Miehen/perheenisän kommentit avioliitosta

Etusivu Foorumit Miehen/perheenisän kommentit avioliitosta

Tämä aihe sisältää 89 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 9 vuotta, 11 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 76 - 90 (kaikkiaan 90)
  • Julkaisija
    Viestit

  • Nimetön
    eräs peräs wrote:
    Muuten oikein hyvä ”realismia” ja olen samaa mieltä kanssasi, mutta eikös se lapsi väkisinkin sotkeennu vanhempiensa asioihin.

    Minä myös ihmettelen tätä halua pukata äpäriä maailmaan. Se on ruma sana, mutta niinhän se sanotaan, mitäs sitä kieltämään.

    tuota sanaa käytössä varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Sentään vielä muistin, mitä meinaa, vaikka silloinkin luin sen varmaan lähinnä kirjoista. Ei käytössä kyllä enää ainakaan täälläpäin Suomea!

    Lapselle tärkein toki suhde äitiin ja suhde isään, mutta psykologit kyllä sanovat, että lapsen koti on vanhempien välisessä suhteessa. Eli jo hyvin pieni lapsi vaistoaa sen välin tunnelman ja muodostaa perusturvansa tai sen puutteen siihenkin suhteeseen. Ja sille pohjalle tai pohjan puutteelle sitten rakennetaan paljon muuta ajan saatossa. Jatkuvan riitelyn keskellä ei siis ainakaan ole hyvä kasvaa, lapsi ottaa siinä jo varhain vääriä sillanrakentajan rooleja, se on lapsen toimintamekanismi.


    Nimetön

    [quote=”Enpä ole kuullut Lapselle tärkein toki suhde äitiin ja suhde isään, mutta psykologit kyllä sanovat, että lapsen koti on vanhempien välisessä suhteessa. Eli jo hyvin pieni lapsi vaistoaa sen välin tunnelman ja muodostaa perusturvansa tai sen puutteen siihenkin suhteeseen. Ja sille pohjalle tai pohjan puutteelle sitten rakennetaan paljon muuta ajan saatossa. Jatkuvan riitelyn keskellä ei siis ainakaan ole hyvä kasvaa, lapsi ottaa siinä jo varhain vääriä sillanrakentajan rooleja, se on lapsen toimintamekanismi.[/quote]

    Ei se lapsi voi mitenkään olla vastuussa vanhempien parisuhteen paranemisesta tai avioliiton solmimisesta. Ne asiat olisi pitänyt olla kunnossa jo ennen kuin siihen lasta alettiin tekemään. Lapsi ei koskaan voi olla jokin sellainen, jolla paikataan välejä tai jota verukkeena käyttäen yritetään muuttaa parisuhdetta erilaiseksi mitä se todellisuudessa on.
    Jatkuvat riitelyt olisi pitänyt riidellä alta pois jo paljon ennen kuin lasta edes harkittiin.
    Kun nyt kuitenkin toimitiin näin, että tehtiin se lapsi ensin, niin on väärin käyttää tätä lasta lyömäaseena tai kapulana saada jotain haluamaansa, esim. avioliittoa. Mieshän ei alunperinkään ollut mitään sellaista luvannut.


    Nimetön
    eräs peräs wrote:
    Muuten oikein hyvä ”realismia” ja olen samaa mieltä kanssasi, mutta eikös se lapsi väkisinkin sotkeennu vanhempiensa asioihin.

    Minä myös ihmettelen tätä halua pukata äpäriä maailmaan. Se on ruma sana, mutta niinhän se sanotaan, mitäs sitä kieltämään.

    Enpä ole noin konservatiivisia ja vanhanaikaisia mielipiteitä pitkään aikaan kuullut ”totuuksina” julistettavan. Terveisiä sinne 50-luvulle täältä uudelta vuosituhannelta! ;P


    Nimetön
    realismia. wrote:
    Ei se lapsi voi mitenkään olla vastuussa vanhempien parisuhteen paranemisesta tai avioliiton solmimisesta. Ne asiat olisi pitänyt olla kunnossa jo ennen kuin siihen lasta alettiin tekemään. Lapsi ei koskaan voi olla jokin sellainen, jolla paikataan välejä tai jota verukkeena käyttäen yritetään muuttaa parisuhdetta erilaiseksi mitä se todellisuudessa on.
    Jatkuvat riitelyt olisi pitänyt riidellä alta pois jo paljon ennen kuin lasta edes harkittiin.
    Kun nyt kuitenkin toimitiin näin, että tehtiin se lapsi ensin, niin on väärin käyttää tätä lasta lyömäaseena tai kapulana saada jotain haluamaansa, esim. avioliittoa. Mieshän ei alunperinkään ollut mitään sellaista luvannut.

    Joo. Ei lapsella olekaan mitään vastuuta, mutta vanhemmilla on lapsestaan.

    Siksi on ihan nykyäänkin nimenomaan lasten edun mukaista, että vanhemmat punnitsevat suhteensa ensin ja miettivät haluavatko he sitoitua toisiinsa myös laillisesti, jotta tulevien lasten etu toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ja onko heidän suhteensa ylipäätään sellainen, että siihen kannataa lapsia hankkia, koska kuten tuolla kirjoitettiin, vanhempien välinen suhde on lapsen koti.

    Toki tiedän, ja käytännössä näen päivittäin, että nykyään monista vanhemmista lapsen parhaan ajattelu on väsyttävää ja ilmeisen vanhanaikaista.


    Nimetön
    vanhanaikaista wrote:
    eräs peräs wrote:
    Muuten oikein hyvä ”realismia” ja olen samaa mieltä kanssasi, mutta eikös se lapsi väkisinkin sotkeennu vanhempiensa asioihin.

    Minä myös ihmettelen tätä halua pukata äpäriä maailmaan. Se on ruma sana, mutta niinhän se sanotaan, mitäs sitä kieltämään.

    Enpä ole noin konservatiivisia ja vanhanaikaisia mielipiteitä pitkään aikaan kuullut ”totuuksina” julistettavan. Terveisiä sinne 50-luvulle täältä uudelta vuosituhannelta! ;P

    Tais osua omaan nilkkaan!


    Nimetön

    Hassua muuten, miten asenteellisesti täällä oletetaan, että vain vaimo on automaattisesti se hyötyjä, jos mennään naimisiin.

    Tosiasiassa avioliitosta hyötyvät molemmat osapuolet, jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta. Ensinnäkin, naimisissa olevan parin toisen puolison kuollessa puolison ja lapsen maksamat perintöverot jäävät huomattavasti pienemmiksi, kuin jos pari olisi ollut avoliitossa.

    Jos pari on avoliitossa eikä testamenttia ole, omaisuuden perii lapsi yksin ja joutuu maksamaan perintöverot, vaikka olisi alaikäinen. Jos sama pariskunta olisi ollut naimisissa, lapsen osuus olisi ollut puolet kuolleen puolison osuudesta, ja vero siten pienempi. Lisäksi aviopuoliso ei välttämättä maksa perintöveroa lainkaan. Jos avoparilla taas on lapsi ja testamentti on tehtynä, joutuu avopuoliso maksamaan huomattavasti suuremmat perintöverot kuin aviopuoliso lapsen perintöveron ollessa samansuuruinen kuin aviolapsenkin veron. Avopuolisoa kun kohdellaan verotuksessa kuten vierasta ei-sukulaista.

    Ja tämä koskee siis myös miesleskiä, nyky-Suomessa kun naisetkin omistavat ja ansaitsevat. Mielestäni nimenomaan siinä tilanteessa, jolloin hankitaan isompaa yhteistä omaisuutta (kuten asunto), olisi molempien hyvä ottaa huomioon ne ikävätkin tulevaisuuden skenaariot ja mennä naimisiin tai turvata muiden perheenjäsenten taloudellinen tilanne muulla tavalla.


    Nimetön

    menin naimisiin tyhjätaskun kanssa ja kun erottiin, niin hän ei ollutkaan enää tyhjätasku.


    Nimetön
    juu ja minä wrote:
    menin naimisiin tyhjätaskun kanssa ja kun erottiin, niin hän ei ollutkaan enää tyhjätasku.

    Eli myös avioehtoa suosittelen kaikille lämpimästi. Siis ihan kaikille. Vaikka 2 tyhjätaskua menisi naimisiin, koskaan et voi tietää kumpi saa miljoonaperinnön jostain (tai vaikka pienemmänkin). Jos sitten tulee ero ja avioehtoa ei ole, tasataan se perintökin molemmille fifti-fifti. Asia mitä ei monet tule ajatelleeksi.

    Mielestäni avioehto pitäisi laittaa pakolliseksi.


    Nimetön

    Miksi menette avoliittoon ?????? Omalle miehelleni sanoin seurusteluaikaan, että tuossa on ovi ellei mennä vihille. En olisi ikinä suostunut avoliittoon, saatikka tekemään lapsia susiparina. Miksi te naiset olette niin hölmöjä ?

    Nyt on oletu naimisissa reilut 20 vuotta, lapset osin aikuisia eikä tarvi natista. Kohta on 25-vuotishääpäivä. Sitä sitääkin juhlia. Tosin 70 aviovuotta ois tavoite. Eikä oltais kun just just 90 v.


    Nimetön

    Menin naimisiin, kun tulin raskaaksi.
    Lopputulos: Erottiin, sain sossun minimin elatustukena.

    Loppu hyvin kuitenkin, omasta tahdosta.


    Nimetön

    Kyllä se nyt on niin että jos oikeasti haluaa avioliittoon ja sitten muuttaakin kiltisti miehen kanssa samaan huusholliin avoliittoon ja vääntää vielä muksunkin siihen, niin itseään siitä vaan saa syyttää jos miestä ei enää avioliitto kiinnosta. Onhan nainen jo viestittänyt kaikin mahdollisin tavoin ettei virallisen sitoutumisen puuttuminen haittaa menoa ollenkaan. Jos ei kunnioita itseään sen vertaa että pitää kiinni periaatteistaan ja siitä mitä elämältä haluaa, miksi odottaa kunnioitusta ja huomaavaisuutta mieheltäkään? Aivan ilmeisesti ap on valinnut väärän miehen alunperinkin, miehen joka ei ole tippaakaan kiinnostunut solmimaan avioliittoa hänen kanssaan.

    Avoliitot ovat miehelle (ja naisellekin) aina takaoven auki pitämistä, jos sattuisikin löytymään joku parempi. Tätä seikkaa eivät useimmat naiset koskaan tajua, ja kehuskelevat miten rakkaus kukoistaa eikä vanhanaikaisia sitoumuksia tarvita yms muuta hömpänlömppää. Kokemukseni on että avoliitossa elävillä ne vasta ruusunpunaiset lasit silmillä onkin. Kehitellään vaikka mitä romanssia omasta päästä vaikka mies on lähinnä tyytyväinen kun on kämpässä on vaan joku joka jakaa asuntolainan kulut ja ruokalaskun. Se siitä romantiikasta ja sitoumuksesta.


    Nimetön
    2 sormusta nimettömässä wrote:
    vanhanaikaista wrote:
    eräs peräs wrote:
    Muuten oikein hyvä ”realismia” ja olen samaa mieltä kanssasi, mutta eikös se lapsi väkisinkin sotkeennu vanhempiensa asioihin.

    Minä myös ihmettelen tätä halua pukata äpäriä maailmaan. Se on ruma sana, mutta niinhän se sanotaan, mitäs sitä kieltämään.

    Enpä ole noin konservatiivisia ja vanhanaikaisia mielipiteitä pitkään aikaan kuullut ”totuuksina” julistettavan. Terveisiä sinne 50-luvulle täältä uudelta vuosituhannelta! ;P

    Tais osua omaan nilkkaan!

    Kenen nilkkaan? Olen sinkku JA vela.


    Nimetön

    Vanhanaikaista-nimimerkille: Sinä et kyllä ole itsekään ihan tässä ajassa, vaan minusta kyllä omassa maailmassasi. Sinkku ja vela……

    Elämme yhteiskunnassa ja sen luomien puitteiden ja säännösten sisällä. Lait ja sensellaiset on luotu turvaamaan ihmisiä sekä ennenkaikkea puolustuskyvyttömiä. Avioliittolaki turvaa sekä puolisoiden että lasten asemaa silloin, kun jotain odottamatonta tapahtuu, myös oikeudenmukaisuutta. Tottakai niitä voidaan käyttää väärinkin, mutta sellainen on jo toinen juttu. Ne ovat poikkeustapauksia.

    Kyllä vain minusta niin miehen kuin naisenkin täytyy kantaa vastuunsa ja tässä yhteiskunnassa lapsista ja puolisosta tuleva vastuu lain kautta toteutuu avioliitossa. Se on turvaava, mutta toki erilaisin asiakirjoin voi turvata myös avoliitossa. Sitä ei monikaan avoliittolainen kuitenkaan tee, vaan pitää sen takaportin avoinna livistää tilanteesta, kun homma ei enää huvitakaan.

    #659312 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    Tietoisesti AvoNainen wrote:
    Avioliitto sinänsä kantaa vanhoillisia kaikuja menneisyydestä – myös sana vaimo viittaa tähän patriarkaaliseen perinteeseen. Naisesta tulee miehen omaisuutta, hänestä tulee ”vaimo”, mutta mies on aina mies siviilisäädystä riippumatta. En halua liittää omaa ainutlaatuista parisuhdettani tähän seksistiseen traditioon. Kristilliset avioliittokaavat ovat tietenkin jo itsessään puistattavia näin kirkkoon kuulumattomalle.

    Elän siis tietoisesti avoliitossa mieheni kanssa jo yhdeksättä vuotta. Hänellekään avioliitolla ei ole mitään sellaista merkitystä, että hän kokisi sen omaan elämäänsä sopivaksi asiaksi. Minulla ja miehelläni on lapsi, hän perii meidät kuollessamme. Olemme myös tehneet keskinäisen testamentin emmekä kumpikaan ole toisistamme taloudellisesti riippuvaisia. Meillä on yhteinen koti ja yhteinen elämä. Mitä vielä kaipaisin?

    Sana ”vaimo” ei viittaa patriarkaaliseen perinteeseen. Itse asiassa se on sanana vanhempi kuin sana ”nainen”. Vaimo sanana on alunperin merkinnyt sydäntä ja siihen kiinteästi liittyvää sielua tai henkeä, minusta aika kaunis vertaus. Sanaa ”vaimo” on siis alun perin käytetty merkitsemään naista yleisesti. Sana ”nainen” on paljon myöhempää syntyperää. Ja vaikkapa englanniksi vaimo on wife ja aviomies on husband, joten molemmille on erilliset sanansa, jotka eivät mitenkään viittaa patriarkaaliseen perinteeseen, kuten ei suomen sana ”vaimo” myöskään.

    Patriarkaalinen ”perinne” häihin on varsinaisesti liitetty vasta 1900-luvulla, kun tuli uusi avioliitolaki, jonka mukaan nainen ottaa miehensä sukunimen. Aiemmin ollaan käytetty talon nimeä. Jos talon tyttö on nainut miehen ja he ovat jääneet yhdessä jatkamaan taloa, myös mies on ottanut ”naisen nimen” tai siis tarkasti ottaen talon nimen omaksi ”suku”nimekseen.

    Kristillistä avioliittokaavaa ei kenenkään tarvitse noudattaa, maistraatissa pääsee naimisiin ilman sitäkin. Jos teillä on keskinäinen testamentti, jonka mukaan jäljelle jäänyt avopuoliso perii kuolleen avopuolisonsa, teillä menee todella iso perintövero. Aviopuolison perintövero on paljon pienempi. Verothan tietysti menee yleiseen hyvään, joten kivahan se on, että joku ajattelee meitä muitakin ja lahjoittaa mielellään ylimääräistä rahaa yhteiseen kassaamme. Se on sitten tietysti pois teidän lapseltanne, mutta ehtiihän hän itsekin hankkia omat rahansa.

    Jos et halua olla kenenkään vaimo, mikset vaadi että yhdessä asuvia ei kutsuttaisi avopariksi, avovaimoksi ja avomieheksi? Onhan se avoliittokin liitto ja minusta on tosi väärin, että ihmisten katsotaan olevan jossain liitossa vain siksi että he asuvat yhdessä. Itse aikanaan exän kanssa asuin yhdessä tietäen ettei tämä kestä kovin pitkään ja minua ärsytti todenteolla se, että meidän katsottiin olevan jossain avoliitossa. Ja nyt vielä mietittiin ”parannuksia” avopareille, siis että jos asuu jonkun kanssa yhdessä muutaman vuoden, voisi joutua jakamaan omaa omaisuuttaan hänen kanssaan, vaikka ”liittoa” ei olisi koskaan tarkoitettukaan ikuiseksi. Jos halutaan liitto ja elatusvelvollisuus, niin sittenhän solmitaan se liitto, eikös.

    #659313 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Mielenkintoista ettei yksikään mies näytä kommentoineen tänne tuntojaan avo ja avioliitossa asumisesta ja siitä miksi valitsi jomman kumman. On vain naisten toisen käden kertomuksia miestensä mielipiteistä. Tai siis siitä mitä k.o. miehet ovat avovaimoilleen selitelleet.

    Saa vaan arvailla ovatko useimmat avomiehet koskaan kertoneet rehellisesti avokeilleen miksi he ihan oikeasti elävät mieluummin avoliitossa…

Esillä 15 viestiä, 76 - 90 (kaikkiaan 90)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.