Miehen/perheenisän kommentit avioliitosta

Etusivu Foorumit Miehen/perheenisän kommentit avioliitosta

Tämä aihe sisältää 89 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 10 vuotta, 2 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 61 - 75 (kaikkiaan 90)
  • Julkaisija
    Viestit

  • Nimetön

    Saahan sitä olla moderni ja omasta puolestaan ajatella mitä lystää.

    Kyllä koko avioliitto ja sen juridiikka on kuitenkin laadittu turvaamaan lapsia, jälkeläisiä, joita parisuhteista tulee. Myös niiden lasten äitiä, sillä nainen ainakin vielä synnyttää ja huolehtii elämän alkuun saattamisessa pelkästään biologiansakin vuoksi. Tuloton ja turvaton äiti ei pysty huolehtimaan hyvin lapsestakaan.

    Ei riitä, että mies kylvää siemenen, nyky-yhteiskunnassa hänen täytyy vastata jälkeläisensä hyvinvoinnista, ruuasta ja asumisesta siinä kuin äidinkin.

    Ollaan siis moderneja ja lapsettomia avopareja. Siihen ei kenelläkään ole mutisemista. Mutta jos perillisiä hankitaan ja ollaan muuten kuin perhe, kyllä silloin on kannettava siitä systeemistä myös juridinen vastuu ja tehtävä ne sitoumukset, joita se vaatii. Niistä lipeäminen tarkoittaa oman lapsen aseman heikentämistä, mikä on raukkamaista.


    Nimetön
    En ihmettele wrote:
    Ollaan siis moderneja ja lapsettomia avopareja. Siihen ei kenelläkään ole mutisemista. Mutta jos perillisiä hankitaan ja ollaan muuten kuin perhe, kyllä silloin on kannettava siitä systeemistä myös juridinen vastuu ja tehtävä ne sitoumukset, joita se vaatii. Niistä lipeäminen tarkoittaa oman lapsen aseman heikentämistä, mikä on raukkamaista.

    Tasan tarkkaan samaa mieltä. Mutta sysään vastuuta yhtälailla myös naisille. Miksi ihmeessä vääntää niitä mukuloita, ennen kuin on menty naimisiin..

    -Evvaatajuu-


    Nimetön
    kaksi asiaa miksi wrote:
    miehesi ei halua avioliittoon on se, että eron tullessa saat puolet omaisuudesta ja toinen asia on se, että häät tulevat kalliiksi. Haluat varmaankin kirkkohäät, jos olette käyneet rippikoulun. Avioehdosta voit keskustella ja maistraatista. Lisäksi avopuolisosta on helpompi erota (ei tarvi omaisuutta puloittaa)ja voi baareissa sanoa olevansa sinkku, joten seksiä saa helpommin muilta naisilta. Mielestäni se joka ei halua avioliittoon mennä ei rakasta riittävästi.

    Todellakin, häät voi pitää hyvin pienellä budjetilla, sen jo sanoitkin, ja joku muukin tällä palstalla. Itse menin maistraatissa avioon myös.

    Totta helv… omaisuus jaetaan puoliksi eron sattuessa! Paitsi jos toinen on rikkaampi. No avioehto se on meilläkin, se poistaa tämänkin ”vaaran” avioliitosta, joten mikä pidättelee???

    Avioehtoa suosittelen kaikille, heillekin joiden omaisuus on nolla tai samanveroinen toisiinsa nähden. Koskaan et voi tietää koska toinen teistä saa perintöä. Sitten jos vaikka mies saa ison perinnön, ja tulee ero, niin kyllä ilman avioehtoa vaimolle kuuluu siitä perinnöstä puolet. Tämä on asia mitä harva osaa ajatella. Eli suosittelen avioehtoa.


    Nimetön
    puoliorpo wrote:
    Olin 11-vuotias, kun isäni yllättäen kuoli. Vanhempani olivat naimisissa, joten äitini sai leskeneläkettä.

    Tämä leskeneläke auttoi meidän perhettä jaksamaan sekä henkisesti, että taloudellisesti tässä täysin odottamattomassa tapahtumassa. Ei tarvinnut kituuttaa kirpparivaatteissa yksinhuoltaleski-äidin palkalla, vaan voitiin elää muuten normaalia elämää. Se oli tärkeää meidän koko perheelle. Vaikka koko muu maailma särkyi ympäriltä, niin silti ei tarvinnut huolehtia siitä, että onko äidillä varaa ostaa meille lapsille uudet farkut ja minkälainen se ensimmäinen isätön joulu on. Paskahan se jokatapauksessa oli, mutta kyllä se taloudellinen turva ja lähes saman elintason säilyttäminen oli tärkeässä osassa surutyötä.

    Jos vanhemmat eroa joko avioliitosta tai avoliitosta säilyy kummallakin vanhemmalla elatusvelvollisuus yhteisiin lapsiin. Jos toinen vanhemmista kuolee avioliitossa, leski saa leskeneläkettä. Jos toinen vanhemmista kuolee avoliitossa, ei auta muu kuin marssia sossun luukulle tai kituuttaa. Voin kokemuksesta sanoa, että ensimmäinen vaihtoehto oli hurjan paljon mukavampi ja senpä takia itsekin olen naimisissa.

    Jokainen tekee tietysti parhaaksi katsomallaan tavalla. Tässä vain yksi näkökulma asiaan.

    Tämä on hyvin tärkeä pointti.Tätä ei monikaan avoperhe tule ajatelleeksi! Ajatellaan vain ettei se omalle kohdalle osu.


    Nimetön
    Alkuper. wrote:
    Kiitos että aihe on herättänyt paljon keskustelua! Itselläni on ollut lähinnä väsynyt, alakuloinen ja epävarma olo tuon viime ”keskustelumme” jäljiltä.

    En siis ole vaatimassa kermakakkuhäitä, vaan kyse oli avioliitosta. Miehen mielestä se on lapsellinen keksintö mitä olemassa on. Ja sitten myöhemmin sanoi, että ehkä hän ei vaan ole valmis. Siis valmis mihin, sitoutumaan minuun?? Mitä muuta avioliitto on? Meillähän on jo lapsi, ollaan ottamassa asuntolainaa jne. Mutta hän vaan ei voi virallistaa minua. Se kylmää niin etten tiedä mitenpäin enää olisi.

    Miehellä on alkoholistiperheen lapsuus takana. Vanhempien riitaa ja tappelua, epävarmuutta. Mies on joskus tokaissut ettei ole järkeä mennä naimisiin kun niin monet eroaa kuitenkin. Tuo on huonoin syy olla avioitumatta mielestäni..lyödään hanskat tiskiin jo kättelyssä. Avoparit eroavat vielä enemmän. Miksi me enää edes yhdessä ollaan?

    Viimeisessä kappaleessasi on vastaus siihen miksi miehesi ei halua avioon. Suosittelen lämpimästi ammattiauttajalla käyntiä, enkä sano tätä päätä aukoakseni, vaan ihan oikeasti. Ne ongelmat on kuitenkin vastassa, menitte avioon tai ei. Se on hänen h-koht ongelmansa. Tiedän koska olen saman kokenut. Kalliiksi se ”kallonkutistajalla” käynti tulee, mutta terapialla voidaan saada noita lukkoja pois mikä haittaa omaa aikuiselämää.


    Nimetön

    eräsperäs: ”Edelleen uskon, että sydämensä sopukoissa jokainen nainen haluaa tulla julkisesti tunnustetuksi miehensä viralliseksi kumppaniksi.”

    Suorastaan ääliömäistä ja älyllisesti kaikinpuolin köyhää vetää yleistyksiä omista kokemuksistaan (tai niiden muutaman kaverin). Tervetuloa maailmaan, jossa naisten välilläkin tunnustetaan olevan eroja.

    joku sanoi, että mikäs velvollisuus naisella on alistua siihen, ettei avioiduta jos mies ei halua. No tottakai on naisella enemmän velvollisuus sopeutua sen osapuolen tahtoon, joka ei muutosta halua, kuin painostaa avioliittoa tahtomaton mies avioitumaan. Toisessa tapauksessa asioiden tila muuttuu toiselle osapuolelle epämieluisaksi ja toisessa tilanne jatkuu entisellään, mihin nainenkin on alun perin suostunut. Ja tilanne on sama oli sitten sukupuolet mitä tahansa. Ketään ei tule painostaa juridisesti sitoviin sopimuksiin vastoin heidän tahtoaan. Se on toisen itsemääräämisoikeuden halventamista. Avioliitto on kahden osapuolen sopimus.


    Nimetön

    Täytyy sanoa että kyllä se yleistysprovo oli tuloksensa arvoinen :-) Sain lukea uskomatonta soopaa ja virheellisisä väittämiä joilla omaa ratkaisua perusteltiin. Tosiaan jos näillä vastanneilla naisilla on noin kurja kuva avioliitosta, niin olen pahoillani heidän puolestaan.

    Aloittajalla on kyllä ns. löysät pöksyissä. Jos oikeasti ja vilpittömästi haluaa naimisiin, täytyy pitää huoli että tämä toive tulee kuulluksi ja ymmärretään suhteen edellytykseksi. ENNEN KUIN RUVETAAN TEKEMÄÄN LAPSIA.

    Ketään ei todellakaan voi pakottaa eikä painostaa naimisiin. Mutta aloittajalla on täysi oikeus vaatia miestään selvittämään, mikä siinä naimisiinmenossa ahdistaa. Hänellä on myös oikeus vaatia vastaus kysymykseen, että onko mies sitoutunut aloittajaan loppuelämäkseen, Ja jos vastaus on kyllä, niin entistä enemmän sopii ihmetellä, että miksi tätä sitoutumista ei voida juridisesti vahvistaa, jolloin aloittajan ja jo syntyneen lapsenkin oikeudet tulevat turvatuiksi.

    Kun täällä on hauskasti vedottu viktoriaanisuuteen ja patriarkallisuuteen niin minäkin muistutan, että maailman sivu (erityisesti viktoriaanisella ajalla,) miehet ovat maanneet suostuvaisia naisia ja tehneet heidän kansssaan lapsia. Ja jättäneet menemättä heidän kanssaan naimisiin, mikäli se ei olekaaan heidän suunnitelmiinsa sopinut, ts. nainen ei ole ollutkaan sopiva vaimoksi asti.

    Eli eipä mitään uutta auringin alla.


    Nimetön
    Miksi huonoa? wrote:
    Ja miksi se on sitten huono asia? Haluaako mies, että vaimo (ja samalla myös lapsi) kärsii köyhyydessä jos hän sattuu kuolemaan?

    Niin, eihän se taloudellinen turvallisuus ole mielestäni mikään pahe, lapsiperheessä. Oikaiskaa joku jos olen väärässä, ja faktat perään.


    Nimetön

    Täytyy kyllä sanoa, että tämä jengi ei näe metsää puilta. Siis ihan oikeasti on erittäin typerää paasata avioliitosta juuri tässä ketjussa. Aloittakaa uusi ketju siihen. NYT on kysymys ap:n tulevaisuudesta pienen lapsen kanssa, eikä teidän ideologiastanne.

    Ap, älä anna näiden mielipiteiden vaikuttaa suhteeseesi mieheesi, vaan pyrkikää sovintoon. Kerro miten miehesi suhtautuu nyt.


    Nimetön
    no wrote:
    Täytyy kyllä sanoa, että tämä jengi ei näe metsää puilta. Siis ihan oikeasti on erittäin typerää paasata avioliitosta juuri tässä ketjussa. Aloittakaa uusi ketju siihen. NYT on kysymys ap:n tulevaisuudesta pienen lapsen kanssa, eikä teidän ideologiastanne.

    Ap, älä anna näiden mielipiteiden vaikuttaa suhteeseesi mieheesi, vaan pyrkikää sovintoon. Kerro miten miehesi suhtautuu nyt.

    Tietysti se on typerää, seh’än oli vain aloittajan mielessä pyörivä asia, johon hän kysyi mielipidettä.


    Nimetön
    eräs peräs wrote:
    T Sain lukea uskomatonta soopaa ja virheellisisä väittämiä joilla omaa ratkaisua perusteltiin. Tosiaan jos näillä vastanneilla naisilla on noin kurja kuva avioliitosta, niin olen pahoillani heidän puolestaan.

    Sinulla ei taida olla ihan kaikki nupissa kohdillaan? Mikä sinä olet sanomaan kenenkään henkilökohtaisia periaatteita soopaksi?

    Ylipäätään hämmästyin avioliittoa kannattavien suvaitsemattomuutta. Ketään ihmistä ei voi pakottaa mihinkään vaikka itse olisi asiasta mitä mieltä tahansa. Yleensä järjettömästä painostamisesta mihin asiaan tahansa seuraa päinvastainen vaikutus; etääntyminen kokonaan painostajasta.

    Ap.lle sanoisin, että jos olet alunperinkin halunnut avioliittoa, se olisi pitänyt keskustella jo heti seurusteluvaiheessa, viimeistään silloin kun lasta alettiin hankkimaan. Tilanteesi on hankala kieltämättä, jos koet avioliiton noin ehdottomaksi asiaksi etkä pysty jakamaan elämääsi miehesi kanssa ilman sitä.


    Nimetön
    mie vaan….. wrote:
    Sinulla ei taida olla ihan kaikki nupissa kohdillaan? Mikä sinä olet sanomaan kenenkään henkilökohtaisia periaatteita soopaksi?

    Öh, tuota..ennen kuin kommentoi, niin kannattaa miettiä mitä itseasiassa kommentoi. Varsinkin jos käy arvioimaan toisen nupin sisäistä (tai ulkoista) tilaa.

    Asioita jotka eivät pidä paikkaansa, kutsutaan yleensä siksi ihtekseen.

    Soopaa ja sitä ihteään oli sotkea henkilökohtaisiin perusteisiinsa väitteitä viktoriaanisuudesta tai patriarkaalisuudesta, väitteitä siitä että vain vaimolle on oma sanansa yms. Näitä väitteitä ovat korjailleet minun lisäkseni muutkin.


    Nimetön

    Ensinnäkin, ap. teki lapsen itse ihan vapaaehtoisesti avosuhteeseen.
    Toisekseen ap.n mies ei missään vaiheessa ole kosinut tai luvannut avioliittoa.

    Jos ap. haluaa että lapsen vanhemmat ovat aviossa ja ap.n mies taas on tyytyväinen avoliittoon, niin siihen on turha sotkea lasta, joka on tehty yhdessä ilman aamenta.

    Kannattaa miettia seuraavan lapsenkohdalla haluaako sen äpäräksi vai aviolitossa syntynneeksi.

    Toisaalta ap.n miehen kannattaa miettiä kenen kanssa sen seuraavan lapsen tekee ja milaisessa suhteessa.


    Nimetön

    Muuten oikein hyvä ”realismia” ja olen samaa mieltä kanssasi, mutta eikös se lapsi väkisinkin sotkeennu vanhempiensa asioihin.

    Minä myös ihmettelen tätä halua pukata äpäriä maailmaan. Se on ruma sana, mutta niinhän se sanotaan, mitäs sitä kieltämään.


    Nimetön

    Tottakai se lapsi sotkeentuu vanhempiensa asioisin, mutta se ei ole sen lapsen asia… se vanhempien parisuhde. Lapsen asia on suhde äitiin ja suhde isään.
    Jokainen seuraavakin lapsi voi sotkeentua vanhempiensa asioihin, olivatpa ne vanhemmat keitä tahansa.

Esillä 15 viestiä, 61 - 75 (kaikkiaan 90)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.