David Grossmanin romaanissa tarinointi tuo turvan

Israelilaiskirjailija David Grossmanin romaania Sinne missä maa päättyy (Otava, 2011) on tituleerattu yhdeksi aikamme merkittävimmistä sodanvastaisista romaaneista. Teos kertoo äidistä, joka yrittää puhumalla pitää sotaan joutunutta poikaansa hengissä. Tartuin tilaisuuteen kuulla kirjailijaa Helsingissä. Romaanissaan hän osoittaa, miten ulkoinen maailma tunkeutuu sisäisiin tiloihin kuin veitsi.

VAIKEA kuvitella traagisempaa henkilöhahmoa kuin äiti, joka kieltäytyy vastaanottamasta suru-uutista poikansa kaatumisesta. Hän pakenee tietoa maan ääriin, Israelin rajamaille. Kumppanina on vanha rakkaus, pojan isä. Hän ei oman sotakokemuksensa raunioittamana ole kyennyt olemaan läsnä lapsensa elämässä tai elämässä ylipäätään.

Grossman puhuu koskettavasti kirjastaan ja sen päähenkilöstä, Orasta, joka ei halua myöntyä yhteiskunnan vaatimuksiin vihasta ja vastakkainasettelusta. Ora ei myöskään hyväksy poikansa kuolemaa, vaan koettaa pitää hänet elävänä puhumalla lakkaamatta tämän vaiheista.

”Voi sanoa, että se on maagista. Toisaalta koko vallitseva tilanne on epätodellinen”, Grossmann sanoo viitaten Israelin ja palestiinalaisten väliseen sitkeään konfliktiin.

KIRJA on suuri eeppinen kertomus konfliktista, mutta myös intiimi perhetarina. Merkitykset syntyvät Grossmanin mukaan keittiöissä ja lastenhuoneissa, eivät parlamenteissa tai sotatantereilla. Silti ulkoinen maailma tunkeutuu väistämättä sisäisiin tiloihin.

”Halusin näyttää, miten ympäröivä tilanne syö kaiken kuin happo ja tunkeutuu läheisimpiinkin ihmissuhteisiin.” Silloin on vaikea olla yksilö ja luottaa omiin moraalikäsityksiin. On paljon helpompaa liittyä kuoroon ja sanoa ”me”.

”Jos luet kirjan, ymmärrät Israelista asioita, joita ei käsitellä mediassa”, Grossman sanoo. Toimittajalla on tarve vastauksiin ja tiukkaan storylineen, romaani taas pistää pohtimaan.

”Kun lukija tulee ulos takakannesta hänellä on mielessään vielä enemmän kysymyksiä kuin alussa.”

ARABIEN ja Israelin välisistä kiistoista on kirjoitettu vain vähän romaaneja. Grossmanin mukaan se johtuu siitä, että israelilaisia jäytää sisäinen ristiriita: ”Israelille on vaikeaa käsitellä sitä, että se on valloittaja.”

Vasta kun tämä moraalinen vääristymä oikaistaan, voivat israelilaiset elää vapaina. Siihen tarvitaan Grossmanin mukaan myös sitä, että palestiinalaiset saavat oman valtion ja pääsevät rakentamaan omaa kansakuntaansa.

Grossman on seissyt pienen tukijoukkonsa kanssa sitkeästi mielenilmauksissa protestoimassa muun muassa siirtokuntien rakentamista vastaan. Hän haluaa osoittaa, että kahtiajaolle on vaihtoehto. Myös romaanin päähenkilö kieltäytyy allekirjoittamasta maailmaa mustavalkoisena. Hän joutuu harmaalle alueelle.

”Ora ei pelkää ristiriitaisuuksia, ne virtaavat häneen. Se on paljon vaikeampaa kuin tiukka poliittinen kannanotto”.

TUOREIMMASSA kirjassaan Falling out of time Grossman käsittelee konfliktia toisesta näkökulmasta.

”Se on yritys ymmärtää surua lapsen menettämisen jälkeen. Jos olen kerran tuomittu suruun, voin vain yrittää kartoittaa ja käsitellä sitä”, Grossman sanoo. Hän menetti oman poikansa Libanonin hyökkäyksessä vuonna 2006 kun Sinne missä maa päättyy oli viimeistelyä vaille valmis. Kirja on sekoitus runoa ja proosaa.

”Runous on suruni kieli. Vaimoni sanoi, että se on lähimpänä hiljaisuutta.”

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: Grossman David, ihmiset & ilmiöt, käännöskirjat, kirjalijat, Otava, politiikka, romaani, yhteiskunta

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *