Älä elä niin, kuten Jack Black teki!

Useimmat tuntevat Jack Blackin hieman pulskana, hassuna koomikkona. Toisenlainenkin Jack Black on maanpintaa aikansa kuluttanut.

Kyseessä on nimittäin amerikkalainen kirjailija Jack Black. Kulkuri ja taparikollinen, joka kokosi elämäntarinansa kirjaan Kulkurin tarina (Basam books). Tuo kirja on innoittanut monia beatkirjailijoita, kuten William S. Burroughsia.

Kirjan suomenkielinen titteli on muuten turhan vaisu verrattuna alkuperäiskielen vastaavaan You can´t win.

Blackin tapauksessa voi huoletta sanoa, että kirjoittaakseen täytyy elää elämä, josta voi kirjoittaa. En kehoita ketään rikolliseksi hakeakseen hyviä tarinoita, mutta kyllä siitä elämästä jutun juurta lähtee.

Black hiippaili murtovarkaana 1800-1900-lukujen Yhdysvalloissa ja Kanadassa, villin lännen viimeisinä henkäyksinä. Koska itse olen villin lännen aikakaudesta kiinnostunut, Blackin kirja herätti kiinnostusta jo siksikin.

Tuo aika oli vapaata, jos mittapuuna pidetään yhteiskunnan odotuksia yksilöä kohtaan, joskin aika oli raaempaa ja armottomampaa kuin se jopa tämän päivän Yhdysvalloissa on puhumattakaan Suomesta. Kukaan ei ollut kiinnostunut tapetusta kulkurista ja kulkureita että rikollisia piestiin miltei ajanvietteenä. Armoa ei annettu, eikä siitä pyydetty.

Vaikka yleensä väitetään, että rikolliseksi ajaa kurjat elinolot, niin näin ei Blackin tapauksessa ollut. Hän yksinkertaisesti valitsi kirkon kuoripoikana jo elämänuran kulkurina ja konnana, vaikka luulisi, että tuon ajan maailmassa jännitystä olisi riittänyt jo taviselämässäkin, että löytyykö sitä rahaa ruokaan tai ei.

Mikään Robin Hood Jack Black ei ollut, vaikka olikin herrasmiesvaras, joka vältti väkivaltaa. Hän halusi vain rahat, mutta ei epäröinyt tuhota varomattoman kauppiaan elämäntyötä oopiumiannoksen saadakseen.

Superlahjakkuus Black ei kirjailijana ollut tai ainakaan suomennos ei anna siitä viitteitä. Teksti kyllä imee mukaansa aivan viime metrejä lukuunottamatta, ellei sitten innostu murtovarkaustaktiikoiden tarkasta kuvauksesta. Aika tosin on jo ajanut noiden vinkkienkin osalta ohi, vaikka murtovarkaiden ammattikunta ei ole tyystin kadonnut.

Blackin vahvuus on aikansa kuvauksessa. Kuten niin monta kertaa aiemmin, on mukava lukea ajasta, joka ei koskaan palaa. Kulkurit lienevät suljettu nyt Amerikassa visusti laitoksiin tai vankiloihin ja tavallisen crack-katupummin elämässä ei ole tavarajunissa matkustelevan kulkurin hohtoa.

Valitettavasti Yhdysvaltain oikeusjärjestelmäkään ei ole yli sadassa vuodessa mihinkään kohentunut. Meininki on yhtä kovaa kuin Blackin aikoina, joten Blackin kuvausta vankiloiden arjesta voi lukea tänäkin päivänä varsin uskottavana kuvauksena. Ellei jopa armeliaampana kuvauksena kuin mitä tv:n ohjelmista Yhdysvaltain vankiloista näemme.

Mitä Jack Blackille sitten lopulta tapahtui? Selvitin miehen historiaa. Lopetettuaan vihdoin oopiumin polttelun ja rikollisen uransa hän sai työpaikan San Franciscosta erään lehden kirjastovirkailijana. Silloin kun ei arkistoja tietokoneilta löytynyt.

Black päätyi kuitenkin uudesta elämästään huolimatta itsemurhaan hukuttautumalla 1932. Vanhaa elämää ei ilmeisesti voinut sittenkään karistaa jaloistaan, eikä hänellä ketään ollutkaan. Ilmeisesti kaikki, jotka välittivät miehestä, olivat jo kauan aikaa sitten kuolleet tai kadonneet. Erilainen ja jännittävä elämä ei takaa onnellisempaa loppua.

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Jack Black, Kulkurin tarina, Robin Hood, William S.Burroughs

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *