myös Ruotsissa. Annika Lutherin, 50, nuortenromaani Kirje maan ääriin (Brev till världens ände) oli ehdolla Finlandia Junior -palkinnon saajaksi. Emma Juslin voitti Söderströmin romaanikilpailun ja FST:n kirjallisuuspalkinnon.  Suomennettujen tulokkaiden joukkoon mahtuu myös miehiä: Stefan Nyman, 26, debytoi suomeksi kauhuromaanilla Anna on-line (Anna är on-line).

Ruotsinkielisen kirjallisuuteen keskittyvillä kustantamoilla on tarjota lisää kiinnostavia nimiä:  Ruotsin radion novellikilpailussa palkittu Johanna Holmström, 27, Runeberg-ehdokkaana ollut Malin Kivelä, 35, Edith Södergranin jälkipolvea edustava runoilija Matilda Södergran, 21, ja Mikaela Sundström, 35, joiden teoksia ei ole toistaiseksi suomennettu.

Fagerholmin perilliset

Mihin suomenruotsalaisten naiskirjailijoiden nousu perustuu?
”Monika Fagerholmiin”, Emma Juslin vastaa. Fagerholm on malli suomenruotsalaisille nuorille kirjoittaville naisille, mutta Juslin uskoo, että Fagerholmin moderni  kieli vetoaa myös mieskirjailijoihin. Ruotsissa Monika Fagerholmin romaani Diiva on kulttimaineessa, Amerikkalainen tyttö voitti naapurimaan merkittävämmän kirjallisuuspalkinnon August-palkinnon vuonna 2005, ja sitä on myyty siellä jo liki 200 000 kappaletta.
”Ruotsalaiset ovat omineet Fagerholmin”, Juslin toteaa. Toisaalta se on hänestä luonnollista: suomenruotsalaiset kirjailijat elävät Suomen ja Ruotsin vaikutuspiirissä.
”Monika Fagerholm on tärkeä esikuva ja tienraivaaja.Tuhannet kiitokset hänelle”, Hannele Mikaela Taivassalo vahvistaa.
”Fagerholmin tapa kirjoittaa on vapauttava. Hänen kielensä, teostensa rakenteet ja hienot naiskuvansa todistavat, että kirjoittamisessa kaikki on sallittua. Se on kannustanut myös minua kokeilemaan rajojani”, Taivassalo jatkaa.

Vannooko myös Ruotsissa asuva ja ruotsiksi kirjoittava suomalaiskirjailija ja kirjallisuudentutkija Robert Åsbacka, 47, Fagerholmin nimeen? Åsbackan romaani Urkujenrakentaja on  ehdolla sekä Runeberg-palkinnon että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
”Fagerholmin teokset ovat tärkeitä”, Åsbacka myöntää. ”Mutta tärkeintä on se, että Suomessa on hyvä kirjailijoiden apurahajärjestelmä, josta myös vähemmistöihin kuuluvat kirjailijat pääsevät osallisiksi”, kolmivuotisen valtionapurahan turvin kirjoittava kirjailija toteaa.
”Suomenruotsalaiset ovat vähemmistö ja vähemmistöille on aina tärkeää saada kertoa itsestään. Islannissakin on vähän asukkaista ja siellä kirjoitetaan paljon ja aika hyvin”, Åsbacka löytää lisäperusteluja ruotsiksi kirjoittavien kirjailijoiden esiinmarssiin.

Suomi vai Ruotsi?

Eroaako suomenruotsalainen proosa suomalaisesta? ”Kyllä”,  Peter Mickwitz, 44-vuotias runoilija vastaa. Mickwitz istuu valtion ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuustoimikunnissa.
”Suomalaisessa proosassa pohditaan enemmän identiteettiin liittyviä kysymyksiä kuin suomenruotsalaisessa saati ruotsalaisessa proosassa.”
Päinvastoin kuin olettaisi! ”Aivan”, Mickwitz naurahtaa: ”Kaikki mitä luulette suomenruotsalaisista, on väärin.”  Hän on suorastaan allerginen koko käsitteelle suomenruotsalaisesta identiteetistä.
Mickwitzin mukaan suomenruotsalaiset kirjailijat seuraavat tietenkin suomalaista, mutta ennen kaikkea ruotsalaista kirjallisuutta.
”Ruotsissa kirjallisuus ei ole samalla tavalla identiteetin rakentaja kuin se on Suomessa. Ruotsalaiskirjailijoiden ei tarvitse käsitellä kieltä tai historiaa, koska ne eivät ole samalla tavalla kuin Suomessa kansallisen identiteetin rakennuspalikoita.”
”Ruotsalaiset kirjailijat uskaltavat kokeilla enemmän. Välillä tuntuu, että suomenkielisestä proosasta kokeilevuus puuttuu lähes kokonaan.”

Entäpä suomenruotsalaisten paljon puhuttu ”kivuus”, näkyykö se kirjallisuudessa?
Robert Åsbacka hymähtää: ”Suomenruotsalainen kirjallisuus on vakavaa.” Hänen mukaansa suomalaisessa proosassa on enemmän huumoria.
”Suomenruotsalaisten huumori on ironiaa. Itsekriittisyys ja itseironia ovat tärkeä tapa käsitellä identiteettiä”, Mickwitz selittää. Valaistusta voi hakea Mickwitzin runoteoksesta Där bara diset återstår av paradiset, jossa muumipeikosta valmistetaan grillaamalla maittava päivällinen.

Teksti: Riitta Kylänpää/ SK

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Emma Juslin, Frida ja Frida

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *