Arto Melleri – runopojasta rappioruhtinaaksi

Mitä oikeastaan tiedän Arto Melleristä? En paljoa; lähinnä mieleen tulee kirjailijan boheemi elämäntyyli. Viikonloppuna kävin avartamassa käsityksiäni Vallilan kirjastossa, missä julkistettiin Martti Anhavan kirjoittama Romua rakkauden valtateillä -elämänkerta (Otava).

KIRJASTOON pakkautui kosolti väkeä; yleisöstä bongasin muun muassa kirjailija Anja Snellmannin ja sanoittaja Vexi Salmen. Tilaisuuden ohjelmaan kuului Kalle Aholan musisointia. Hän on vastikään säveltänyt levyllisen Mellerin runoja.

”Olen sen verran nuori, että mulla jäi väliin Pete Q ja muut”, Ahola totesi.

Ensikosketus Melleriin syntyi aiempien runosävellysten kautta. Se innosti Aholan perehtymään runoilijan tuotantoon.

SIIRRETTIIN myös kulttuuriperintöä. Vauhdikas Martti Anhava tempaisi kaulastaan punaisen kravatin ja luovutti sen Aholalle. Melleri oli kerran kääräissyt solmion Anhavan kaulaan kertoen saaneensa sen Jukka Virtaselta. Oikeaan osoitteeseen kaulakoriste päätyi: Aholan biisit ja Mellerin runot ovat kuin yhdessä puusta.

ANHAVA sai Melleri-työn toimeksiantona Otavalta. Alun perin kustantaja kaavaili tiiviiden elämänkertojen sarjaa, jossa kirjoittaja tuntee kohteensa. Anhavan käsissä elämäkerta kuitenkin laajeni. Tuttavuudesta huolimatta taustatyö oli Anhavalle välttämätöntä: ”Arto vietti niin kirjavaa elämää, että tunsin siitä vain kapean siivun.”

Mellerin lähiomaisilta Anhava sai kymmeniä laatikoita, jotka sisälsivät Mellerin päiväkirjamaisia merkintöjä, runojen aihioita ja dialoginpätkiä. ”Laatikot sisälsivät Arton työskentelymetodin.” Ne olivat myös Mellerin keino tuulettaa ja purkaa ahdistavia tuntemuksia. Löydöt ruokkivat Anhavan innostusta.

”Paljastui puoli Artosta, jota en ollut tuntenut. Epävarmuudet ja itsesyytökset, jotka liittyivät uskonnolliseen kasvatukseen.” Lapsuuskodin lestadiolaisuus eli sitkeänä kirjailijan mielessä.

”Tästä aineistosta tuli Arton oman äänen jatkumo elämänkertaan.”

SUURI yleisö tuntee Mellerin parhaiten runoista ja rappioromanttisesta elämäntyylistä. On siis yllätys, että Melleri piti runojaan jonkinlaisina sivutuotteina. ”Oikea tekeminen” olisi tarkoittanut proosaa. Mutta olisiko hänestä ollut siihen keskellä levotonta elämää?

”Tai ehkä hän ei sittenkään ollut pitkien muotojen ihminen. Oli ideoita, jotka hyytyivät, muuttivat muotoaan”, Anhava pohdiskeli.

ROMUA rakkauden valtateillä alkaa ihmelapsen tarinasta. Mellerin kirjallinen lahjakkuus pantiin merkille jo varhain ja häntä tuettiin monin tavoin. Kun Melleri pääsi ylioppilaaksi, hänellä oli jo kokonainen tuotanto runoja ja kuunnelmia.

Teatterikorkeaan Melleri meni hetken mielijohteesta, mutta päätyi sen kautta 70-luvun lopun kulttuurivaikuttajaksi. Pete Q -teatterikappale syntyi yhdessä muun muassa Arto af Hällströmin kanssa, mutta ruumiillistui Melleriin. Samaan aikaan hän teki läpimurtonsa runoilijana.

”Siitä alkoi kehitys runoprinssistä rappioruhtinaaksi”, Martti Anhava muotoili.

VÄLIPALANA työväenopiston Runoteatteri esitti runosikermän, sitten oli muistelupiirin vuoro. Mukana olivat af Hällström, Olli Lampi ja Mellerin ensimmäinen vaimo Kaisa Kangas. He kuvailivat eksentristä nuorta miestä, jolla oli epätrendikkäät viikset, pitkät hiukset ja sheriffintähti rinnassa. Kosmoksen pöydässä ujosta tarkkailijasta sukeutui äänekäs kaikentietäjä.

Keskusteluissa piirtyi kuva monisärmäisestä ja lahjakkaasta ihmisestä, joka lopulta antoi elämäntavan viedä.

[embed http://lukeminen.fi/kirjat/romua-rakkauden-valtatiella-arto-mellerin-elama]

 

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: Anhava Martti, elämäkerrat, julkkarit, kirjastot, kirjat, kulttuuri, Melleri Arto, menot, musiikki, Otava, rocklyriikka, Runot, tapahtumat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *