Antti Hyry voitti vuoden 2009 Finlandia-palkinnon teoksellaan Uuni

UuniMies muuraa uunia ja miettii elämää. Tapahtumat tulevat ja menevät, mutta muuri nousee ja pysyy.

Meren rannalla mies on rakentanut taloa jo kauan. Nyt pitäisi lämmitystä ja leipien paistamista varten muurata uuni.

Uunintekijän pitää tietää ja osata. On hankittava tiiliä, verkkoa, sementtiä ja valusoraa. Pitää laittaa linjalaudat, virittää linjanarut, sekoittaa laasti, aloittaa muuraus – ja jaksaa muurata. Mies suunnittelee, tekee hankintoja, rakentaa, pysähtyy välillä ja muistaa. Hän miettii sitä, miten asiat ovat ja tapahtuvat toistensa lomassa, toisiinsa vaikuttaen, katoavat tai jäävät. Kevät vaihtuu kesäksi, kesä syksyksi ja talveksi. Vähitellen uuni valmistuu.

Muuraamisen liikeradat katoavat, mutta muuri pysyy, sata vuotta ja ylikin. Jatkuvuudesta, pysyvyydestä ja katoavuudesta on aina kysymys, kun jotain rakennetaan. Siitä otteesta elämään, minkä tekeminen voi ihmiselle antaa.

”Hän rupesi muistelemaan mallia, uunia Hökän pirtissä. Uuni oli sisältä melkein metrin korkuinen, holvattu tiilistä, peränurkissa liekeille lähdöt. Kun kanavat tulevat uunin päällypuolella eteen ja sivuja alas ja alhaalla kääntyvät takaseinää kohti ja siellä takana uunin keskellä yhtyvät ja kanava nousee ylös ja keskellä uunin päällä tulee eteen ja piippuun, joka lähtee uunin otsalta ylös vesikattoa kohti.”

Arvostetuimpiin kirjailijoihimme kuuluvan Antti Hyryn (s. 1931) esikoisteos Maantieltä hän lähtijulkaistiin jo vuonna 1958. Hänen edellinen romaaninsa Aitta oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1999.

Kirjakauppa Suuri Kuu

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Antti Hyry, esikoisteokset, kirjailija, muuraus, romaanit, vesikatot

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *