olkapää tarjolla

Etusivu Foorumit olkapää tarjolla

Tämä aihe sisältää 17 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 12 vuotta, 7 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 18)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #21435 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Nyt olis murheelliselle olkapäätä tarjolla ja myös viisasta, kuulevaa sydäntä.

    Oletko arjessa raskautettu murheellinen mieli, tässä sinulle kuuntelija? Voin antaa myös ohjeita pitkän elämän myötä syntyneellä viisaudella.


    Nimetön

    sinulla sadetakki päällä, sillä jos aijot tarjota olkapäätäsi
    minulle, voit varautua kastuvasi läpi kohtaisesti kokonaan.
    Sillä patoutuneet kyyneleeni päästessään valloilleen,
    on kuin soliseva vuoristopuro, eikä niitä meinaa saada
    millään loppumaan.
    Sillä sydämeni ja mieleni on tällä hetkellä hyvin murheellinen
    monestakin syystä, koskien koko elämääni. Joten jätän
    nyt puheen vuoron sinulle, auttajani.


    Nimetön

    Olen pelkkänä kuuntelijana,
    vain sinun murheitasi kuullen.
    Tukevan olkapään tarjoan,
    siihen voit kyyneleesi vuodattaa,
    purkaa katkeran mielen
    ja nousta uutena ihmisenä uuteen maailmaan,
    joka näkyy kyynelvirran kuivuttua.

    Kerro ystävä, kerro.
    Kuntelen.


    Nimetön

    Kyyneleet virtaa vain silmistäni, en ymmärrä miksei
    tämä itku jo lopu.
    Elämä on kolhinut minua viimeiset vuodet.
    Toivoisin jo että tämä itku loppuisi ja että elämäni selkeytyisi
    jotenkin, olen niin yksin vaikka ystäviä onkin ympärillä mutta
    silti olen yksin. Moni varmaan ymmärtää sen vaikka
    nauran ja juttelen niin silti minä tarvon tätä murheellista
    elämääni oma taakka hartiolla ja kuitenki yritän olla
    niin urhoollinen.
    Olkapääsi on varmaan märkänä kyynelistäni …


    Nimetön

    virtaa kyyneleet silmistä ja nenä vuotaa…


    Nimetön

    Kyynelten virta on olkapäälläni,
    kerro,
    se helpottaa.
    Taakka sisälläsi on suurempi
    kuin taakka harteilla ikinä voi olla.
    Sisäinen tuska raastaa sielun,
    se sattaa kulkijan kumaraan.
    Vain kuorman purkaminen luo sisääsi ilon,
    tulet keinumaan kuín kevyt höyhen aalloilla.


    Nimetön

    totta niskaa särkee hartioita kolottaa ja
    minä poloinen esitän muille että jaksan ja että
    olen urhea ,
    vaikka todellisuudessa olen niin hauras en tiedä
    milloin pirstoudun palasiksi ja pelkään että puran
    tämän eptoivon juuri niihin joiden vuoksi jaksan ja joita
    eniten rakastan eli omiin lapsiini …


    Nimetön

    …siispä on aika etsiä se kuuleva, tukeva, viisas olkapää, joka ottaa kantaakseen elämän tuskan, tiedostetun ja tiedostamattoman.


    Nimetön

    niin ja huokaus ja niin
    eihän se varmaan täältä kotinurkista löydy ?
    mutta kun tuntuu etten jaksa ja jos vaikka
    menisinkin ulos niin tunnen itseni niin ulkopuoliseksi ja
    jälleen se sana niin yksinäiseksi ja pelotan vain
    ihmiset ympäriltäni kun alan keskustelemaan aluksi
    juttelen niistä näistä mutta sitten syyllistyn siihen että
    alan kertomaan tästä surkeasta elämästäni,
    ymmärrän hyvin että säikäyttää ihmiset ei kaikki jaksa eikä
    haluakkaan kuulla …
    hitsi kun olen vaipunut tähän itsesääliin


    Nimetön

    Nyt olet valinnut väärän sanan sisäiselle tuskalle.
    Se ei ole itsesääliä,
    vaan tuskaa, mikä sisälläsi asuu.
    Se pitää purkaa vain vahvan olkapään varaan,
    sillä juttelu kielteisistä tunteista pelottaa ihmiset.
    Sisäinen tuska on kuin myrkky,
    se pelottaa monia.
    Vain vahva uskaltaa kohdata lähimmäisen hädän.

    Jätän sinut miettimään näit ajatuksia.
    Palaan asiaan ehkä jo huomenna.

    Yön rauhassa on hyvä miettiä, kun mikään ei häiritse.
    Yön rauhassa on helppo kohdata sisäinen rauhattomuus.
    Rauhan sielulle luo vain sisäinen tasapaino,
    jonka saavuttaa vahvalle olkapäälle jätetty paino.

    Nyt käyn nukkumaan. Kannan painostasi sen osan, minkä nyt tunnen.

    Yön toivotukset!


    Nimetön

    Huomenta Uneksija
    ja kiitos kun jaksat kuunnella ja lohduttaa ,
    ihme kyllä nukuin yön yli en herännyt panajaisiin tai
    sitten olen niin turta tähän olotilaan
    Toisaalta hyvä niin miltein puoli vuotta menikin kun vain
    nukahdin ja valvoin , vuoden vain vierii ja miksei tämä
    tuska helpota se aallottain nousee pintaan ,
    tai sen kaike nostaa esiin jos on muita vastoinkäymisiä.
    epäselvät ja ksekeneräiset asiat jotka ei ole minusta kiinni
    vaivaa minua ja kysymys saanko niihin koskaan vastausta vai kannanko tätä epätietoisuuden taakkaa loppuelämän
    harteillani …


    Nimetön

    sorry vaan ””uneksija””.

    vaikka viisaita puhut olen kyllä eri mieltä tuskan kohtaamisesta yöllä. kyllä ne tuskat kuule vaan yön rauhassa moninkertaistuu. ja todellista tuskaa ei kyllä voi vaan miettiä yön rauhassa (tai kohdata sisäistä rauhattomuuttaan)… parempi miettiä päivällä ja yrittää nukkua yöllä;).

    mutta varmaankin sinivuokko sai muuten apua hienoista sanoistasi.


    Nimetön

    Kiitos vastauksestasi, Sinivuokko

    Ilmiselvästi elät keskellä elämää, joka ei ole järjestäytynyt niihin uomiin, joita odotat rauhalliselta elämältä tai joka olisi sellainen, miksikä olisit halunnut rakentaa oman elämäsi.

    Totta on, että jokaisella meistä on asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja kuitenkin niillä on sanansa sanottavanaan meidän päiviemme kulkuun ja sisältöön, vaikka emme haluaisikaan. Voi kunpa voisimmekin sulkea mielemme sellaisilta asioilta, mutta se ei ole mahdollista. meidän elämänhistoriamme on se, jota kuljetamme päivittäin mukanamme ja siinä voi olla raskaita asioita ja iloisia asioita.

    Ihmissuhteet, joita meillä on ollut, vaikuttavat vielä vuosiakin ja jotkut ihmissuhteet eivät irrota meitä, vaikka itse niin haluaisimme ja unohtaisimmekin ne, jos se olisi mahdollista. Myös monet tekomme voivat riippua meissä ikämme.

