Cecelia Ahern kirjoittaa suoraan sydämestä

Cecelia AhernIrlannin luetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Cecelia Ahern (s. 1981) on noussut menestykseen valkokankaallakin nähdyillä romaaneillaan. Hänen esikoisromaaninsa P.S. Rakastan sinua on julkaistu yli 50 maassa. Kirjaan pohjautuvaa elokuvaa tähditti Hilary Swank ja se sai loistavan vastaanoton myös Suomessa. Nyt Dublinissa asuva Ahern kirjoittaa jo seitsemättä romaaniaan.

”Muistojen jakaminen on intiimi kokemus”

Kaikki naissankarisi ovat vahvoja persoonia, jotka elävät menneisyydessä, syvällä muistoissaan. Miksi upotit heidät menneisyyteen? Miksi muistot ovat niin tärkeitä sinulle?

Uskon, että muistot ovat erittäin henkilökohtaisia eikä kenelläkään muulla voi olla koskaan täysin samanlaista muistoa, ja siksi niiden jakaminen jonkun toisen kanssa on tavattoman intiimi kokemus. Ajattelin, että verensiirron ympärille saisi kehiteltyä kauniin rakkaustarinan – jos jokin mikä on peräisin suoraan sydämestä pelastaa jonkun toisen ihmisen hengen, niin se on intiimeintä ja upeinta mitä kukaan voi tehdä. Sitten aloin miettiä, kuinka paljon ihmisestä itsestään veri oikeastaan kuljettaa mukanaan. Jos sydän pumppaa verta ympäri kehoa, kuinka paljon ihmisen ominaisuuksista imeytyy siihen? Valitsin teemaksi muistot tämän läheisyyden takia, sillä kun pystyy jakamaan jonkun toisen elämän, siitä syntyy uskomaton yhteys.

Tämä tarina kertoo kahdesta yksinäisestä sielusta, jotka päätyvät yhteen muistojen kautta – ja tuntevat itsensä sen seurauksena jälleen kokonaisiksi. Joycen ja hänen isänsä Henryn elämä pyörii pitkälti Joycen äidin ja Henryn vaimon muiston ympärillä, ja nämä ihanat muistot yhdistävät heitä. P.S. Rakastan sinua -romaanin Holly on hirvittävän yksinäinen, mutta hänen muistoissaan Gerry elää ikuisesti. Muistot ovat taianomaisia, ne kuljettavat meidät sieltä missä ikinä olemmekin takaisin toiseen aikaan tai paikkaan, muiden ihmisten seuraan. Kun elämä kiitää eteenpäin niin kovaa vauhtia, on lahja pystyä elämään uudelleen elämänsä hetkiä kerran toisensa jälkeen.

Mikä tekee Suoraan sydämestä -romaanin sankarittaresta niin vahvan naisen? Mikä hänen energianlähteensä on?

Me tapaamme Joycen juuri, kun hän tuntee olevansa elämässä niin pohjalla kuin suinkin on mahdollista. Hän menettää traagisesti vauvansa, hänen avioliittonsa päättyy, ja hän muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa ikääntyvän isänsä luo. Sairaalassa ollessaan hän saa verensiirron, ja sen seurauksena hänen mieleensä ilmestyy yhtäkkiä verenluovuttajan tunteita, toiveita, taitoja ja muistoja. Koska Joyce on pohjalla elämässään, ymmällään siitä, mihin elämä häntä kuljettaa, hän alkaa etsiä verenluovuttajaa kiittääkseen häntä henkensä pelastamisesta. Se antaa hänelle voimia jatkaa eteenpäin. Hän tuntee saaneensa osan verenluovuttajasta osaksi itseään, ja hänen on pakko lähteä heti etsimään tätä. Myös Justinista itsestään tuntuu siltä, että osa hänestä on kateissa, aivan kuin hän olisi antanut pois osan itsestään. Hän tuntee pakottavaa tarvetta etsiä käsiinsä sen henkilön, joka vetää häntä puoleensa, jotta voi tuntea itsensä taas kokonaiseksi. Minä uskon, että jokainen vaikea ajankohta elämässämme tekee meistä vahvempia ja opettaa meille jotain itsestämme. Me opimme, että pystymme selviytymään vaikeista ajoista, ja meistä tulee niiden jälkeen parempia ihmisiä. Juuri se tekee Joycesta niin vahvan. Hän on kokenut valtavasti menetyksiä elämässään, mutta hänestä on tullut sen seurauksena uskomattoman vahva.

”Omistin kirjani isovanhemmilleni”

Hankaloittavatko romanttiset muistot elämäämme? Vai tekevätkö nuo eräänlaiset menneiden rakkauksien matkamuistot meistä naisellisempia ja vahvempia?

Uskon, että kaikki muistot, niin hyvät kuin huonotkin, ovat lahja. Mikä tahansa asia, josta voimme oppia jotain, on lahja. Muistoista voi olla seuraa yksinäiselle ihmiselle; kun me menetämme rakkaitamme, osa heistä jää elämään aina mieleemme ja sydämeemme. Me voimme ottaa opiksemme vanhempien sukupolvien muistoista ja tarinoista. Muistoista on seuraa, ne voivat lohduttaa meitä ja opettaa meitä, ne voivat kuljettaa meidät toiseen aikaan ja paikkaan, ne varastoivat kallisarvoisia hetkiä mieleemme ja antavat meidän katsella niitä kaikessa rauhassa, kenenkään muun näkemättä. Muistot ovat suunnattoman arvokkaita.

Pidätkö itseäsi vahvana naisena? Mitkä muistot omasta menneisyydestäsi ovat vaikuttaneet koko elämääsi?

Romaanini henkilöiden tavoin uskon, että elämä on matka. Me kaikki käymme läpi vaikeita aikoja, ja joka kerta kun meille käy niin, meistä tulee aina vain vahvempia. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, meidän on pakko selviytyä, ja me yllätämme itsemme omalla voimallamme. Uskon, että toivo on todella tärkeää. Jos meillä on toivoa, se auttaa meitä uskomaan, että epätoivo ja vaikeudet ovat aina voitettavissa. Äitini perheessä oli kolmetoista henkeä ja isäni perheessä seitsemän henkeä, ja niinpä minulla on mahtavia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta suuren rakastavan suvun ympäröimänä ja sen seurauksena erinomainen suhde sukulaisteni kanssa. He ovat parhaita ystäviäni, ja me kaikki kunnioitamme toisiamme suuresti.

Omistin tämän romaanin isovanhemmilleni, jotka eivät ole enää keskuudessamme, koska halusin kiittää heitä kaikista heidän antamistaan ihanista muistoista. En unohda koskaan heitä ja sitä, mitä kaikkea he tekivät minun hyväkseni. Kun kiitämme ihmisiä muistoista, joita he ovat antaneet meille, kiitämme heitä samalla siitä, että he ovat olleet elossa, ovat olleet osa meidän elämäämme, ovat jakaneet aikaansa meidän kanssamme.

Kirjakauppa Suuri Kuu

Comments

Teksti:SSKK
Avainsanat: elokuva, kirjat, matkamuistot, nuoruus, rakkaus, romaanit, sairaalat, sukupolvet, vauvat, verensiirto

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *