Mikä kirja on saanut sinut itkemään?

Etusivu Foorumit Lukeminen Mikä kirja on saanut sinut itkemään?

Tämä aihe sisältää 42 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 5 vuotta sitten.

Esillä 13 viestiä, 31 - 43 (kaikkiaan 43)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #684304 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Luin juuri loppuun tämän ketjun aloittaneen kanssa saman kirjan, Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen. Ja ”laittoi” itkemään useammankin kerran. Surullinen. Ahdistava. Mutta silti myös positiivinen. Kirja, joka ei päästä helpolla, mutta joka ehdottomasti kannattaa lukea.

    #684305 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Hiljaiset sillat sai minutkin vetistelemään, samoin Okalinnut.

    #684306 Ilmoita asiaton viesti

    Setra
    Jäsen

    Joulun alla luin Topeliuksen Tähtien turvatit, ei voinut kyyneleiltä välttyä. Oli kielellisestikin varsin piristävä lukukokemus.


    Nimetön

    Olen varmaan outo, mutta Gontsarovin Oblomov itketti, samaistuin kai sellaiseen saamattoman makailijan kohtaloon.


    Nimetön

    Kenneth Grahamen Joen rannalla ja Kaislikossa suhisee…
    Se kohta eritoten jossa Myyrä haistaa kodin, voi että, alkaa
    itkettää kun ajatteleekin.

    #684309 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    piiiiti, post: 10174943 wrote:
    Paulo Coelhon ”Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin”.

    LuIn tuota miehen tuskaa ja itkin riittävästi

    #684310 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Lapsuuden kirjoista Setä Tuomon tupa, Ollin oppivuodet, Bambi, Pieni merenneito, Villihanhet.
    H.C. Andersenin saduissa oli haikeita kohtia.
    Saint-Exuperyn Pikku Prinssi, Richard Bachin Lokki Jonathan.
    Viviann Sjögrenin Elämää pitempi matka.
    Tommy Tabermannin Pelastaja.

    #684311 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    ^Varmaan oikein surullinen juttu…

    Ulla-Lena Lundbergin Jää itketti runsaasti, oikeastaan koko viimeisen kolmanneksen ajan. Oli sellaista puhdistavaa itkua kuitenkin ja onneksi luin sen kotonani.

    Liikutuin kirjoista kohtuullisen helposti ja ei ole aina niin kivaa, jos istuu vaikka metrossa ja yhtäkkiä tulee todella surullinen paikka ja ei voi estää silmien kostumista. Tai autossa kun kuuntelee äänikirjaa, niin ei välttämättä ole aina hyvä hetki kyynelille.

    #684312 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Olen itkenyt vaikka kuinka monen kirjan ääressä, minut saa niin helposti liikuttumaan. Pieni kaunis runokin saa kyyneleet silmiin, vaikka se ei olisi surullinenkaan, kunhan on vain tunteikkaasti kirjoitettu.

    Yksi minua itkettäneistä kirjoista on tietenkin Täällä Pohjantähden alla. Siinä ehkä eniten itketti / itkettää vieläkin Laurilan Elman kohtalo. Sillä tytöllä oli elämässään niin vähän mitään. Köyhyyttä, kurjuutta, ihmisten ylenkatsetta, ainaista surkeutta. Ainoa kaunis ja hyvä asia elämässä oli rakkaus Koskelan Akuun ja sitä Elmaraukka vaali viimeiseen asti, kunnes sekin häneltä julmasti vietiin ja samantien koko pieni vähäinen elämäkin. No, kirja on fiktiivinen joten vähän aikaa itkettyäni alkaa jopa huvittaa ; miksi itken kuviteltua asiaa. Mutta varmasti tämäntyyppisiä asioita ja kohtaloita on ihmisille oikeastikin tapahtunut, eri puolilla maailmaa.

    En enää lue juutalaisten kohtalotarinoita toisen maailmansodan ajalta, koska niillä on minuun jo liian shokeerava vaikutus. Olen joskus valvonut öitä, kun en ole saanut nukutuksi luettuani jotain sellaista. On hyvä, että niistä kirjoitetaan ja faktat jäävät jälkipolville, mutta itse en enää kykene lukemaan niitä ahdistumatta liikaa. Ne asiat on hyvä tietää, mutta en tahdo enää kiusata mieltäni niillä. Mitään en kuitenkaan asioille mahda, muuta kuin tietysti yrittää omalta osaltani vaikuttaa siihen, että mitään sellaista ei enää ikinä saa tapahtua.

    Lapsena itkin Anni Swanin kirjoja lukiessani. Ollin oppivuodet oli niin liikuttava, että piti lukea jossain salassa ettei muut näe kuinka vetistelin.

    Myös kirja ”Lunta, sanoi perhonen” oli liikuttava. Sekin on tosikertomus.

    #684313 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Sirkka Seljan runo Taman lauluja puhdistaa ja virvoittaa kyynelkanavia.
    Eräs liikuttavimmista lukemistani romaaneista on irlantilaissyntyisen Frank McCourtin
    kirjoittama Seitsemännen portaan enkeli, jossa hän kertoo elämästään ja sisarustensa
    kohtaloista ja menetyksistä ensin Irlannissa, sitten Amerikassa. McCourt kirjoittaa kauniisti,
    paikoitellen ”epätoivoisen humoristisesti” perheensä kärsimästä äärimmäisestä köyhyydestä, työttömyydestä, epäoikeudenmukaisuudesta ja sukulaisten piittaamattomuudesta.


    Nimetön

    Luin viime talvena Suomessa käydessäni Siri Hustvedtin teoksen Lumous. Siinä oli jotakin hyvin
    liikuttavaa. Henkilöhahmojen herkkyyden ja ihmisen särkyvyyden kuvaus. Se sinnikkyys, millä he yrittivät eteenpäin, vaikka elämä oli täynnä ongelmia ja vastoikäymisiä.

    #684315 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    soulwood, post: 11670684 wrote:
    Luin viime talvena Suomessa käydessäni Siri Hustvedtin teoksen Lumous. Siinä oli jotakin hyvin
    liikuttavaa. Henkilöhahmojen herkkyyden ja ihmisen särkyvyyden kuvaus. Se sinnikkyys, millä he yrittivät eteenpäin, vaikka elämä oli täynnä ongelmia ja vastoikäymisiä.

    Liikuttava on myös vietnamilaisen Nam Le´n novelli Merimatka samannimisessä novellikokoelmassa.
    Nuoresta iästään huolimatta kirjailijalla on erittäin hioutunut tyylitaju.

    #684316 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    John Grishamin Kammio! Asiaan voi vaikuttaa se, että kun kirja ilmestyi ja sen ensimmäisen kerran luin, oma isoisäni oli juuri kuollut ja hän oli ensimmäinen läheinen, jonka menetin. Isoisäni ei tokikaan muistuttanut vähääkään Kammion isoisää, eikä hänen kuolemansakaan ollut yhtään samankaltainen…

Esillä 13 viestiä, 31 - 43 (kaikkiaan 43)

Alueelle ‘Lukeminen’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.