Anna-lehti terävöitti tyyliään

Gustav Hägglundin lauottua muutama viikko sitten Annassa mielipiteensä naisista, alkoi myrsky. Puolustusvoimien entinen komentaja latasi, ettei siedä läskiä. Se osui arkaan paikkaan. Kysyin Annan päätoimittajalta Hanna Jenseniltä miltä tuntui, kun lukijat antoivat äkäistä palautetta.

”Viikkolehden tehtävä on nostattaa puheenaiheita. Emme halua sensuroida tai jättää julkaisematta haastateltavan puhetta”, Jensen sanoo vaihtaessamme kuulumisia helsinkiläiskuppilassa.

Annalaiset haluavat tikata aiempaa nopeammin ja rohkeammin kiinni kuumiin asioihin. Lehdessä ei kuitenkaan osattu ennakoida Hägglund-keskustelun mittasuhteita. Tabujen aukeaminen tulee aina yllättäen ja pyytämättä.

Anna on ”naisen asialla” – ja kestää siksi Jensenin mielestä satunnaiset kohut.

”Viime Annassa Miia Nuutila sanoi, että köyhyys on asenne. Se kuuluu samaan sarjaan”.

Nuutila ei tosin saanut keskustelupalstoja liekkeihin, mutta miehen taitaa olla paha mennä lausumaan julkista mielipidettä naisesta!

VAIHDAMME puheenaihetta naiset-miehet -vastakohdasta Annan uudistuneeseen ilmeeseen. Lehden typografiaan on juuri laitettu uutta liikettä. ”Juorusivut” on heivattu loppupäähän ja alkuun on kasattu pikkupalasia kirja-arvioista menovinkkeihin. Tuloksena on entistä ajatellumpi paketti, flow, jossa korkeakulttuuri ja lifestyle elävät sopuisaa yhteiseloa. Juuri se tekee Annasta suositun.

”Annan nerokkuus on kolmessa asiassa. Ne ovat puheenaiheiden nostaminen, viihdyttäminen ja koskettavuus.”

Nokkela on oltava, sillä naistenlehtien välinen kisa on armotonta. Annan valttikortteja ovat ihmisten nimellä ja kuvalla julkaistut selviytymistarinat. Ne kiinnostavat lukijoita.

”Päähenkilön on täytynyt oivaltaa jotain elämästään, koska hän on selvinnyt. Se on koskettavaa ja jännittävää, ikiaikaisiin arvoihin ja tunteisiin osuvaa.”, Jensen arvelee.

Annan työntekijät pitivät keväällä aivoriihen, jossa tyypillisestä lukijasta tehtiin lihaa ja verta.

”Loimme epätäydellisen lukijan, emme unelmaa”. Hän on ”42-vuotias tamperelainen Minna”, jonka elämä ei ole pelkkää pilvilinnaa.

ENERGINEN Jensen tankkaa jutustelumme lomassa innolla sienipiirakkaa ja kermakaakaota. Myöhemmin iltapäivällä hän on aikeissa polkaista pyörällä joogaan. Katselen herkkuja kateellisena – itse olen vesilinjalla.

Hiukan kateellinen olen myös siitä, että Jensen on onnistunut luomaan harvinaisen uran vapaana toimittajana. Juttujen myynti on raadollista hommaa, joten ideat on syytä pitää terävinä ja myyntipuhe moitteettomana. Silti Jensen väittää olevansa aina vähän jäljessä.

”En ole uutisnarkomaani, vaan voisin elää omassa pienessä kuplassani. En ole hyvä keskustelemaan juuri siitä suurimasta aiheesta, joka kuohuttaa. Olen siellä sivuraiteilla”.

Uutuuskirjatkin tulevat Jensenin lukulistalle kuulema viisi vuotta niiden julkaisun jälkeen.

JUURI nyt Jensen seuraa tiiviisti ruotsalaista Your life -nimistä kuukausilehteä – tai paremminkin sen päätoimittajaa. Tämä luo kuin tehtaan hihnalta lehtiä, joita häntä itseään kiinnostaisi lukea. Ensin oli äidille suunnattu Mama, sitten Family Living ja lopulta bisneslehti Passion for Business. Kaikki lehdet ovat menestyneet.

Jensen ei hingu samoihin suorituksiin. Päätoimittajan pestiä on jäljellä vielä puoli vuotta, sen jälkeen on oman kirjaprojektin vuoro.

”Kirjoitan Teokselle kirjaa muistisairauksista jälkipolvien näkökulmasta. Haluan varata sille aikaa, keskittyä kirjoittamiseen neljä tuntia päivässä”.

Kirjoittaja haaveilee kirjoittamisesta!

YRITÄN tiristää Jensenistä vinkkejä tekstityöhön. Neuvo numero yksi: hio huolella jutun ydinideaa ja rakennetta – sitä vuoden 2010 freelancerkin tekee yhä joka päivä.

”Yllättävä ja herättävä näkökulma pitää olla. Pienikin asia, kunhan se on poikkeava.”

Kirjoittajiksi mielivät, tarkatkaa siis hiljaisia signaaleja. Ja tehkää myyntityö huolella.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: ihmiset & ilmiöt, internet, kritiikki, lehdet, lukeminen, media, sielu & ruumis

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *