5 kysymystä: Kristina Carlson

Kristina Carlsonin romaani William N. Päiväkirja (Otava) on ollut yksi kirjasyksyn suosikkejani. Teos on kuin impressionistinen muotokuvamaalaus todellisesta henkilöstä, 1800-luvulla eläneestä kasvitieteilijästä. Kävin vielä ennen kirjamessuja tapaamassa kirjailijaa hänen valoisassa Vallilan-kodissaan ja kysyin, mistä ainekset jäkälätutkijan tarinaan oikein syntyivät.

 

1) Mikä William Nylanderissa kiehtoi niin paljon, että päätit puhaltaa häneen hengen?

Joitain vuosia sitten luin kirjaa kasvitieteen historiasta. Siinä mainittiin William Nylander, ja kerrottiin hänen urastaan. Williamin persoona oli erikoinen ja omalaatuinen, hän oli vastarannan kiiski. Tämä piirre vei hänet lopulta kokonaan Pariisiin, missä hän eli yksinäistä elämää. Aloin pohtia, millainen ihminen hän on. Heräsi sääli ja vähän sympatiakin. Meissä kaikissa on nurjat puolemme. Oli vapauttaavaa kirjoittaa Nylanderin valitukset sillä samaan aikaan vanhempani sairastivat ja kuolivat.

2) Millaista taustatyötä teit? Löytyikö lähteitä?

Löysin nekrologeja, jotka ilmestyivät samana vuonna kuin William kuoli. Ne kuvasivat häntä myös yksityishenkilönä ja perustuivat aikalaishavaintoihin. Yliopiston kirjaston laajan kirjeaineiston jätin vähemmälle ihan tarkoituksella – enhän minä tee tutkimusta. En halunnut, että todellisuus häiritsee liikaa mielikuvitusta.

3) Olet tehnyt myös toimittajan ja kriitikon töitä. Milloin tiesit, että sinusta tulee kirjailija?

Päätin sen jo viisivuotiaana, kun kirjoitin vihkoon pikkuromaaneja.

4) Millainen on kirjoittamisrutiinisi?

Kaikki kirjat ovat edistyneet sillä tavalla, että kirjoitan aluksi vain illalla päässäni. Kun teema tai henkilö alkavat hahmottua, kirjoitan pätkiä. William oli helppo tehdä, koska kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä. Jotkut kirjailijat kirjoittavat järjestelmällisesti! Olen enemmänkin boheemi. Viimeinen vaihe on sellainen, että tuskin puen vaatteita päälleni ja saatan kirjoittaa kaksitoistakin tuntia.

5) Mitä kirjaa luet juuri nyt?

Nautin siitä, että Vallilan kirjasto on tuossa vieressä. Käytän joskus sitä metodia, että menen kirjastoon ja etsin laihoja kirjoja. Niistä monet ovat ilmestyneet pieniltä kustantamoilta. Näin olen löytänyt hyviä kirjoja, jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta.
 

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: 5 kysymystä, henkilökuva, kirjailijat, Otava, romaani

Kommentit

Kiva kommentti, Pirkko! Carslon onnistuu hienosti tavoittamaan sekä yhden ihmisen sielunmaiseman että kokonaisen aikakauden.

Oudosti yhtäaikaa lohduttava ja tönäisevä kirja. Pidin kovin.

Muuten, satumaisen ihana exlibris tässä!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *