Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu

TiikeriäitiTavoitteeni vanhempana on valmentaa teitä tulevaisuutta varten, ei saada teitä pitämään minusta”. Tiikeriäiti Amy Chua irvistää länsimaiselle pehmokasvatukselle. Eikä taatusti jätä ketään kylmäksi.

SELVENNETTÄKÖÖN ensin, että minulla ei ole lapsia. En kannata mitään erityistä kasvatusmetodia saati testaa niitä käytännössä. Jokin nykymenossa kuitenkin nyppii. Esimerkiksi kun lasten eteen läimäytetään uimahallissa possumunkki. Tai kun joku varhaisteini mainostaa kovaan ääneen lukeneensa lähinnä sarjiksia.

Yalen oikeustieteen professoria Amy Chuaa alkoi risoa oikein kunnolla. Niin paljon, että hän päätti kynäillä aiheesta kokonaisen kirjan. Tiikeriäidin taistelulaulu (Siltala, 2011) on sekoitus omaelämänkertaa ja puheenvuoroa perinteisen kiinalaisen kasvatusmetodin puolesta. Tosielämässä koekaniineina ovat Chuan omat lapset.

CHUAN kauhukuvassa tulevat sukupolvet ovat päätymässä rappioon, koska he saavat valita turhan vapaasti tekemisensä. Vanhempien pitäisi sen sijaan pitää ankaraa kuria. Ei koskaan kehua lastaan julkisuudessa, eikä antaa tämän yöpyä kavereittensa luona tai tuoda kotiin kymppiä kalpeampia arvosanoja. Ja sitä rataa. Oleellisinta on vanhempien kunnioitus ja ankara työnteko. Kyllä lapsi paineen kestää, ja häpeän.

Jaa-a.

KLASSINEN musiikki piirtyy kaiken löysyyden ja rahvaanomaisuuden vastavoimaksi. Siispä lapsille haastavat instrumentit kouraan ja sinfoniat nuottitelineeseen heti kun pikkuiset näkevät päivänvalon. Mutta ei kai taiteilijuuteen sentään kasveta pelkän treenimäärän perusteella?

CHUAN kieli töksähtelee ja hän viljelee outoja lausahduksia, kuten ”rumpujen soitosta on vain lyhyt matka huumeiden käyttämiseen”. Silti: teos on vetävää luettavaa. Chua provosoi tarkoituksella. Vuorovaikutus lasten kanssa on ”taistelua” ja ”rintamalinjojen vetoa”. Tappioitakin saattaa tulla: toisen tyttären kohdalla kiinalaismalli ei onnistunut, ja Chua joutui myöntymään: tyttö sai valita. Hyvästit viululle!

Eri malleissa ja kulttuureissa on puolensa. Se ei ainakaan helpota oman mielipiteen muodostamista. Chuan mielestä ankaruus on osoitus siitä, että kiinalaiset vanhemmat rakastavat lapsiaan erityisen paljon. Ainakaan länsimaiset lapset eivät ole yhtään onnellisempia kuin kiinalaislapset, hän väittää.

Vaikeaa tietoa todennettavaksi.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arviot, kritiikki, kulttuuri, sielu & ruumis, Siltala, yhteiskunta

Kommentit

Hyvä kirjavinkki! Luin Jelinekin jokin aikaa sitten. Tarina ja hieno kieli pysäyttivät. Mutta niin pysäytti myös tarinan alaston hulluus. Teos ei ehkä ole ihan paras valinta herkimmille.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *