Elina Brotherus hyppää maailmasta toiseen

Ulkopuolisuus: maailma käy yhtäkkiä pieneksi, koska ei ole kieltä. Tunne on tuttu niiltä ajoilta, kun ryntäsin lähes ummikkona ensin Italiaan, sitten Turkkiin, Puolaan ja lopulta Brysseliin. Onneksi valokuvataiteilija Elina Brotheruksen työt antoivat lohtua.

Suite Francaise -sarjassa taiteilija kuvaa omaa tietään vieraaseen kieleen ja uuden maailman sisälle. Teosten kuvaamat arkiset esineet ja tilat oli nimetty keltaisin huomiotarralapuin. Joissakin teoksissa taiteilija itse istuu tarrojen täplittämässä tilassa. Kuvista huokuu melankolia.

GALLERIA Aman
uutuusnäyttelyn valokuva- ja videoteoksissa Elina Brotherus on jälleen oma mallinsa. Hänen hahmonsa liikkuu ja asettuu erilaisiin ympäristöihin. Kävin avajaisissa ja utelin, millainen suhde valokuvataiteilijalla on kirjallisuuteen?

LAUANTAIAAMUPÄIVÄNÄ pikkuinen Ama-galleria on täynnä väkeä. Tuodaan kukkia, juodaan skumppaa ja pommaccia. Vihreään asuun pukeutunut Elina Brotherus liikkuu tottuneesti keskellä avajaispyöritystä. Vetäydymme hetkeksi takahuoneen rauhaan, ja esitän mieltäni askarruttaneen kysymyksen: ”Ammennatko teoksiisi kirjallisuuden aineksia?”

Vastaus on myönteinen, vaikka useimmiten Brotheruksen teostensa yhtymäkohdat ovat taidehistoriallisia. Näyttelyn teoksista Bright,bright day -video juontaa hyvin kirjallisista lähtökohdista. Taiteilijan hahmo kulkee oliivilehdossa ja lähestyy katsojaa. Etualan tekstityksenä juoksee Andrei Tarkovskyn isän runo ja taustalla soi Maria Kalaniemen musiikki.

Firenzen-matkallaan Brotherus osti sattumoisin Tarkovskyn polaroidikirjan, johon painettu runo ”löysi itsensä teokseen” ja toscanalaiseen maisemaan. Kolmas elementti, musiikki, loksahti myös paikalleen kuin itsestään: Brotherus kuvasi Kalaniemen levynkantta ja ihastui levyllä olleeseen kappaleseen.

VIDEOTEOSPARINu descendant un escalier ja Nu montant un escalier taas on kuvattu brysseliläisessä art nouveau-portaikossa. Niillä Brotherus täydentää hieman ilkikurisesti Marcel Duchampin kuuluisaa teosta portaita laskeutuvasta alastomasta kuvaamalla itsensä sekä laskeutumassa portaat että nousemassa ne.

Yksi taidemaailma herää henkiin ja siirtyy toiseen taidemaailmaan.

OSA näyttelyn teoksista on uusia, osa taas Bloomberg Spacen COMMA-projetkin tilaustöitä. Lisäksi näyttely esittelee kaikkiaan neljä Suomessa ennen näkemätöntä videota.

Brotherus tuskastuu kysyessäni onko näyttelyllä jokin teema.

”Yritin päiväkausia pohtia artist statementia, mutta se ei vain onnistunut! Vaikka aina tähdennän oppilailleni, että taiteilijan pitää osata kirjoittaa yksi aanelonen näyttelystään”.

Katsojan taidenautintoa tämä ”puute” ei häiritse. Kaikissa töissä on juuri niitä asioita, joista pidän: omakohtaisuutta ja rehellisyyttä, romanttishenkistä luontosuhteen pohdintaa ja taidehistorialla leikittelyä. Jokainen työ tuntuu aukeamalta taiteilijan minuuteen. Sellainen vetoaa.

HETI avajaisten jälkeen Brotherus lähtee Ranskaan opettamaan. Aika on kortilla, mutta lukemiselle löytyy aina hetkensä.

”Nyt menossa on pari taiteen teoriaa käsittelevää opusta. Luen William Kentridgen haastattelukirjaa, jonka ostin pari päivää sitten Berliinistä. Teos kertoo siitä, miten Kentridge työskentelee”.

Brotherus ottaa kirjan sisällöstä esimerkin. Kun eräs työ ei ottanut syntyäkseen, Kentridge antoi itselleen kaksi viikkoa aikaa vapaaseen assosiaatioon. Tulosta tuli, vaikka suunta vaihtui alkuperäisestä ideasta.

”Tämä on hyvä neuvo kelle tahansa: ota aikaa ja katso, mitä löytyy.”

Elina Brotheruksen näyttely Sequences and Consequences Galleria Amassa, Helsingissä 3.5.2011 asti.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: galleriat, ihmiset & ilmiöt, kuvataide, lukeminen, näyttelyt, taideteoria, valokuvataide

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *