Annakaisa Iivari: Tyttöministeri

Ruotsinkielenopettajalla Iiris Luodolla on ongelma. Hän ei löydä elämälleen merkitystä, vaikka aihioita siihen on tarjolla: perhe ja omakotitalo, uusi untuvatakki, herkuttelu kiinalaisessa ravintolassa, teini-ikäisen pojan hellyttävä yrmyily.

Kun Iiris ”repäisee” lähtemällä marttojen kulttuuriretkelle, alkaa tapahtua. Naisia kuljettanut linja-auto joutuu onnettomuuteen ja Iiriksen ripeä toiminta nostaa hänet median lemmikiksi. Huomio siivittää Iiriksen Perinteiset arvot -puolueen (PERA) eduskuntavaaliehdokkaaksi ja sitten ministeriksi.

Annakaisa Iivarin romaani Tyttöministeri (Otava, 2011) on kepeää ja vaivatonta luettavaa. Ja sopii ajankohtaan: ministerilistoja rustataan jo kovaa vauhtia.

TYTTÖMINISTERI on sekoitus viihteellistä chicklittiä, satiiria, yhteiskuntakritiikkiä ja jonkinlaista kasvutarinaa. Parasta antia on tietoyhteiskuntavisioille naljailu. Iiriksen upouusi virka on ”itsepalveluministeri” ja lippulaivahanke perusopetuksen virtualisointi. Miten olisi virtuaalisiviilipalvelus? Kumma utopia vai kohta totisinta totta?

Muu on turhankin tutunoloista: politiikka on suhmurointina, media heittää vuoroin rapaa, vuoroin nostaa otsikoihin ja venäläinen liikemies on rikas ja very slick. Turhalta tuntuu myös ratkaisu siirtää kertojan ääni välissä Iiriksen miehelle, siskolle ja pojille. Ne jäävät pintaraapaisuiksi.

VÄISTÄMÄTTÄ Iivari herättää kysymään, millaisin eväin poliitikoksi päädytään. Sen verran sokkona median nostama Iiris luovii budjettiviidakoissa. Ministerin ensimmäinen opas on vanha yhteiskuntaopin kirja. Niin oli minullakin, kun aloittelin paikallisradiossa kesätoimittajana.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arvio, chicklit, kirjat, politiikka, romaani, tietoyhteiskunta, viihde

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *