Kurvarit länsirajoillamme.

Etusivu Foorumit Kotimaa Kurvarit länsirajoillamme.

Tämä aihe sisältää 354 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Hadermann 4 vuotta, 2 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 355)
  • Julkaisija
    Viestit

  • jänkäjoonas1943
    Osallistuja

    Ison Britannian ja USA:n tuella vaivoin Suomen kanssa ”tasapeliin” sodassa yltänyt Neuvostoliitto edellämainittujen valtioiden tuella vaati valvotut rajat myös länsinaapureihin Ruotsiin ja Norjaan.
    Pariisin rauhansopimuksen nojalla Lapin Rajavartioston alueelle piti perustaa länsirajoja vartioimaan kaksi rajajääkärikomppaniaa, Ylitornion ja Muonion rajajääkärikomppaniat. Aion kertoilla ”kurvarien ” kokemuksia Muonion suunnalta. Lempi/haukkumanimi”kurvari” tuli rajaseudun asukkailta. Rajamiehet joutuivat osaltaan puuttumaan sodan jälkeiseen ”ostosmatkailuun”jota Suomalaiset harrastivat, kuten olivat aina tehneet. Tulli ja rajamiehet katsoivat aikalailla sormien läpi omaan käyttöön hankittuja ostoksia. Joskus harvakseltaan napattiin kiinni kahvi ja sakariinilastissa oleva selvästi myyntitarkoitukseen ostettu suurenpi erä. Sehän kismitti ”väylänvarren” asukkaita pirusti. Rajamiehiä ruettin katsomaan pitkin nokkavartta ja nimiteltiin”rajakyyliksi” ja jostakin hoksasi joku nimityksen”kurvari”. Olisiko ollut porvarin synonyymi? Länsirajan paikallisväestö oli ja on varsin vasemmistolaista porukkaa.


    Hadermann
    Osallistuja
    jänkäjoonas1943, post: 11765814, member: 13301 wrote:
    Länsirajan paikallisväestö oli ja on varsin vasemmistolaista porukkaa.

    Kovempi linja olisi pitänyt olla noille punikeille ja siirtää ne itärajalle kaupantekoon.


    jänkäjoonas1943
    Osallistuja

    Lapin rajavartiosto sai 3 moottorikelkkaa”skiitoota”. Yksi kaksitelainen meni Ivalon komppaniaan, yksi yksitelainen Muonion komppaniaan, korvamerkittynä Munnikurkkion korpivartiolle. Kolmas yksitelainen Ylitorniolle. Olin silloin Munnikurkkion vartiolla ja sain erään toisen rj:n kanssa komennuksen Rovaniemelle moottorikelkkakursseille. Oli joulukuun alkupuoli ja pimein kaamosaika päällä. Olintullut vartiolle muutama viikko aiemmin Bombardierin suksihinauksessa. Vartion päällikkö sai käskyn meidän lähettämseksi n. klo 9.30 aamupäivällä. Käsky tuli ”tititaataa”menetelmällä. Sotasankari ylivääpeli kysyi minulta ,(pationjohtaja) kai kersantti osaa lukea karttaa ja osaa suunnistaa. Vastasin myöntävästi, tosin vähän empien. Niinpä urheat parikymppiset rajojemme vartijat survaisimme sukset kohti ”tienvartta”(kilpisjärventie). Tielle on sitä reittiä käyttäen n.65 km, linnuntietä.


    Hadermann
    Osallistuja
    jänkäjoonas1943, post: 11765831, member: 13301 wrote:
    Lapin rajavartiosto sai 3 moottorikelkkaa”skiitoota”. Yksi kaksitelainen meni Ivalon komppaniaan, yksi yksitelainen Muonion komppaniaan, korvamerkittynä Munnikurkkion korpivartiolle. Kolmas yksitelainen Ylitorniolle. Olin silloin Munnikurkkion vartiolla ja sain erään toisen rj:n kanssa komennuksen Rovaniemelle moottorikelkkakursseille. Oli joulukuun alkupuoli ja pimein kaamosaika päällä. Olintullut vartiolle muutama viikko aiemmin Bombardierin suksihinauksessa. Vartion päällikkö sai käskyn meidän lähettämseksi n. klo 9.30 aamupäivällä. Käsky tuli ”tititaataa”menetelmällä. Sotasankari ylivääpeli kysyi minulta ,(pationjohtaja) kai kersantti osaa lukea karttaa ja osaa suunnistaa. Vastasin myöntävästi, tosin vähän empien. Niinpä urheat parikymppiset rajojemme vartijat survaisimme sukset kohti ”tienvartta”(kilpisjärventie). Tielle on sitä reittiä käyttäen n.65 km, linnuntietä.

    Melkoinen hiihtomarssi. Olitteko samana päivänä perillä vai yövyittekö jossain talossa matkalla?


    Hadermann
    Osallistuja
    jänkäjoonas1943, post: 11765814, member: 13301 wrote:
    Länsirajan paikallisväestö oli ja on varsin vasemmistolaista porukkaa.

    Miten niistä onkin tullut niin punikkeja?


    Pate45
    Osallistuja
    Hadermann, post: 11765837, member: 18530 wrote:
    Melkoinen hiihtomarssi. Olitteko samana päivänä perillä vai yövyittekö jossain talossa matkalla?

    Tulee mieleen, että tämä on samalaista potaskaa, kuin se Sukselaisen saama tuomio Kätilöopiston jutussa.


    jänkäjoonas1943
    Osallistuja
    Hadermann, post: 11765837, member: 18530 wrote:
    Melkoinen hiihtomarssi. Olitteko samana päivänä perillä vai yövyittekö jossain talossa matkalla?

    Kun lähdimme ”jeren”kanssa munnista esitin, että katsoisimme kartalta tavoitetuntureita ja summittaista kompassisuuntaa. Jere tokaisi ”minä olen mennyt tämän välin monta kertaa, ei tarvitse”. Tavoitteena oli 35 km:n päässä oleva Kalkkoaivin tupa. Kun pääsimme n. 8 km vartiolta ja ylitimme jäässä olevan Torisenon. Edessämme oli taajaa tunturikoivikkoa ja metsäinenKaarenasvaara. Kohtapa Jere kuikuili ja kysyi ”missä ollaan”? Minä siihen ”sinunhan se pitäisi tietää.”Kun lähdimme vartiolta niin vartion päällikkö ohjeisti minua”jos rupeaa tuntumansiltä ettet ole varma suunnasta niin ota etelän suunta 30 ja ennemmin tai myöhemmin tulette Kilpisjärven tielle.”Kummasti sitä kaamosaikanakin näkee kun on lunta. Vasemmalla häämötti tumma vyöhyke Lätäseno, jokivarsikoivikkoineen. Yritimme tehdä koivun tuohista ja risuista tulet. Onnistuimme raapimaan ainoastaan vähäiset tulitikkume loppuun. Ei sitä nuorena kollina osannut edes pelätä. Paarustimme hiirenhyppäämätöntä tunturimaastoa tunnista toiseen, koko ajan vasemmalla kilometrien päässä häämöttävään Lätäksen uomaa tarkkaillen ja kompassisuuntana 30. Olimme olleet n.10 tuntia suksien päällä kun yht äkkiä havaitsimme laajan tumman ikäänkuin maton lähestyvän meitä. Jere alkoi vähän hermostua ja otti kalasnikovin repun hihnoista pisti lippaan paikoilleeen vetäen liikkuvat taakse. Minä häntä toppuuttelin ja arvasin ilmiön olevan Juuson suvun poroelo. Asia oli juuri niin. Jere oli vieläkin hermona ja höpötti porojen tulevan päälle. Rauhoittelin häntä tietäen porojen väistävän meitä. Niin kävikin, porot jakautuivat kahtapuolen ja niitä riitti. Niitä oli tuhansia. Jatkoimme uppurointia suuntana etelä. Noin tunnin kuluttua alkoi etuvasemmalta kilometrien päästä välkkyä valokiiloja yötaivaalle. Oli kummastuksen aika. Myöhemmin selvisi että Juusot ajeli moottorikelkoillaan Neuhkaman maastossa olevan kaarteensa luona. Emme tienneet sitä silloin. Karttaani oli merkitty Juuso Aslakin rakentaman poroaidan portti. Törmäsimme ko aitaan. Alkoi kova vääntö suunnasta mihin menisimme. Aita oli reittiimme nähden itä-länsi suuntainen. Jeren mielestä meidän piti mennä idän suuntaan. Minä päätin että menemme oikealle, eli lännen puolelle.Portti oli Siellä! Portilta oli matkaa Kalkkoaivin kämpälle alle 10 km. Sitten mentiin lyhkäisiä pätkiä tiukasti sillä suunnalla jonka otin portilta kämpälle. Kalkkoaivin kämpän lähimaastossa on paljon pieniä lampia. Olisimme menneet ohi kämpän ellemme olisi osuneet hankeen tuupattuun gevalia kahvipurkkiin joka oli naulattu kepin päähän. Olin itse munniin mennessäni hakenut vettä lammesta.
    Sitten olisikin ollut seuraava etappi neljäntuulen tie. Onneksi kämpässä oli kuivia koivuklapeja ja tulitikkuja joten 14 tunnin hiihtelyn jälkeen oikaisimme hirventaljalle ollen kohta unten mailla. Eikä tässä kaikki…..


    jänkäjoonas1943
    Osallistuja
    jänkäjoonas1943, post: 11765844, member: 13301 wrote:
    Kun lähdimme ”jeren”kanssa munnista esitin, että katsoisimme kartalta tavoitetuntureita ja summittaista kompassisuuntaa. Jere tokaisi ”minä olen mennyt tämän välin monta kertaa, ei tarvitse”. Tavoitteena oli 35 km:n päässä oleva Kalkkoaivin tupa. Kun pääsimme n. 8 km vartiolta ja ylitimme jäässä olevan Rommaenon. Edessämme oli taajaa tunturikoivikkoa ja metsäinenKaarenasvaara. Kohtapa Jere kuikuili ja kysyi ”missä ollaan”? Minä siihen ”sinunhan se pitäisi tietää.”Kun lähdimme vartiolta niin vartion päällikkö ohjeisti minua”jos rupeaa tuntumansiltä ettet ole varma suunnasta niin ota etelän suunta 30 ja ennemmin tai myöhemmin tulette Kilpisjärven tielle.”Kummasti sitä kaamosaikanakin näkee kun on lunta. Vasemmalla häämötti tumma vyöhyke Lätäseno, jokivarsikoivikkoineen. Yritimme tehdä koivun tuohista ja risuista tulet. Onnistuimme raapimaan ainoastaan vähäiset tulitikkume loppuun. Ei sitä nuorena kollina osannut edes pelätä. Paarustimme hiirenhyppäämätöntä tunturimaastoa tunnista toiseen, koko ajan vasemmalla kilometrien päässä häämöttävään Lätäksen uomaa tarkkaillen ja kompassisuuntana 30. Olimme olleet n.10 tuntia suksien päällä kun yht äkkiä havaitsimme laajan tumman ikäänkuin maton lähestyvän meitä. Jere alkoi vähän hermostua ja otti kalasnikovin repun hihnoista pisti lippaan paikoilleeen vetäen liikkuvat taakse. Minä häntä toppuuttelin ja arvasin ilmiön olevan Juuson suvun poroelo. Asia oli juuri niin. Jere oli vieläkin hermona ja höpötti porojen tulevan päälle. Rauhoittelin häntä tietäen porojen väistävän meitä. Niin kävikin, porot jakautuivat kahtapuolen ja niitä riitti. Niitä oli tuhansia. Jatkoimme uppurointia suuntana etelä. Noin tunnin kuluttua alkoi etuvasemmalta kilometrien päästä välkkyä valokiiloja yötaivaalle. Oli kummastuksen aika. Myöhemmin selvisi että Juusot ajeli moottorikelkoillaan Neuhkaman maastossa olevan kaarteensa luona. Emme tienneet sitä silloin. Karttaani oli merkitty Juuso Aslakin rakentaman poroaidan portti. Törmäsimme ko aitaan. Alkoi kova vääntö suunnasta mihin menisimme. Aita oli reittiimme nähden itä-länsi suuntainen. Jeren mielestä meidän piti mennä idän suuntaan. Minä päätin että menemme oikealle, eli lännen puolelle.Portti oli Siellä! Portilta oli matkaa Kalkkoaivin kämpälle alle 10 km. Sitten mentiin lyhkäisiä pätkiä tiukasti sillä suunnalla jonka otin portilta kämpälle. Kalkkoaivin kämpän lähimaastossa on paljon pieniä lampia. Olisimme menneet ohi kämpän ellemme olisi osuneet hankeen tuupattuun gevalia kahvipurkkiin joka oli naulattu kepin päähän. Olin itse munniin mennessäni hakenut vettä lammesta.
    Sitten olisikin ollut seuraava etappi neljäntuulen tie. Onneksi kämpässä oli kuivia koivuklapeja ja tulitikkuja joten 24 tunnin hiihtelyn jälkeen oikaisimme hirventaljalle ollen kohta unten mailla. Eikä tässä kaikki…..

    Nimetön
    jänkäjoonas1943, post: 11765844, member: 13301 wrote:
    Onneksi kämpässä oli kuivia koivuklapeja ja tulitikkuja joten 24 tunnin hiihtelyn jälkeen oikaisimme hirventaljalle ollen kohta unten mailla. Eikä tässä kaikki…..

    Ei todellakaan! Lisäksi saat kahdet välihousut kaupanpäälle ja jos ne itse haet sieltä tikkaita myöten niin pannaan jääkiekkoilijan munasuojus vielä bonusta!


    Hadermann
    Osallistuja
    jänkäjoonas1943, post: 11765844, member: 13301 wrote:
    Kun lähdimme ”jeren”kanssa munnista esitin, että katsoisimme kartalta tavoitetuntureita ja summittaista kompassisuuntaa. Jere tokaisi ”minä olen mennyt tämän välin monta kertaa, ei tarvitse”. Tavoitteena oli 35 km:n päässä oleva Kalkkoaivin tupa. Kun pääsimme n. 8 km vartiolta ja ylitimme jäässä olevan Rommaenon. Edessämme oli taajaa tunturikoivikkoa ja metsäinenKaarenasvaara. Kohtapa Jere kuikuili ja kysyi ”missä ollaan”? Minä siihen ”sinunhan se pitäisi tietää.”Kun lähdimme vartiolta niin vartion päällikkö ohjeisti minua”jos rupeaa tuntumansiltä ettet ole varma suunnasta niin ota etelän suunta 30 ja ennemmin tai myöhemmin tulette Kilpisjärven tielle.”Kummasti sitä kaamosaikanakin näkee kun on lunta. Vasemmalla häämötti tumma vyöhyke Lätäseno, jokivarsikoivikkoineen. Yritimme tehdä koivun tuohista ja risuista tulet. Onnistuimme raapimaan ainoastaan vähäiset tulitikkume loppuun. Ei sitä nuorena kollina osannut edes pelätä. Paarustimme hiirenhyppäämätöntä tunturimaastoa tunnista toiseen, koko ajan vasemmalla kilometrien päässä häämöttävään Lätäksen uomaa tarkkaillen ja kompassisuuntana 30. Olimme olleet n.10 tuntia suksien päällä kun yht äkkiä havaitsimme laajan tumman ikäänkuin maton lähestyvän meitä. Jere alkoi vähän hermostua ja otti kalasnikovin repun hihnoista pisti lippaan paikoilleeen vetäen liikkuvat taakse. Minä häntä toppuuttelin ja arvasin ilmiön olevan Juuson suvun poroelo. Asia oli juuri niin. Jere oli vieläkin hermona ja höpötti porojen tulevan päälle. Rauhoittelin häntä tietäen porojen väistävän meitä. Niin kävikin, porot jakautuivat kahtapuolen ja niitä riitti. Niitä oli tuhansia. Jatkoimme uppurointia suuntana etelä. Noin tunnin kuluttua alkoi etuvasemmalta kilometrien päästä välkkyä valokiiloja yötaivaalle. Oli kummastuksen aika. Myöhemmin selvisi että Juusot ajeli moottorikelkoillaan Neuhkaman maastossa olevan kaarteensa luona. Emme tienneet sitä silloin. Karttaani oli merkitty Juuso Aslakin rakentaman poroaidan portti. Törmäsimme ko aitaan. Alkoi kova vääntö suunnasta mihin menisimme. Aita oli reittiimme nähden itä-länsi suuntainen. Jeren mielestä meidän piti mennä idän suuntaan. Minä päätin että menemme oikealle, eli lännen puolelle.Portti oli Siellä! Portilta oli matkaa Kalkkoaivin kämpälle alle 10 km. Sitten mentiin lyhkäisiä pätkiä tiukasti sillä suunnalla jonka otin portilta kämpälle. Kalkkoaivin kämpän lähimaastossa on paljon pieniä lampia. Olisimme menneet ohi kämpän ellemme olisi osuneet hankeen tuupattuun gevalia kahvipurkkiin joka oli naulattu kepin päähän. Olin itse munniin mennessäni hakenut vettä lammesta.
    Sitten olisikin ollut seuraava etappi neljäntuulen tie. Onneksi kämpässä oli kuivia koivuklapeja ja tulitikkuja joten 24 tunnin hiihtelyn jälkeen oikaisimme hirventaljalle ollen kohta unten mailla. Eikä tässä kaikki…..

    Taisi olla jo 60 -lukua, koska kirjatietojen mukaan sakemannit ampuivat kaikki porot? Kai niitä muutkin verottivat.
    Tosin onhan Lappi suuri maa-alue ja porot laajalla alueella.

    Etelä-Suomessa eräs vanha talollinen kertoi nähneensä sodan jälkeen ensimmäisen hirven vuonna 1951. Niin oli sodan aikana kaikki ammuttu.

    Oli kohtuullisen hyvin harhaan hiihdetty. Varmaan uni maittoi, kun saitte kämpän edes haaleaksi.


    Nimetön

    Vuan mitteepä moesellon välijä. Kahaveeta on suatu poroloesta!:p


    jänkäjoonas1943
    Osallistuja

    Heräsimme kylmänväreihin. kiehautimme sajut, vanikkaleipää terästetty”nötkötillä”ja eikun ulos ilmaa ihmettelemään. Aamuyöstä ilmavirtaus oli kääntynyt luoteen puolelle.Jäämeri ei ole kovin kaukana, joten keli oli kääntynyt suolaisen nuoskan puolelle. Tienvarsikämpälle oli matkaa 25 km. Kalkkoaivissa oli Saksalaisilla ollut viimeinen vankka tukikohta Lätäsenon länsipuolen linnoitusketjussa. Sinne oli sotavankityövoimalla rakennettu tie Kelottijärven lapinkylän pohjoispuolelta. Rajavartioston tienvarsikämppä sijaitsi ihan lähellä Kilpisjärven tietä. Kämppää nimitettiin ”lentokentän”kämpäksi. Sakuilla oli jopa lentokenttä. Totesimme hiihtokelin olevan mahdollisimman huono, mutta eikun Suvikeron yli ja kohti tiepuolta! Meillä oli mukana kämpältä otettu muutaman tikun tulitikkuaski. Raapaisimme viimeisen tulitikun ”pommikuoppien”mäen päällä ja vetäisimme savut. Tätä ennen Jere oli vannonut tienvarsikämpällä oleva”puntti”tikkuja ja ruokaa kaapissa runsaasti. Kämpällä odotti yllätys. Ei tulitikkuja, kaapissa kuivamuonahernekeittopussi. Olimme rättiväsyneitä, mutta joku ratkaisu oli tehtävä. Niinpä päätin, että meidän oli pakko muuttaa partiokäskyä jonka mukaan meidän tuli yöpyä ko. kämpällä ja nousta aamupostiautoon. Sukset alle ja kohti 7 km.päässä olevaa Kelottijärven kylää jossa tiesimme olevan valtion puhelimen eräässä torpassa.Tarkoituksena oli soittaa taksi Kaaresuvannosta. Olimme hiihtäneet n.1 km. kun etelästä näkyi lähestyvän auton valot. Sanoin ”tuon me pysäytämme ja pyydämme heitä soittamaan meille kyydin”. Yllätykset jatkuivat. Auto pysähtyi ja ulos astuivat Lapin Rajavartioston komentaja, eversti Les….n ja Muonion komppaukkomme kapteeni Pit….n!Olivat menossa Siilastuvan vartion tarkastukseen. Minä kasasin luuni ohjesäännön mukaisesti ja tein partioilmoituksen. Eversti kysyi” missä teillä on yöpyminen ja onko muonaa”? Jere karjaisi takaani”ruokaa repullinen herra eversti”! Minä sain kuiskattua kapulle”meillä ei ole tulitikkuja”. Hän sujautti minulle askin. Palasimme kämpälle ja saimme sentään tulen kaminaan ja ravitsevan hernevellin illalliseksi. Tämän kokemuksen jälkeen minulla oli repussa AINA muovipussissa useita tulitikkuaskeja.


    Pate45
    Osallistuja
    jänkäjoonas1943, post: 11765844, member: 13301 wrote:
    Kun lähdimme ”jeren”kanssa munnista esitin, että katsoisimme kartalta tavoitetuntureita ja summittaista kompassisuuntaa. Jere tokaisi ”minä olen mennyt tämän välin monta kertaa, ei tarvitse”. Tavoitteena oli 35 km:n päässä oleva Kalkkoaivin tupa. Kun pääsimme n. 8 km vartiolta ja ylitimme jäässä olevan Rommaenon. Edessämme oli taajaa tunturikoivikkoa ja metsäinenKaarenasvaara. Kohtapa Jere kuikuili ja kysyi ”missä ollaan”? Minä siihen ”sinunhan se pitäisi tietää.”Kun lähdimme vartiolta niin vartion päällikkö ohjeisti minua”jos rupeaa tuntumansiltä ettet ole varma suunnasta niin ota etelän suunta 30 ja ennemmin tai myöhemmin tulette Kilpisjärven tielle.”Kummasti sitä kaamosaikanakin näkee kun on lunta. Vasemmalla häämötti tumma vyöhyke Lätäseno, jokivarsikoivikkoineen. Yritimme tehdä koivun tuohista ja risuista tulet. Onnistuimme raapimaan ainoastaan vähäiset tulitikkume loppuun. Ei sitä nuorena kollina osannut edes pelätä. Paarustimme hiirenhyppäämätöntä tunturimaastoa tunnista toiseen, koko ajan vasemmalla kilometrien päässä häämöttävään Lätäksen uomaa tarkkaillen ja kompassisuuntana 30. Olimme olleet n.10 tuntia suksien päällä kun yht äkkiä havaitsimme laajan tumman ikäänkuin maton lähestyvän meitä. Jere alkoi vähän hermostua ja otti kalasnikovin repun hihnoista pisti lippaan paikoilleeen vetäen liikkuvat taakse. Minä häntä toppuuttelin ja arvasin ilmiön olevan Juuson suvun poroelo. Asia oli juuri niin. Jere oli vieläkin hermona ja höpötti porojen tulevan päälle. Rauhoittelin häntä tietäen porojen väistävän meitä. Niin kävikin, porot jakautuivat kahtapuolen ja niitä riitti. Niitä oli tuhansia. Jatkoimme uppurointia suuntana etelä. Noin tunnin kuluttua alkoi etuvasemmalta kilometrien päästä välkkyä valokiiloja yötaivaalle. Oli kummastuksen aika. Myöhemmin selvisi että Juusot ajeli moottorikelkoillaan Neuhkaman maastossa olevan kaarteensa luona. Emme tienneet sitä silloin. Karttaani oli merkitty Juuso Aslakin rakentaman poroaidan portti. Törmäsimme ko aitaan. Alkoi kova vääntö suunnasta mihin menisimme. Aita oli reittiimme nähden itä-länsi suuntainen. Jeren mielestä meidän piti mennä idän suuntaan. Minä päätin että menemme oikealle, eli lännen puolelle.Portti oli Siellä! Portilta oli matkaa Kalkkoaivin kämpälle alle 10 km. Sitten mentiin lyhkäisiä pätkiä tiukasti sillä suunnalla jonka otin portilta kämpälle. Kalkkoaivin kämpän lähimaastossa on paljon pieniä lampia. Olisimme menneet ohi kämpän ellemme olisi osuneet hankeen tuupattuun gevalia kahvipurkkiin joka oli naulattu kepin päähän. Olin itse munniin mennessäni hakenut vettä lammesta.
    Sitten olisikin ollut seuraava etappi neljäntuulen tie. Onneksi kämpässä oli kuivia koivuklapeja ja tulitikkuja joten 24 tunnin hiihtelyn jälkeen oikaisimme hirventaljalle ollen kohta unten mailla. Eikä tässä kaikki…..

    Pate45
    Osallistuja
    jänkäjoonas1943, post: 11765893, member: 13301 wrote:
    Heräsimme kylmänväreihin. kiehautimme sajut, vanikkaleipää terästetty”nötkötillä”ja eikun ulos ilmaa ihmettelemään. Aamuyöstä ilmavirtaus oli kääntynyt luoteen puolelle.Jäämeri ei ole kovin kaukana, joten keli oli kääntynyt suolaisen nuoskan puolelle. Tienvarsikämpälle oli matkaa 25 km. Kalkkoaivissa oli Saksalaisilla ollut viimeinen vankka tukikohta Lätäsenon länsipuolen linnoitusketjussa. Sinne oli sotavankityövoimalla rakennettu tie Kelottijärven lapinkylän pohjoispuolelta. Rajavartioston tienvarsikämppä sijaitsi ihan lähellä Kilpisjärven tietä. Kämppää nimitettiin ”lentokentän”kämpäksi. Sakuilla oli jopa lentokenttä. Totesimme hiihtokelin olevan mahdollisimman huono, mutta eikun Suvikeron yli ja kohti tiepuolta! Meillä oli mukana kämpältä otettu muutaman tikun tulitikkuaski. Raapaisimme viimeisen tulitikun ”pommikuoppien”mäen päällä ja vetäisimme savut. Tätä ennen Jere oli vannonut tienvarsikämpällä oleva”puntti”tikkuja ja ruokaa kaapissa runsaasti. Kämpällä odotti yllätys. Ei tulitikkuja, kaapissa kuivamuonahernekeittopussi. Olimme rättiväsyneitä, mutta joku ratkaisu oli tehtävä. Niinpä päätin, että meidän oli pakko muuttaa partiokäskyä jonka mukaan meidän tuli yöpyä ko. kämpällä ja nousta aamupostiautoon. Sukset alle ja kohti 7 km.päässä olevaa Kelottijärven kylää jossa tiesimme olevan valtion puhelimen eräässä torpassa.Tarkoituksena oli soittaa taksi Kaaresuvannosta. Olimme hiihtäneet n.1 km. kun etelästä näkyi lähestyvän auton valot. Sanoin ”tuon me pysäytämme ja pyydämme heitä soittamaan meille kyydin”. Yllätykset jatkuivat. Auto pysähtyi ja ulos astuivat Lapin Rajavartioston komentaja, eversti Les….n ja Muonion komppaukkomme kapteeni Pit….n!Olivat menossa Siilastuvan vartion tarkastukseen. Minä kasasin luuni ohjesäännön mukaisesti ja tein partioilmoituksen. Eversti kysyi” missä teillä on yöpyminen ja onko muonaa”? Jere karjaisi takaani”ruokaa repullinen herra eversti”! Minä sain kuiskattua kapulle”meillä ei ole tulitikkuja”. Hän sujautti minulle askin. Palasimme kämpälle ja saimme sentään tulen kaminaan ja ravitsevan hernevellin illalliseksi. Tämän kokemuksen jälkeen minulla oli repussa AINA muovipussissa useita tulitikkuaskeja.

    Tuollaista se viina teettää, tulee kaikenlaisia hallusinaatioita, joita vielä itse pitää totena, kuten se Sukselaisen tuomio Kätilöopiston jupakassa.

    Varissuo on todella kaukana tuosta ”rajasta”, josta punikki ”kersantti” nyt satuja vääntää.


    Hadermann
    Osallistuja
    jänkäjoonas1943, post: 11765893, member: 13301 wrote:
    Heräsimme kylmänväreihin. kiehautimme sajut, vanikkaleipää terästetty”nötkötillä”ja eikun ulos ilmaa ihmettelemään. Aamuyöstä ilmavirtaus oli kääntynyt luoteen puolelle.Jäämeri ei ole kovin kaukana, joten keli oli kääntynyt suolaisen nuoskan puolelle. Tienvarsikämpälle oli matkaa 25 km. Kalkkoaivissa oli Saksalaisilla ollut viimeinen vankka tukikohta Lätäsenon länsipuolen linnoitusketjussa. Sinne oli sotavankityövoimalla rakennettu tie Kelottijärven lapinkylän pohjoispuolelta. Rajavartioston tienvarsikämppä sijaitsi ihan lähellä Kilpisjärven tietä. Kämppää nimitettiin ”lentokentän”kämpäksi. Sakuilla oli jopa lentokenttä. Totesimme hiihtokelin olevan mahdollisimman huono, mutta eikun Suvikeron yli ja kohti tiepuolta! Meillä oli mukana kämpältä otettu muutaman tikun tulitikkuaski. Raapaisimme viimeisen tulitikun ”pommikuoppien”mäen päällä ja vetäisimme savut. Tätä ennen Jere oli vannonut tienvarsikämpällä oleva”puntti”tikkuja ja ruokaa kaapissa runsaasti. Kämpällä odotti yllätys. Ei tulitikkuja, kaapissa kuivamuonahernekeittopussi. Olimme rättiväsyneitä, mutta joku ratkaisu oli tehtävä. Niinpä päätin, että meidän oli pakko muuttaa partiokäskyä jonka mukaan meidän tuli yöpyä ko. kämpällä ja nousta aamupostiautoon. Sukset alle ja kohti 7 km.päässä olevaa Kelottijärven kylää jossa tiesimme olevan valtion puhelimen eräässä torpassa.Tarkoituksena oli soittaa taksi Kaaresuvannosta. Olimme hiihtäneet n.1 km. kun etelästä näkyi lähestyvän auton valot. Sanoin ”tuon me pysäytämme ja pyydämme heitä soittamaan meille kyydin”. Yllätykset jatkuivat. Auto pysähtyi ja ulos astuivat Lapin Rajavartioston komentaja, eversti Les….n ja Muonion komppaukkomme kapteeni Pit….n!Olivat menossa Siilastuvan vartion tarkastukseen. Minä kasasin luuni ohjesäännön mukaisesti ja tein partioilmoituksen. Eversti kysyi” missä teillä on yöpyminen ja onko muonaa”? Jere karjaisi takaani”ruokaa repullinen herra eversti”! Minä sain kuiskattua kapulle”meillä ei ole tulitikkuja”. Hän sujautti minulle askin. Palasimme kämpälle ja saimme sentään tulen kaminaan ja ravitsevan hernevellin illalliseksi. Tämän kokemuksen jälkeen minulla oli repussa AINA muovipussissa useita tulitikkuaskeja.

    Kun tuota kävivartta katsoo, niin siinä suhteellisen kapealla alueella piti olla rajavartiat Ruotsin ja Norjan puolella. Oliko niin?

    Suomen valtion ahneus paljastui jo silloin. Kaikki verolle ja sitten tukiaisia, etteivät saatanat ihan nälkään kuole.

    Pienet firmat tapetaan veroilla ja suurille tukiaiset.

    Kiitokset Jänkälle todella mielenkiintoisesta plogista!

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 355)

Alueelle ‘Kotimaa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.