5 kysymystä: Anna Perho

Kun toimittaja, kolumnisti Anna Perho odotti ensimmäistä lastaan, hän luki massoittain äitiyttä koskevia juttuja ja nettipalstoja. Ja teki havainnon: naisille pakkosyötetään ideaalia siitä, mitä heidän pitäisi olla. Perho päätti, että tähän leikkiin hän ei halua mukaan. Syntyi idea ANNA PALAA -elämäntaitokirjasta (Paasilinna), joka purkaa nykynaisten paineita.

1) Tuuletat kirjassasi railakkaasti luutuneita käsityksiä. Naisen elämähän on yksi iso bluffi! Niitä täydellisiä äitejä ei olekaan eikä porkkana poista suklaanhimoa. Miksi ihmeessä meillä on niin kauhea tarve istua tiettyyn kaavaan tai huijata itse itseämme?

Se on ehkä pohjimmiltaan puutteellista itsetuntoa. Naisilla on myös hyvin vahva tarve verrata itseään ja omia ratkaisujaan muihin. Ehkä sen pohjalla on jokin hyvin alkukantainen tarve tsekata onko meistä suojelemaan uutta elämää, teenkö jotain peruuttamatonta jos en toimi kuten muut laumani jäsenet. Lohdullista on, että epävarmuus karisee, kun vuosia kertyy. Silloin huomaa, että jokaiseen ratkaisuun ei tarvita ympäristön hyväksyntää.

2) Mikä on pahin valhe, jonka sinä olet kertonut itsellesi?

Että laihdun viisi kiloa, että minulla on aivan kohta kalenterissa enemmän tilaa kuin ensi viikolla ja että olen aina oikeassa. Viimeiseksi mainitusta illuusiosta saan silloin tällöin palautetta lähipiiristäni…  

3) Yksi erinomainen huomiosi on, että työn mustamaalaaminen on muodissa. Mistä se mielestäsi johtuu?

Ei ole tosiaan syntiä pitää työnteosta. Päin vastoin minusta on etuoikeus, jos saa tehdä sellaista työtä mistä pitää. Suomeen on syntynyt 90-luvun laman jälkeen työvihamielinen kulttuuri, ehkä siksi, että kenenkään työpaikka ei ole enää itsestään selvyys. Pelko synnyttää aggressioita, ja työelämä käsitteenä on hyvä kohde purkaa niitä.

4) Mitä luet juuri nyt?

Luen aina ja kaikkialla. Rakastan aikakauslehtiä, ja yleensä minulla on useita kirjoja yhtä aikaisesti kesken. Niin nytkin. En yleensä lue dekkareita, mutta Tara French on poikkeus. Hänen kirjoissaan on haikeanhauras tunnelma, josta voi melkein haistaa Dublinin katujen tuoksun. Lisäksi luen Ian McEwanin Poltetta, Jan Guilloun trilogian Matka Jerusalemiin ensimmäistä osaa ja hitaasti mutta varmasti Esko Valtaojan kirjaa Kotona Maailmankaikkeudessa. Kun selviän näistä, alan kovasti hehkutetun Kathryn Stockettin romaanin The Help, joka kertoo kahden tummaihoisen kotiapulaisen ja heidän emäntiensä elämästä 60-luvun Missisipissä. Odotan kirjalta paljon, rakastan amerikkalaisia lukuromaaneja. 

5) Antaisitko 3 vinkkiä elämästä selviämiseen kaltaisilleni kolmekymppisille nuorille naisille?

Halua sitä mitä sinulla jo on. Eli jos elämäsi on jotakuinkin kunnossa, muista iloita siitä. Jos kuulisit huomenna olevasi peruuttamattomasti sairas, etkö silloin kaipaisi tätä tuiki tavallista päivää? Jos taas jokin on todella pielessä, älä jää odottelemaan, että se menee itsestään ohi. Tartu ongelmaasi ja lähde aktiivisesti etsimään siihen parannuskeinoja. Mikään ongelma ei myöskään ole niin kummallinen, etteikö jollain toisella olisi sitä jo. 

Älä odota, että muut ihmiset tekevät sinut onnelliseksi. Jos elät epätyydyttävässä ihmissuhteessa tai et pidä työpaikastasi, on realistisempaa alkaa muuttaa omaa toimintaansa kuin odottaa, että muut muuttuvat. Jokainen aikuinen on vastuussa oman elämänsä laadusta. 

Tasa-arvoa ei anneta, se otetaan. Eli älä anna kenenkään ikinä kohdella sinua huonosti työpaikalla tai elämässä muutenkaan. Jos joku kohtelee sinua väärin, nosta asiasta iso äläkkä, äläkä koskaan, ikinä jää löysään hirteen roikkumaan vain siksi, että luulet että sinusta ole selviämään yksin. Varmasti on!

 

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: 5 kysymystä, elämäntaito, ihmiset & ilmiöt, naiset, tietokirja, vinkit

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *