Alkuvuoden ihanin

Olenpas ollut pitkään hiljaa. Kirjapinot ovat kasautuneet kodin lattioille, en ole hetkeen jaksanut kääntää sivuakaan.

Mutta jotain on silti jäänyt mieleen.

Maaria Päivisen toinen romaani Minä rakastan sinua nuori mies (ntamo 2011) on kirja, jonka lauseet ovat jääneet mieleeni pidemmäksi aikaa pyörimään. Ja minulle se on aina hyvä merkki.

Takakansi

Kirjan päähenkilö on Mariella, jonka mies on kuollut, ja joka yrittää selviytyä tekemällä töitä DLA:ssa, Delete Life Archivessa. Siellä Mariella saa poistettua ihmisiä yhdellä klikkauksella; ihmisen deletoiminen on helppoa tietokoneella. Poistetuista tulee epäihmisiä, näkymättömiä, joiden ohi katsotaan. Mariellan veli Seam työskentelee samassa paikassa, ja pomona on neiti Teräväpiirto.

Tarina kiehtoi minua, ja minulla tuli siitä aavistuksen mieleen Leena Krohnin kirjojen maailma. Tyyli ei ole lukijalle liian helppo. Itse pidän kovasti vähän proosarunomaisestakin tyylistä, koska minulle juonta tärkeämpää on se miten asiat sanotaan. Olen lukenut myös Maaria Päivisen esikoiskirjan Silja ja Mai (ntamo 2010), ja siihen verrattuna nuoren miehen juoni oli hieman helpommin seurattavissa. Kuitenkin lukijalla on mahdollisuus tässäkin tulkita itse. Tarvitseeko kaiken edes ollakaan helpoksi, valmiiksi selitettyä?

Olen harmissani, ettei tämä kirja ole ollut isommin esillä, koska se ansaitsisi sen, ja kirjoittaja on todella lahjakas. Pienemmiltä kustantamoilta voi löytää todellisia helmiä.

Kirjakaverukset
Kirjakaverukset vieretysten.

Junailua
Matkustin kirjan kanssa Turkuun.

Suosittelen myös tätä Maarian ihanaa blogia: http://helmi-maariapisara.blogspot.com/

Comments

Teksti:Heidi Ylitalo
Avainsanat: Maaria Päivinen, Minä rakastan sinua nuori mies, ntamo, pienet kustantamot, runomaisuus

Kommentit

Samanlainen kokemus meillä siis:) Minullakin ykköseksi nousi nuori mies, jos jompikumpi täytyy valita.

Täällä toinen Päivisen kirjoihin, kieleen ja kirjoitustapaan ihastunut!

Olen samaa mieltä, minustakin Minä rakastan sinua nuori mies on Siljaa ja Maita ”helpompi”, mutta ei missään nimessä mikään helposti hotkaistava lukukokemus. Molemmat tosiaan antavat lukijalle tulkinnanvaraa ja myös ajateltavaa. Minä ihastuin molempiin, mutta ehkä MRSNM nousi ykköseksi.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *