5 kysymystä: Jari Tervo

Minut kihlattiin kehdossa. Jari Tervon uutuusromaanin Laylan (WSOY) alkulause on painava. Kuten on myös romaanin teema, naisiin kohdistuva väkivalta. Kirja on kirvoittanut keskustelua muun muassa siitä, millä nimellä tätä väkivaltaa olisi syytä kutsua ja kuinka paljon fiktiossa pitää olla faktaa. Kysyin, mitä tästä miettii kirjailija itse.

 

1) Mitä ajattelet romaanisi herättämästä keskustelusta – osasitko ennakoida, että sohaiset näin arkaa aihetta?

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi Laylassa Laylan nimi on Layla eikä esimerkiksi Leila, joka on oikeampi kurdinkielinen muoto. Siksi, että Leila ei viittaisi Eric Claptonin kuuluisaan lauluun, joka taas pohjaa vanhaan persialaiseen runoon, jossa isä pakkonaittaa tyttärensä vieraalle miehelle eikä sille joka tytärtä rakastaa. Layla kirjan nimenä viittaa tietysti myös siihen, että kirjan näkökulma on kaikesta huolimatta läntinen.

Yhtä lailla on ihmetelty, miksi romaanissani kurdinkieliset nimet ja ruoat ovat turkinkielisessä muodossa. Tietysti siksi, että romaanissa laajasti kuvattu Turkin valtion kurdeja kohtaan harjoittama sorto ulottuu myös kieleen saakka. Kurdin kieli oli aivan viime aikoihin kielletty Turkissa.

Tiesin aiheen araksi, mutten kuvitellut joutuvani syytetyksi kurdien mustamaalaamisesta, kun puolustan hyväksikäytetyn viisitoistavuotiaan kurditytön ihmisarvoa.

2) Televisiossa alkoi hiljan pyöriä käsikirjoittamasi sarja Moska. Millaista työtä käsikirjoittaminen on romaanin työstämiseen verrattuna?

Käsikirjoittamisessa käytetään vielä vähemmän adjektiiveja kuin romaanissa.

3) Millainen on kirjahyllysi?

Kirjoja on hirvittävän paljon, mutta ei riittävästi.

4) Mistä aiheesta et koskaan kirjoittaisi?

Eivät pahat asiat maailmasta poistu sillä, ettei niistä kirjoita.

5) Mikä kirjailijan työssä on parasta? Entä hankalinta?

Ehdottomasti parasta kirjailijatyössä on vapaus, ja se on myös työläintä.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: 5 kysymystä, henkilökuvat, ihmisoikeudet, kirjamessut, kurdit, naiset, politiikka, romaani, turkki, WSOY, yhteiskunta

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *