Askarruttaa! Testissä harrastekirjat – Jaana Aartomaa

Innostuin käsitöistä viime keväänä (2015) osallistuttuani Kierrätyskeskuksen Näpräpajan kurssille Romusta koruksi. Onnistuin tekemään kaksi kaulakorua, joihin olen todella tyytyväinen – vieläkin. Se tunne, että onnistuu jossain, jota ei ole ennen kokeillut, on ihan mahtava.

Ruokahalu kasvaa syödessä, ja seuraavaksi osallistuinkin pikkumaton virkkauskurssille. Mennessäni en osannut edes alkusilmukkaa tehdä, saati mitään muutakaan.

Kierrätyskeskuksen opettaja Arja Tjäru näytti kärsivällisesti kädestä pitäen miten tehdään aloitussilmukka, pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Siitä se sitten lähti, lapasesta nimittäin. Innostuin virkkaamisesta niin, että heti kättelyssä virkkasin kuusi kiloa kudetta ja lukemattomia lankakeriä. Meillä on nyt virkattuja mattoja ja koreja vähän joka huoneessa, kotona ja mökillä, sekä kaikenlaisia torkku- ja vauvanpeittoja. Virkkuukoukkuja piti tietenkin hankkia kaikenkokoisia, samoin lankoja. Tilailen lankoja eri nettikaupoista, teen löytöjä kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksesta, hamstraan alennuksista, poikkean pikimmiltään lankakauppoihin ja jämähdän sinne, väritaivaaseen.

Kolmas ja viimeinen niitti käsityöintooni oli niin ikään Kierrätyskeskuksen kurssi Tilkkutyö. En ole ommellut koneella oikein koskaan, minkäänlaista muistikuvaa koulun käsityötunneista ei ole. Tiedän, että olen joskus nuorena kaventanut farkkuja jonkun kaverin ompelukoneella, mutta siinä kaikki.

Sain tehtyä tilkkutyökurssilla Minnea-vauvalle peiton, ja onnistumisen ilo oli mieletön. Sain niin paljon hyvää energiaa itselleni, että olin ratketa riemusta.

Kesäkuussa ostin elämäni ensimmäisen oman ompelukoneeni, mieheni ystävällisellä avustuksella. Kone on Juki, metallirunkoinen ja kuulemma kestävä. Olen ollut erittäin tyytyväinen siihen. Kesälomalla emme juurikaan päässeet ruokailemaan mökillä pöydän ääreen, koska ompelukseni oli vallannut koko pöydän. Käsityökesä jatkui Päivölän kansanopiston kahdella kurssilla; Tilkkutyö (kurssilla ommeltiin kasseja, kulhoja ja kukkaroita) ja Tilkkutyöt – Vapaan tikkauksen alkeiskurssi. (Vapaa tikkaus liittyy tilkkutöiden viimeistelyyn kerroksia yhdistettäessä). Opettajana oli tilkkutyötaituri Hannele Wakkari. Energia oikein kohisi suonissani. Tai sitten se oli verenpaine, varsinkin vapaantikkauksen jälkeen.

Kesän 2015 kruunasi se, että pääsin Helskyn Aikuisten käsityökouluun opiskelemaan neljäksi vuodeksi. Opinnoissa painoalueina on esteettinen, visuaalinen ja kulttuurinen osaaminen, perinteen taitaminen, käsityöilmaisun kehittäminen sekä käsityöllisten tekniikoiden ja materiaalien hallinta.

Mutta sekään ei vielä riittänyt. Hamstrasin kasoittain opaskirjoja korujen ja mosaiikkien tekoon, sain erilaisia käsityökirjoja kokeiltavaksi ja seuraavaksi taas menin lankakauppaan. Mosaiikkeja ja korutarpeita meiltä jo löytyykin, ihan omaksi tarpeeksi vaikkapa kymmeneksi vuodeksi.

Päätin selvittää miten käsityö- ja muut harrastekirjaoppaat toimivat. Askarruttaa mieltäni, että oppiiko niiden ohjeilla tekemään? Millaista jälkeä tulee? Kehtaako niitä näyttää kenellekään? Voiko niitä käyttää? Teen jokaisesta testaamastani kirjasta vähintään yhden ohjeen mukaan jonkin työn ja esittelen sen teon kuvin ja sanoin blogissani.

Ei muuta kuin tulta päin!

Jaana Aartomaa

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: aikuisten käsityökoulu, askarruttaa, harrastekirjat, Helsky, käsityöt, kierrätyskeskus, korut, kuteet, langat, mosaiikki, näpräpaja, neulominen, ompelukone, oppaat, päivölän, puikot, tilkkutyöt, torkkupeitot, vauvanpeitot, virkkaaminen, virkkuukoukut

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *