Akateeminen Kirjakauppa pitää huolta lukemisesta

ArrakoskiAkateemisen Kirjakaupan johtajan Annamari Arrakoski-Engardtin työhuoneessa on katto korkealla ja seinät leveällä. Ikkunasta avautuu näkymä Esplanadille, lattian alla sadat tuhannet kirjat odottavat pääsyä uuteen kotiin. Kirja kiinnostaa. Mutta millainen on kirjakaupan tehtävä?

”Pitää huolta siitä, että lukeminen on osa jokaisen suomalaisen arkea.”, Arrakoski-Engardt vastaa. Edeltäjät tuijottavat vakavina muotokuvistaan.

Ja silti tahkota tulosta. Varsinkin kun on osa pörssiyhtiötä.

”Olemme kirjakauppaketju, jonka myynnistä pääosa tulee kirjoista.”, Arrakoski-Engardt miettii. Akateeminen on ketjujen kokorankkauksessa kakkonen, Suomalaisen kirjakaupan jälkeen.

KIRJAKAUPPA, kustantaja tai keskivertolukija – kaikki jakavat saman haasteen. Ajankäyttö on kortilla ja vaihtoehtoja on valtavasti, eksoottisista jumppalajeista nettipelaamiseen. Niille lukeminen häviää helposti. Tulevat sukupolvet ovat suurin haaste.

”Pystyykö kirja vangitsemaan lapsen huomion iltasaduista läpi koulun pakkolukemisen niin, että tämä tarttuu kirjaan vielä aikuisena?”, Arrakoski-Engardt pohtii.

Uutta harrypotteria kaivataan taas koukuttajaksi!

ARRAKOSKI-ENGARDT on työskennellyt kirja-alalla koko ikänsä, muun muassa Tammen kustannusjohtajana. Akateemisen johtajana hän ymmärtää entistä paremmin, millainen kirja panee suomalaiset liikkeelle.

”Nyt pystyn ensimmäistä kertaa näkemään läheltä, mikä on suomalaisten lukumaku, mikä kirja kiinnostaa ja mitä se saa maksaa. Tämä tekee kaupan työstä tekee mielenkiintoisen ja haasteellisen.”

Arrakoski on havainnut, että kirjaihmiset ovat kaikkiruokaisia. Kaunokirjallisuus on vahvoilla, mutta tietokirjallisuutta myydään enemmän.

Kustannusalan myllerrykset eivät ole Akateemista heiluttaneet. WSOY:n myynti ruotsalaiselle Bonnierille oli silti ”tervetullut viesti”. Koko ala heijastelee suurimman tuntoja.

”Bonnier on ilmoittanut, että kirjallisuus on sille kasvualue. Se on parempi paikka WSOY:lle, koska kyseessä on yhtiö, jonka ydin on kustantaminen. Nyt omistajilla on halua samaan bisnekseen”.

VIIME lama ei Akateemista koetellut, mutta huonot ajat muistuttivat, että kaikki on lopulta kiinni hyvästä sisällöstä. Vaikka maan talous takkuaa, hyvä uutuus näkyy heti myyntiluvuissa.

”Monia kirjailijoita on uskallettu tuoda myös kevääseen.”

Hetkinen: uskallettu? Kyllä vaan. Syksy on itsepintaisesti kirjamarkkinoiden huippusesonki. Kuluttaja-paralle se tietää ruuhka-aikaa. Eikö olisi järkevämpää suoltaa uutuuksia tasaisesti läpi vuoden?

”Meidän pitäisi vielä vakuuttaa alan toimijat, että kevät toimii. Jo vuosikymmeniä kirja-alalla on eletty niin, että syksyllä palkitaan ja saadaan kaikki huomio. Uskon kuitenkin, että kevään kirja voi kantaa myös syksyyn.”

VERKOSSA kisa on vuodenajasta riippumatta kova. Akateemisessa pysytellään tyyninä, vaikka verkkokauppa rullaa ja Facebook-ryhmä on perustettu. Digimaailmassa ketju ei ainakaan toistaiseksi ole yhtä hyvä kuin kivijalassa.

Kirjalla ei sittenkään taida olla kamala hätä. Sähköisten lukuhärpäkkeiden ohella suosioon ovat nousseet esimerkiksi lukupiirit.

”Sitten 1800-luvun kirjasta on tullut sosiaalinen tapahtuma. Kun ennen luettiin ääneen, nyt tavataan ja keskustellaan kirjoista. Se on aivan mahtavaa. Moneen kertaa kuolleeksi haukuttu mediamuoto on ajassa!”, Arrakoski-Engardt innostuu. Nyökkäilen kaula pitkänä vieressä. Hieno juttu!

Voin kuvitella sympaattisen kirjakaupan johtajan lukevan iltaisin lapsilleen – ja itselleen.

”Tarvitsen lukemista rentoutuakseni. Tällä hetkellä luen paljon työhöni liittyvää kirjallisuutta, jotta pysyisin kärryillä siitä, mitä julkaistaan ja miten kirjailijat kehittyvät”.

”Lukeminen tuo lisää keskittymistaitoa, yhdistelmäkykyä ja sanavarastoa. Lisäksi se antaa loistavaa materiaalia keskusteluihin”, Arrakoski-Engardt painottaa.

KYSYN, mikä suomalaisessa kirjallisuudessa juuri nyt on hyvää ja kiinnostavaa. Seuraa tuumaustauko.

”Aivan loistava uusi sukupolvi on nousemassa lukevan kansan näköpiiriin. On erilaisia tekijöitä, jotka ovat jo toisilla ja kolmansilla teoksillaan osoittaneet kasvupotentiaalinsa”, Arrakoski muotoilee.

Lisäksi suomalainen kaunokirjallisuus on dekkareiden imussa sekä myynyt että saanut huomiota ulkomailla.

”Nuoret tekijät ovat vieneet viestiä: tämä on hyvää eikä lainkaan vaikeaa!”

Kehun, kuinka mainio tapa tuoda kirjailijoita kansan eteen Akateemisen kohtaamispaikat ovat. Kenet Arrakoski-Engardt haluaisi nähdä ja jututtaa?

”Mahtavaa olisi, jos vaikka Paul Auster ja Siri Hustvedt tulisivat yhtä aikaa. Tiedän, että he suostuivat esiintymään yhdessä kerran, Saksassa.”

Nuorille kirjojen lainaamista voisi vaikka brändätä treffiensopimisvälineeksi.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: ihmiset & ilmiöt, internet, kirjailijat, kirjakauppa, kirjankustannus, kirjat, lukeminen, media, talous

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *