Ajat oikean elokuvan eivät palaa

Peter von Baghista tulee minulle ensimmäisenä mieleen Kolmostelevision elokuvaesittelyt 80- ja 90-lukujen taitteesta. Von Baghin persoonallinen ote jäi hyvin mieleen, vaikka tuolloin en kaikkia hienoja sivistyssanoja taitanutkaan.

Nykyisin on turha haaveilla, että yhtäkään elokuvaa vaivaannuttaisiin avaamaan katsojille. Elokuviakin tosin tulee lukemattomilta kanavilta jatkuvana virtana, kun ennen jokainen tv-elokuva oli elämys sinällään. Nykyisin elokuva on täysin arkinen asia ja tuota muutosta Bagh kirjassaan vastustaa. Peterin mielestä oikein mikään ei ajassamme ole enää niin kuin pitäisi.

Elokuvan monitoimimies Peter von Baghin viimeiseksi jäänyt kirja Muisteja (Like 2014) ei ole lukemistani muistelmateoksista parhain. Se on epätasainen väkisinkin, koska von Bagh on mahduttanut yli 400-sivuun miltei kaikista tekemistään isoimmista projekteista jotain. Välillä Bagh sivaltaa armottomasti nimelläkin henkilöitä, joiden on kokenut tehneen itselleen vääryyttä, toisia hän muistelee mitä suuremmalla lämmöllä.

Eniten elokuvahistorian suurmiestä kismitti kirjassaan se tosiasia, että vanha elokuva on kadonnut. Hän ei todellakaan innostunut digiajan suomista mahdollisuuksista. Hän ei edes pidä oikeana elokuvina niitä elokuvia, joita ei ole kuvattu oikealle filmille.

Kieltämättä Baghin ärtymyksen ymmärtää. Kun katsoo monistettuja digihahmoja nykyelokuvassa tulee ikävä Hollywoodin suuruuden aikoja, jolloin joukkokohtauksessa oli oikeita ihmisiä. Puhumattakaan siitä, että nykypäivän tähdistä on tullut arkipäiväisiä tviittaajia verrattuna tähtiin, joiden ympärillä oli aitoa glamouria.

Peter von Baghia en ole pitänyt niinä ihmisinä, jotka ovat vuodattaneet julkisuuteen traumojaan oikealla hetkellä uuden levyn tai kirjan ilmestyessä. Tuskin hän sitä olisi nytkään, ellei olisi tiennyt kirjan olevan viimeisensä, vaikka sairaudestaan Bagh ei kirjoita halaistua sanaa. Muistelmateoksessaan hän kuitenkin raottaa vaikeaa lapsuuttaan Oulussa ilkeän äitipuolen ja etäisen isän varjossa. Äitipuoli jopa tuhosi kaikki lapsuudenkuvat Baghista.

Von Baghin kansainvälisesti arvostettua uraa voi vain näin jälkikäteen ihmetellä samoin kuin uran monipuolisuutta. Kirjoja, elokuvia, tv-ohjelmia ja radiota. Lisäksi vielä Sodankylän elokuvajuhlat. Vielä ihmeellisempää, miten ihmeessä niinkin sulkeutuneesta maasta kuin Suomi 60-luvulla oli, joku saattoi löytää itsensä myöhemmin Cannesin elokuvajuhlien tuomaristosta. Onnekseen hän ehti myös tavata elokuvasuuruuksia, jotka ovat poissa, kuten Peterkin.

Comments

Teksti:Esa Pesonen
Avainsanat: Muisteja, Peter von Bagh

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *