Don Neruda

Pablo NerudaOlen aina ollut kiinnostunut Etelä-Amerikasta. En ole siellä koskaan tosin käynyt, mutta kirjojen kautta pääsee aina mukavasti mielikuvitusmatkalle. Kyllä se aina netin voittaa, joka on mielikuvitukseton paikka mielikuvitusmatkalle.

Etelä-Amerikasta puheen ollen kohtasin Tapulikaupungin kirjastossa nuoruuteni kirjallisen tuttavuuden. Pablo Nerudan. Sen Chilen suuren pojan. Köyhien ja syrjäytettyjen, laulun, viinin ja naisten suuren ystävän.

Tai no, oikeastaan kohtasin Nerudan Valitut runot-teoksen. Valitettavasti, sillä jo tovin maan alla maannutta Nerudaa kun on enää vaikea tavata.

Kirja on minulla jo toista kuukautta lainassa. Lukutahtini on tätä nykyä luvattoman heikko, mutta sitäkin intensiivisempi sielujen syövereissä.

Tiemme Nerudan erosivat pitkäksi aikaa, mutta jälleennäkeminen oli lämmin. Muistin heti, miksi tykästyin Pablo Nerudan runoihin.

Nerudan runot ovat yksinkertaisesti äärettömän rehellisiä. Välillä rohkean poliittisen julistavia, Nerudahan oli vannoutunut vasemmistolainen varsinkin viimeisinä vuosikymmeninään. Toiset runot ovat taas hyvin intiimejä tarinoita Nerudan elämästä itsestään, jotkin jopa hyvin ankaria itselleen.

Neruda julisti haluavansa luoda runoutta, jota jokainen voi ymmärtää ja joka sisällyttää piirinsä kaiken, mitään kaihtamatta. Tavoite, joka on yhä runoudessa tavoittelemisen arvoinen.

Pentti Saaritsan kääntämät Valitut runot ovat erinomaista käännöstyötä. Joskus kun lukee käännöksiä huomaa niiden kökköyden, vaikka ei alkukieltä ymmärtäisikään. Saaritsa sitävastoin on saanut tekstin elämään.

Kannattaa tutustua myös Pablo Nerudan muistelmiin Tunnustan eläneeni. Kirjan nimi pitää todellakin kerrankin paikkaansa.

Tähän loppuun oma suosikkini Tammen julkaisemista Valituista runoista, nimikin on konstailemattoman ytimekäs:

Kuolema
Monet kerrat olen syntynyt uudelleen, sortuneiden
tähtien syvyyksistä, punonut uudelleen
omin käsin asuttamieni ikuisuuksien langat,
ja nyt tulen kuolemaan ilman mitään, multa
peittää ruumiini joka on mullaksi muuttuva.

En ostanut pappien kauppaamaa taivaspalstaa,
ei minulle kelvannut pimeys
jonka metafyysikot ovat näperrelleet
toimettomille mahtimiehille.

Haluan kohdata kuolemani köyhien kanssa
joilla ei ollut aikaa tutkailla mokomaa
samalla kun heitä pieksivät ne
joille taivas on jaettu ja järjestyksessä.

Minun kuolemani on valmis, kuin puku
joka odottaa minua, rakastamani värisenä,
avarampana kuin kaikki turhaan etsimäni,
niin syvänä kuin minulle on tarpeen.

Kun rakkaus on kuluttanut loppuun selvän aineensa
ja taistelu jakanut vasaransa
toisiin väkevimpiin käsiin
tulee kuolema ja pyyhkii pois ne viivat
joista sinun rajasi rakentuivat.

 

Comments

Teksti:Esa Pesonen
Avainsanat: Pablo Neruda, Pablo Neruda Valitut runot, Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni, Pentti Saaritsa

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *