Aki Ollikainen: Nälkävuosi

 

 

Ensimmäiseksi säväyttävät kannet. Niiden ympäri kiertää graafinen, pelkistetty piirros, jossa näkyy koivuja ja lumisessa maisemassa vaeltavia tummia hahmoja. Melankolinen kuva antaa ensituntumaa tarinaan, joka kertoo suurista nälkävuosista.

Esikoiskirjailija Aki Ollikainen katsoo suoraan kohti köyhän elämänkamppailua, vaikka kaikki hänen pienoisromaaninsa henkilöt eivät tohdi niin tehdä.

Nälkävuosi (Siltala, 2012) kertoo yhden perheen kohtalon kautta koko väestön koetinkivestä, vuosista 1866-1868, jolloin noin kahdeksan prosenttia suomalaisista kuoli nälkään. Tarinan yksi päähenkilö, Marja, on yksi monista, joiden oli lähdettävä lapsineen tien päälle hengissä säilymisen toivossa. Yhdestä talosta sai yösijan, toisesta ehkä laihaa velliä. Kolmannessa isäntä raiskasi. Myötätuntoa herui harvalta. Samaan aikaan parempiosaiset pohtivat Helsingissä suuria linjoja kansakunnan elinvoiman säilymiseksi. Päättäjien mielissä siinsivät teollistuminen ja kapitalismi.

Karu ja koruton kertomus ei anna armoa lukijalle, vaikka herkkä ja maalauksellinen kieli sitä pehmentääkin. Ollikainen tarttuu hienosti naturalistisen kuvauksen perinteeseen. Liikutuin. 

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: esikoiset, historia, Nälkävuosi, naturalismi, pienoisrmonaani, romaani, Siltala, Suomi

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *