Miehen/perheenisän kommentit avioliitosta

Etusivu Foorumit Miehen/perheenisän kommentit avioliitosta

Tämä aihe sisältää 89 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 10 vuotta, 2 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 16 - 30 (kaikkiaan 90)
  • Julkaisija
    Viestit

  • Nimetön
    pohja pois perheeltä wrote:
    Olemme avopari ja meillä on pieni lapsi. Kysyin vastikään mieheltä, milloinka meillä olisi häät. Hän oli taas kerran hiljaa. Jankkasin syytä ja sanoi että eipä ole miettinyt. Ja että avioliitto on lapsellisin ja typerin keksintö mitä on, ihan turhaa pelleilyä, miksi pitäis missään todistella mitään. Riittää että on vaan yhdessä. Selitin virallisia syitä (olen ennenkin), että lapsellekin turvatumpaa kun vanhemmat aviossa. Mies sanoi että rahaako sä mietit(leskeneläke) ja että voithan sä käydä muutenkin virallisesti vaihtamassa nimen samaksi mitä lapsella ja hänellä ja voi tehdä myös testamentin jne. Kysyin, miksi olisi valmis moniin virallisiin muutoksiin mutta ei avioliittoon. Tokaisi, että ehkä hän ei ole valmis vielä semmoiseen. Loukkaannuin syvästi, hän ei siis ole valmis sitoutumaan minuun. Kuitenkin tehnyt lapsen, puhuu yhteisestä asuntolainasta jne.

    Ymmärtäisin ja hyväksyisin, jos hän oikeasti osaisi perustella järkisyillä miksei halua avioon, mutta kun ei osaa. Jopa vesittää uusilla ”syillä” aiempia perusteluitaan. Pahinta ehkä, että syytä silkka hänen tyhmyys..näkyy muissakin asioissa. Ei ymmärrä eikä osaa suunnitella asioita järkevästi, ei osaa pohtia tulevaisuutta tai mitään. Pelottaa, tuntuu etten edes uskaltaisi sitoutua tuollaiseen. Mutta meillä yhteinen pieni lapsi ja elämä tässä ja nyt hyvää, tosin minä olen se moottori ja ”järkevä” vastuunkantaja, neuvoja ja opastaja. Mutta mitä mun pitäisi tehdä ja ajatella? Tuntuu että pohja pois kun toisen kommentit tuota luokkaa.

    Saanen kysyä miksi olet tehnyt hänen kanssaan lapsen, kuulostaa tosiaan aika yksinkertaiselta hepulta, sori!


    Nimetön

    Kyllä tämä vaikuttaa enemmän kiristykseltä, mutta suhteen tietysti saa pilata miten haluaa.


    Nimetön
    avosydämin wrote:
    Ei syy vaan seuraus wrote:
    Ei kai se ap:llekaan pääasia ole päästä naimisiin, vaan tietää, että mies on sitoutunut. Torjumalla avioliiton mies torjuu sitoutumisen. Jos olisi sitoutunut, ei olisi mitään syytä vastustaa naimisiin menoa.

    Kaikki eivät vain halua naimisiin. Onko se niin vaikea ymmärtää? Sitoutumisen kanssa sillä ei ole paljonkaan tekemistä. Tässä taas vaihteeksi kaksi kantaa taistelee keskenään, kumpikohan mahtaa voittaa? Ei tuo ainakaan paranna suhdetta tuollainen kiristäminen ja painostaminen…

    Miksi naisen on pakko saada ne prinsessajuhlat?

    -Itse olen aikanaan naimisiin halunnut mieheni kanssa. Ja en todellakaan minkään prinsessa häiden takia, minulle pitäisi aika iso summa MAKSAA että moiset vetimet päälleni laittaisin ja ne päällä astelisin kirkon käytävillä.. ehei, mua pukee paremmin vaikka mp-ajoasu tai rinkka selkään ja viikoksi vaeltamaan. Menimme avioon maistraatissa farkut jalassa.

    Mielestäni avioliitto vain on ehdoton asia jos on joko/tai omaisuutta tai lapsia.


    Nimetön
    no wrote:
    Kyllä tahän asiaan on aivan luonnollinen selitys. Karmeaa millaista mokaa ap on tekemässä. Ap: n mies rakastaa ja sitoutuu jopa paremmin kuin monet aviomiehet, MUTTA hän ei halua häähössötystä, hän ei aivan selvästi ole tyyppi, joka haluaisi olla keskipisteenä. Nyt hän pelkää koko sanaa.

    Tulee vain mieleen, että onko kaikki hömppä sen arvoista, että kannattaa hyvä suhde pilata?

    Ei avioon menoon tarvita mitään prinsessajuttuja eikä hössötyksiä 2v etukäteen. Käynti maistraatissa riittää.


    Nimetön
    jeeeees wrote:
    Jos on aie pysyä pirtissä wrote:
    miksi pitää pitää takaovea auki? Sitähän avoliitto on. Ahtaanpaikan kammoa, mutta myös samalla sitoutumiskammoa. Ei ihme, että toisella tulee olo kuin heikoilla jäillä olisi.

    Tiedän useitakin pareja, jotka ovat eronneet alle vuoden päästä siitä, kun ovat menneet naimisiin.

    Eli avioliiton solmiminen ei anna takeita suhteen kestävyydestä.

    Toisaalta sukulaisissani on useita pareja, jotka ovat olleet avoliitossa toisiinsa sitoutuneina 30-40+ vuotta ja hankkineet lapset, omaisuuden jne ja suhde voi edelleen hyvin. Vai takaportti auki ja sitoutumiskammo… Joopa joo.

    Mistäs tiedät miten onnelisia nää 40v aviossa olleet on? En vastusta avioliittoa, olen itsekin naimisissa,mutta en oikein usko elinikäiseen onneen. En tunne itse ainakaan yhtäkään varmasti onnellista avioparia, joka olisi vähintään sen 15 v ollut yhdessä. Hyviä kulisseja on monellakin,mutta parin kaljan jälkeen viimeistään totuus tulee irti.


    Nimetön
    kafjjgögagaf wrote:
    Mistäs tiedät miten onnelisia nää 40v aviossa olleet on? En vastusta avioliittoa, olen itsekin naimisissa,mutta en oikein usko elinikäiseen onneen. En tunne itse ainakaan yhtäkään varmasti onnellista avioparia, joka olisi vähintään sen 15 v ollut yhdessä. Hyviä kulisseja on monellakin,mutta parin kaljan jälkeen viimeistään totuus tulee irti.

    No, kyllähän sen näkee kaikesta hellästä ja lämpimästä käyttäytymisestään toisiaan kohtaan, kun olen läheinen ihminen heidän kanssaan. Enpä usko, että kukaan jaksaa vetää niin överiksi vedettyä kulissia kymmeniä vuosia, jos ei todellisuudessa olisi yhtä onnellinen kuin miltä päällepäin näyttää.


    Nimetön

    miehesi ei halua avioliittoon on se, että eron tullessa saat puolet omaisuudesta ja toinen asia on se, että häät tulevat kalliiksi. Haluat varmaankin kirkkohäät, jos olette käyneet rippikoulun. Avioehdosta voit keskustella ja maistraatista. Lisäksi avopuolisosta on helpompi erota (ei tarvi omaisuutta puloittaa)ja voi baareissa sanoa olevansa sinkku, joten seksiä saa helpommin muilta naisilta. Mielestäni se joka ei halua avioliittoon mennä ei rakasta riittävästi.


    Nimetön

    Sitä saa mitä tilaa.

    Miksi ihmeessä tehdä lapsia ennen naimisiinmenoa?


    Nimetön
    kafjjgögagaf wrote:
    Mistäs tiedät miten onnelisia nää 40v aviossa olleet on? En vastusta avioliittoa, olen itsekin naimisissa,mutta en oikein usko elinikäiseen onneen. En tunne itse ainakaan yhtäkään varmasti onnellista avioparia, joka olisi vähintään sen 15 v ollut yhdessä. Hyviä kulisseja on monellakin,mutta parin kaljan jälkeen viimeistään totuus tulee irti.

    Niin siis AVOliitosta puhuin kokoajan, en AVIOliitosta, toisin kuin sinä.


    Nimetön
    eräs peräs wrote:
    Sitä saa mitä tilaa.

    Miksi ihmeessä tehdä lapsia ennen naimisiinmenoa?

    Miksi tehdä lapsia? Miksi mennä avioon? Sinkkuna tai avoliitossa ilman lapsia on paljon mukavampaa elellä. ;))


    Nimetön

    Älkää nyt jaksako, miksi miehen pitäisi alkaa leikkimään, hän sitoutuu varmasti yhtä paljon kuin avioliitossa ja avoliitossakin on nykyään sääntönsä.


    Nimetön

    miks alkuperäinen ei jätä miestä? Löytyy sellasiakin, jotka on valmiita sitoutumaan ja uskaltaa myös näyttää sen. Edellisen kommentti kertoo kyllä kaiken, mitä hän itse arvostaa avioliitosta. ”leikkiminen” on leikkiä sille, joka ei osaa ottaa vastuuta ja ei kestä leikkiä. Avoliitoissa ei tollasten nahjusten kanssa kyllä ole sääntöjä, tai vaikka oliskin, niin mitäs ne niistä piittaa.


    Nimetön

    ei kestä siis tosielämää- tuli viba tohon edelliseen..


    Nimetön
    pohja pois perheeltä wrote:
    Mies sanoi että rahaako sä mietit(leskeneläke) ja että voithan sä käydä muutenkin virallisesti vaihtamassa nimen samaksi mitä lapsella ja hänellä

    Kerrohan miehelle faktoja… Nimekseen ei voi vaihtaa kuin sellaisen, jota ei ole kellään, tai nimen, joka on jo suvussa suoraan ylenevässä polvessa esim. isoäidillä. Jos miehesi on vaikka Mäkinen, et voi muuttua Mäkiseksi, ellette mene naimisiin tai jos nimi on vaikka mummollasi.


    Nimetön

    Olin 11-vuotias, kun isäni yllättäen kuoli. Vanhempani olivat naimisissa, joten äitini sai leskeneläkettä.

    Tämä leskeneläke auttoi meidän perhettä jaksamaan sekä henkisesti, että taloudellisesti tässä täysin odottamattomassa tapahtumassa. Ei tarvinnut kituuttaa kirpparivaatteissa yksinhuoltaleski-äidin palkalla, vaan voitiin elää muuten normaalia elämää. Se oli tärkeää meidän koko perheelle. Vaikka koko muu maailma särkyi ympäriltä, niin silti ei tarvinnut huolehtia siitä, että onko äidillä varaa ostaa meille lapsille uudet farkut ja minkälainen se ensimmäinen isätön joulu on. Paskahan se jokatapauksessa oli, mutta kyllä se taloudellinen turva ja lähes saman elintason säilyttäminen oli tärkeässä osassa surutyötä.

    Jos vanhemmat eroa joko avioliitosta tai avoliitosta säilyy kummallakin vanhemmalla elatusvelvollisuus yhteisiin lapsiin. Jos toinen vanhemmista kuolee avioliitossa, leski saa leskeneläkettä. Jos toinen vanhemmista kuolee avoliitossa, ei auta muu kuin marssia sossun luukulle tai kituuttaa. Voin kokemuksesta sanoa, että ensimmäinen vaihtoehto oli hurjan paljon mukavampi ja senpä takia itsekin olen naimisissa.

    Jokainen tekee tietysti parhaaksi katsomallaan tavalla. Tässä vain yksi näkökulma asiaan.

Esillä 15 viestiä, 16 - 30 (kaikkiaan 90)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.