Rakkaus, usko ja kohdunpoisto

Etusivu Foorumit Lukeminen Rakkaus, usko ja kohdunpoisto

Tämä aihe sisältää 6 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 5 vuotta, 8 kuukautta sitten.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #102166 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Onko mahdollista pitää rakkaus ja parisuhde kunnossa kun ehkäisy on kiellettyä?

    Oululainen esikoiskirjailija Pauliina Rauhala kirjoitti kirjan, josta kaikki kirjabloggarit ovat aivan innoissaan.

    Pauliina Rauhalan romaani Taivaslaulu: “kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana” | Omat polut © – etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia

    Voimakasata ja kaunista kieltä, ironiaa unohtamatta. ”Kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana”, kokee kirjan päähenkilö.

    #1018748 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Täytynee lukea kirja. Ehkä siinä on joku lestadiolainen saanut rehellisyyskohtauksen.

    Saa potkut liikkeestä kyllä, jos ei ole jo itse lähtenyt pois.

    Normaalille rehelliselle ihmiselle lestadiolaisuudessa vallitseva kaksinaismoralismi voi olla järkytys.


    Nimetön

    Pauliina Rauhala on kirjoittanut koskettavan, mutta silti varovaisen ja hienotunteisen romaanin. Ymmärrän häntä, koska myös itse olen taustaltani vanhoillislestadiolainen. Täyttä kuvaa on vaikea muodostaa, koska itselläni ei ole lapsia. Sen sijaan olen lapsesta saakka saanut tai joutunut seuraamaan uskovaisia äitejä, jotka tuskailivat huomattuaan olevansa raskaana vuosi toisensa jälkeen. Äitini oli monelle terapeutti, jolle nuoret ja myös vanhemmat lestadiolaisäidit kävivät purkamassa tuntojaan, kun henkinen ja fyysinen voimavara oli äärirajoilla. He uskoutuivat äidilleni ja siinä sivussa näin sen tuskan, kun he ripittäytyivät olohuoneessamme. Joku äiti oli salaa puolisoltaan käyttänyt e-pillereitä, kun pelko raskaaksi tulemisesta oli tullut niin ahdistavaksi. Eräs äiti itki, että nyt odottaa 15:ttä lasta ja jos ”en jaksa, hakeudun hoitoon”.

    Muistan aina edesmenneen äitini lempeän ja osaaottavan keskustelutaidon. Kaikki äidit kertoivat, kuinka he haluaisivat keskustella julkisesti tuskasta ja väsymyksestään, mutta paikalliset saarnaajat ovat ”uhanneet” erottaa seurakunnasta.

    Tämä oli vain pintaraapaisu siitä, mitä todellisuudessa yhteisön sisällä määrätään ja terrorisoidaan.


    Nimetön
    Orvokki, post: 11517658 wrote:
    Pauliina Rauhala on kirjoittanut koskettavan, mutta silti varovaisen ja hienotunteisen romaanin. Ymmärrän häntä, koska myös itse olen taustaltani vanhoillislestadiolainen. Täyttä kuvaa on vaikea muodostaa, koska itselläni ei ole lapsia. Sen sijaan olen lapsesta saakka saanut tai joutunut seuraamaan uskovaisia äitejä, jotka tuskailivat huomattuaan olevansa raskaana vuosi toisensa jälkeen. Äitini oli monelle terapeutti, jolle nuoret ja myös vanhemmat lestadiolaisäidit kävivät purkamassa tuntojaan, kun henkinen ja fyysinen voimavara oli äärirajoilla. He uskoutuivat äidilleni ja siinä sivussa näin sen tuskan, kun he ripittäytyivät olohuoneessamme. Joku äiti oli salaa puolisoltaan käyttänyt e-pillereitä, kun pelko raskaaksi tulemisesta oli tullut niin ahdistavaksi. Eräs äiti itki, että nyt odottaa 15:ttä lasta ja jos ”en jaksa, hakeudun hoitoon”.

    Muistan aina edesmenneen äitini lempeän ja osaaottavan keskustelutaidon. Kaikki äidit kertoivat, kuinka he haluaisivat keskustella julkisesti tuskasta ja väsymyksestään, mutta paikalliset saarnaajat ovat ”uhanneet” erottaa seurakunnasta.

    Tämä oli vain pintaraapaisu siitä, mitä todellisuudessa yhteisön sisällä määrätään ja terrorisoidaan.

    Miltä siitä viidennestätoista lapsesta mahtoi tuntua ?

    #1018751 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Rauhalan esikoisteosta voi käydä kommentoimassa myös Lukeminen.fi-sivuston lukupiirissä:

    http://lukeminen.fi/lukupiirit/lukupiiri/syyskuun-lukupiiri-pauliina-rauhalan-taivaslaulu

    #1018752 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    Orvokki, post: 11517658 wrote:
    Pauliina Rauhala on kirjoittanut koskettavan, mutta silti varovaisen ja hienotunteisen romaanin. Ymmärrän häntä, koska myös itse olen taustaltani vanhoillislestadiolainen. Täyttä kuvaa on vaikea muodostaa, koska itselläni ei ole lapsia. Sen sijaan olen lapsesta saakka saanut tai joutunut seuraamaan uskovaisia äitejä, jotka tuskailivat huomattuaan olevansa raskaana vuosi toisensa jälkeen. Äitini oli monelle terapeutti, jolle nuoret ja myös vanhemmat lestadiolaisäidit kävivät purkamassa tuntojaan, kun henkinen ja fyysinen voimavara oli äärirajoilla. He uskoutuivat äidilleni ja siinä sivussa näin sen tuskan, kun he ripittäytyivät olohuoneessamme. Joku äiti oli salaa puolisoltaan käyttänyt e-pillereitä, kun pelko raskaaksi tulemisesta oli tullut niin ahdistavaksi. Eräs äiti itki, että nyt odottaa 15:ttä lasta ja jos ”en jaksa, hakeudun hoitoon”.

    Muistan aina edesmenneen äitini lempeän ja osaaottavan keskustelutaidon. Kaikki äidit kertoivat, kuinka he haluaisivat keskustella julkisesti tuskasta ja väsymyksestään, mutta paikalliset saarnaajat ovat ”uhanneet” erottaa seurakunnasta.

    Tämä oli vain pintaraapaisu siitä, mitä todellisuudessa yhteisön sisällä määrätään ja terrorisoidaan.

    En vähättele niiden äitien kokemuksia, jotka kokevat ehkäisykiellon näin raskaaksi. Kirjoitan vain sen vuoksi, että on toisenlaisiakin kokemuksia ja nekin ovat yhtä lailla totta. Itse olen vl-äiti – onnellinen kaikista lapsistani. Usein arjen pyöritys uuvuttaa, mutta en silti kapinoi sitä, että Jumala on halunnut antaa minulle toistuvasti uusia pienokaisia. Päinvastoin – olen iloinnut jokaisesta raskaudesta, nytkin jo odotan kovasti saavani uuden. Meitä on niin moneksi, että muistutan, että yleistäminen on vaarallista. Näiden esimerkkien väliin mahtuu varmaan monenlaisia välimuotojakin. Älkää automaattisesti säälikö meitä! Monet meistä elää tosi onnellista lapsiperheen arkea.

    #1018753 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    vl-äiti;11537189 wrote:
    En vähättele niiden äitien kokemuksia, jotka kokevat ehkäisykiellon näin raskaaksi. Kirjoitan vain sen vuoksi, että on toisenlaisiakin kokemuksia ja nekin ovat yhtä lailla totta. Itse olen vl-äiti – onnellinen kaikista lapsistani. Usein arjen pyöritys uuvuttaa, mutta en silti kapinoi sitä, että Jumala on halunnut antaa minulle toistuvasti uusia pienokaisia. Päinvastoin – olen iloinnut jokaisesta raskaudesta, nytkin jo odotan kovasti saavani uuden. Meitä on niin moneksi, että muistutan, että yleistäminen on vaarallista. Näiden esimerkkien väliin mahtuu varmaan monenlaisia välimuotojakin. Älkää automaattisesti säälikö meitä! Monet meistä elää tosi onnellista lapsiperheen arkea.

    En usko, että kukaan automaattisesti säälii kaikki vanhoillislestadiolaisia äitejä siitä, että heillä on paljon lapsia. Onhan liikkeen ulkopuolellakin perheitä, joissa on keskimääräistä enemmän lapsia. Kyse on enemmänkin itsemääräämisoikeudesta. Itsestäni kauhealta tuntuu ajatus siitä, että lapsia tulee enemmän kuin itse haluaa tai on valmis saamaan. Se tuntuu väärältä sekä naisen itseään että ei-toivottua lasta kohtaan. Lapsen saaminen on elämän suuruinen asia! Pitää myös muistaa, että vauvoja on erilaisia. Eri myös ihmiset kokevat lapsen saamisen eri tavoin.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)

Alueelle ‘Lukeminen’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.