    Keskeneräisten asioiden kanssa on opittava elämään, vaikka se ei olisi helppoa. On vain hyväksyttävä, että ””minun ympyröihini”” kuuluvat keskeneräisetkin asiat, epätietoisuus ja epävarmuus. Kun sen hyväksyy elämäänsä, voi hivenen huokaista ja armahtaa itseään. Se rakentaa elämää kestävää minutta ja olemaan sinutitsensä ja toisten kanssa. Tietysti liian suuri epävarmuus ei noin vain häviä ja lakkaa vaikuttamasta, vaikka miten päättäisit. Elämämme on meidän työmme ja se kestää koko ikämme ja juuri kun luulemme oppineemme, meillä onkin ikuisuuden ovi raottumassa. Elämämme on myös työkalumme, jolla toimimme kaikkien ihmisten parhaaksi, ensisijassa tietenkin lähimpiemme. Jos ne työkalut päästät tylsiksi tai tehottomiksi, elämästä kirpoaa ote ja ulkoinen epävarmuus ja ennaltaarvaamattomuus iskevät sinuun ja saa sinussa vallan. Se lisää sisäistä levottomuutta ja johtaa helposti itsesäälin kaltaiseen tunteeseen, josta kierteestä on vaikea päästä irti.

    Nytpä olisikin aika katkaista tuo kierre, löytää luotettu ihminen, joka osaa neuvoa ja avustaa uuden tien löytämisessä ja joka voisi saattaa sinua uusille uomille, jossa oman elämäsi hallinta olisi sinun omissa käsissäsi. Siten voisit rakentaa mielesi vahvuutta ja saada elämällesi hyvän tarkoituksen. Sinulla on lapset, jotka tarvitsevat vahvaa äitiä, joka osaisi heitä lohduttaa ja tukea. Siinä on tärkein syy etsiä uutta suuntaa itsellesi.

    Kaunista loppupäivää. Näissä merkeissä seuraavaan kertaan. Illalla? Huomenna? En vielä tiedä.


    Nimetön

    Anteeksi Liehake, että rohkenen olla eri mieltä.

    Mieltämme askarruttavat asiat tunkeutuvat uneemme juuri silloin, kun emme halua. Uneton yö pyörien vuoteessa on kaikkein kuluttavinta. Sen ajan kun unta etsii, voi käyttää meditaatioon ja oman elämänsä tarkasteluun ja pohtimiseen.

    Kun keskustelukumppanini on äiti, jolla lienee arjen vastuut lapsista, kodista ja ehkä työstäkin, miten voit olettaa ihmisellä olevan aikaa vielä omien asioiden miettimiseen keskellä sen kaiken touhun? Pohdinnan katkaisee aina joku toimi ja touhu, joten on varsin todennäköistä, että mietteet jäävät hajanaisiksi ja tuovat vain vähän apua pohdintaan.

    Monesti yön mietteissä olen tehnyt elämäni parhaat päätökset. Aamuyöstä yhtäkkiä mielen täyttää HEUREKA- huudahdus ja siitä seuraa päätöksenteko, jota ei malttaisi jättää heti toteuttamatta. Mutta kun pään painaa tyynylle, seuraa usein hyvin syvä ja levollinen uni loppuyöksi. Tosin ihmisiä on monenlaisia, mutta annan neuvoksi sen, minkä olen itse hyväksi kokenut. En lue kirjoista, en matki toisten juttuja, vaan paljon elämässä kokeneena haluan jakaa vain sen, mikä omakseni tunnen.


    Nimetön

    kaikella kunnioituksella uneksija, puhuinkin vain omasta puolestani. äiti olen itsekkin ja samat kiireet lie joka mutsilla.

    voi kuitenkin joskus olla niin paha tilanne ettei kuule paljon meditoinnit auta, hyvä jos hengissä selviää seuraavasta yöstä/päivästä seuraavaan. kaaoksien laaduissakin lienee eroja.

    paljon saa varmaan sinivuokko apua sanoistasi niinkuin jo aiemmin totesin, mutta ei se kaikki kuitenkaan ihan niin helposti aina selviä.

    ja kyllä se uni paremmin maittaa jos niin hienosti kävisi, ettei niitä juttuja tarvitse sänkyyn asti viedä. pidän pääni;)

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 18)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.