3 Teosta yhdellä sohvalla

SIINÄ ne nyt istuskelevat vierekkäin; Teos-kustantamon kirjailijat Salmela, Kyrö ja Raevaara puhumassa uutuuksistaan. Olen miltei ajan tasalla. Yhden olen lukenut, toinen on meneillään ja kolmas tarttui matkaan myöhemmin.

Suomalaisessa kirjakaupassa juhlitaan Kampin-myymälän uutta ilmettä. Kirjakauppa täyttää tänä vuonna 99 vuotta.

Ennen ”Teosta kuuntelemassa”-otsikoitua keskustelutuokiota tarkastelen uusittua myymälää. Se on aiempaa ilmavampi, muttei edelleenkään mikään persoonallisen tyylin huipentuma. Sopii kauppakeskukseen ja seutuliikennevuoroihin kiitäville.

Keskustelua vetää hersyvä toimittaja Olga K. Puhe risteilee akselilla kirjailijantyö, urheilu, luonto ja kansallisidentiteetti tyyliin ”suo, kuokka ja Mika Myllylä”.

MUUTAMAN illan olen jo hekotellut Kyrön Urheilukirjan parissa. Se on hauska ja jouheva. Urheilu on kummitellut kirjailijan teoksissa muodossa jos toisessa esikoisjulkaisusta saakka.

”Nyt tulin lopulta kaapista ulos”, Kyrö summaa.

Mikä siinä urheilussa nyt sitten on niin hienoa, Olga tivaa.

”Leikki, ilo, itsensä toteuttaminen. Ihan sama kuin vaikka jossain dreijaamisessa.”

Urheilukentät ovat tosin muuttuneet isovanhempien ajoista.

”Papalle oikeita lajeja olivat ne, joissa kurkusta tuli verta. Minä olen lähiöajan lapsi, jolle joukkuelajit oli se juttu. Nykyinen lattialämmityssukupolvi voi urheilla vain sisällä. Ei väliä, kunhan on kivaa ja saa mainossopimuksen.”

Kustannusmaailmakin on toisenlainen: Kyrön seuraava kirja tulee Siltalalta.

”On vapauttavaa, että voin liikkua. Teen siihen paikkaan, josta saan kutakin kirjaa koskevan kokonaispaketin”.

ALEKSANDRA Salmela näyttää villapaitoineen myymälän ankarassa spottivalossa hieman väsyneeltä. Eikä ihme: hän on juuri pullahtamassa ulos melkoisesta mediamylläkästä. Esikoisteos 27 osui suomalaisten lukuhermoon.

”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Suomi on luultavasti odottanut, että joku tulisi ja tekisi jotain poikkeuksellista. Itse halusin tehdä kirjan, joka ei ole keskinkertainen.”

”Paras kaverini sanoi oli, että kirja ei ole nerokas. Olin helpottunut”, Salmela sanoo vaatimattomasti. Hänen suomenkielensä on liki täydellistä.

OLGAN lopetettua kirjailijoiden kiusaamisen lymyilen hyllyjen välissä. Sitten iskee pakko: marssin kertomaan, mihin aion sepustukseni laatia. Taannun heti alakoululaisen asteelle; minähän vaan kirjoitan näitä pikkupikkujuttujani pikkupikkusivulleni.
Miten onkin niin vaikeaa keskustella kirjailijan kanssa? Ehkä siksi, että lukijan suhde jokaiseen teokseen on intiimi – tekijän ei oikeastaan pidä kuulua siihen. Jokainen taideteos on autonominen ja arvioitavakin sellaisena.

Ei tosin ole helppoa kirjailijoillakaan.

”Vaikea puhua omista kirjoista”, tuskailee symppiksen oloinen Raevaara.

Ei huolta, sillä Olgan myyntipuhe – ”pari tekstiä jäi kesken kun pelotti niin” – sai minut oitis hankkimaan Raevaaran tuoreen novelliteoksen. Varsinkin kun sen punaisena lankana on luonto.

Salmelakin vaikuttaa hieman vaivaantuneelta esilläoloon. Yritän urkkia häneltä, mitä on tekeillä seuraavaksi. Salmela kiemurtelee, mutta sanoo haluavansa tehdä teatteria.

Taiteilijuuden väistämättömyys tuntuu yhdistävän teoslaisia.

”Minusta tuli kirjailija, koska minusta ei tullut jääkiekkoilijaa. Ei ollut vaihtoehtoja”, Kyrö sanoo.

”Kun Hertsikassa korkattiin helmeilevä omppuviinipullo, niin siihen se lätkä jäi”.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: ihmiset & ilmiöt, kirjakauppa, kirjat, luonto, Suomalainen kirjakauppa, Teos, urheilu

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *