Cecilia Samartin: Kirjani ei ole poliittinen

Cecilia SamartinKUUBALAISSYNTYISEN Cecilia Samartinin romaanit ovat suomalaisten suosimia. Siitä kertovat käännöskirjallisuuden myyntiluvut ja monen kirjabloggaajan hehkutus. Hiljattain suomennettu Nora & Alicia (Bazar, 2011) on Samartinin esikoinen.

Siispä Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalle kuuntelemaan, mitä kirjailijalla on sanottavanaan.

”Minun piti kirjoittaa tämä kirja ennen kuin pystyin kirjoittamaan muuta”, oranssiin shaaliin kietoutunut Samartin sanoo.

NORA & ALICIAN kirjoittaminen merkitsi Samartinille identiteetin etsintää. Se ei ollut yksinkertainen juttu, sillä yhdeksänvuotiaana hän joutui perheineen pakenemaan Fidel Castron sotilashallintoa Yhdysvaltoihin.

Romaani alkaa 1950-luvun Havannasta. Tyttöserkukset elävät huoletonta elämää, kunnes kommunistit aloittavat vallankumouksen ja Kuuba ajautuu sisällissotaan. Se pakottaa Noran perheen – kuten monen muun kuubalaisen – tuskaiseen maanpakoon.

Alicia kuitenkin jää Kuubaan. Hänen tarinansa avulla Samartin ”pystyi käsittelemään sitä, millaista elämä olisi voinut ollut Kuubassa”. Alicia on monella tavoin järkevän ja analyyttisen Noran vastakohta: spontaani, heittäytyvä ja tunnevaltainen.

”Toivoisin olevani kuin Alicia, mutta olen kuin Nora”, Samartin toteaa. Ehkä siksi kirjailija sanoo, että hänen teoksensa ei ole poliittinen, vaan sitä ohjaavat tunteet.

HAASTATTELUN lopussa kirjailija tunnustaa: romaani on puolitotuus siitä, mitä Kuubassa ”oikeasti” tapahtui, pehmennetty.

Tässä lienee syy siihen, etten löytänyt teoksesta vangitsevaa kudelmaa. Romaanin historiallinen tausta on dramaattinen, mutta Samartin ei tee kiinnostavista aiheista kuten siirtolaisuudesta ja etnisyydestä rosoista ja uskottavaa.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: Akateeminen kirjakauppa, arvio, Bazar, ihmiset & ilmiöt, kirjat, romaani

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *