Kamalin kirja..

Etusivu Foorumit Lukeminen Kamalin kirja..

Tämä aihe sisältää 169 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 5 vuotta, 6 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 121 - 135 (kaikkiaan 170)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #224626 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Kirjan sisältö ja se pitääkö kirjasta on myös kiinni siitä kulttuurista mistä itse on lähtöisin. Kalle Päätalon kirjat – joita myydään todella paljon- ovat minun mielestäni todella raskaista ja pitkästyttäviä, enkä ymmmärrä niistä pätkääkään.En ole päässyt ensimmäistäkään kun parikymmentä sivua eteenpäi Lappilaiset kaverini pitävät niistä kuin hullu puurosta. Ovat heidän mielestään suuremmoisia.Minusta Westön Missä kuljimme kerran on hieno kirja. Elin sen sivuilla joka hetken. Isoäitini asui kirjassa kuvatulla Brahenkadulla juuri sellaisessa hellahuoneessa, josta kirjassakin puhuttiin. Kaikki isovanhempien jutut 1900-luvun alusta tulivat elävinä mieleeni. Savolaisen kaverin mielestä kirja oli tylsä.

    #224627 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Luin äsken Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopelin. Ei se nyt varmasti huonoin koskaan lukemani kirja ole, mutta ainakin huonoin tänä vuonna lukemani. Olen pitänyt Hämeen-Anttilan aikaisemmista kirjoista, erityisesti Suden vuosi ja Alastonkuvia -romaaneista, mutta tästä ei oikein tiedä, mitä ajattelisi. Hesarin arvostelun perusteella (camp-henkinen lastenkirja aikuisille) odotin kyllä jotain aivan muuta. Tylsää jahkailua, loputonta tyhjänpäiväistä ihmissuhteiden vatvontaa, kliseinen ja ennalta-arvattava juoni, paperinohuet henkilöhahmot – jaksoin kuitenkin loppuun asti, vaikken tiedä, oliko se minulle mikään ansio..

    #224628 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Luin kokeeksi P. Coelhon ”11 minuuttia”, mieshän myy miljoonapainoksia. Kamala tekele, teennäinen, tekofilosofinen ja ällöbanaali. Kyllä suurten kansanjoukkojen lemmikit ovat näköjään suoraan rektumista.

    #224629 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Paolo Coelhon Portobellon Noita on ehkä pahinta sheissee ikinä. Aivan surkea kirjailija! En ikinä saanut luettua kirjaa loppuun.
    Maeve Binchy: Italian Illat on myös yksi surkeimmista kirjoista ikinä. Naurettavia yhteensattumia. Yht’äkkiä suunnilleen koko kylä on eksynyt samalla italian kurssille ym.
    Jane Green: Nettideitti oli AIVAN pas*a. Onneton kirjailija. Muuten tykkään ihan lukea hömppää, mutta rajansa kaikella.

    #224630 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Bridget Jones elämäni sinkkuna. Todella surkea. Luin kaksi ekaa sivua ja pari sivua väliltä. Kirjastoon lähti seuraavana päivänä.

    E oikein osaa lukea elämän kertoja. Haluaisin kuiteskin päästä niihin sisälle. Olsiko suosituksia mistä aloitaa

    #224631 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    ei vakkari wrote:
    GAbaldonin sarjasta pidän kovasti. Hankin juuri em. sarjaan pohjautuvan (päähenkilö on tuon sarjan sivuhenkilö) uudenkin kirjan. Sitä lukee mitä haluaa, itselle nuo seksiasiat eivät olleet kovin silmiinpistäviä tai mässäillen kuvailtuja, pahempiakin on luettu.
    Mutta ne kamalimmat, niistähän tässä oli kyse:
    1. Taru sormusten herrasta. En ole koskaan saanut loppuun asti ja voi pojat kuinka monta kertaa olen yrittänyt aloittaa/jatkaa etc… en siis yksinkertaisesti ymmärrä siitä mitään enkä saa irti mitään mielenkiintoista. Mutta olenkin todennut etten ymmärrä taiteellisia kirjoja, elokuvia enkä esim. abstraktia tauluina enkä veistoksina joten taidan lukea tämän samaan sarjaan.
    2. Se Jari Tervon kirja, jossa äijät vaeltaa jossain Lapissa taksilla ja jorisee kännissä. Siis juuri niin tylsää kun voisi kuvitella olevan kuunnella päiväkausia kännissä jorisevia äijiä…. huh.
    3. Anna Karenina. En ymmärtänyt tippaakaan mikä tästä tekee suuren rakkausromaanin. Liittynee tuohon puutteelliseen taiteellisuuteeni edelleen.

    Noista jos kommentoin:
    1. En ole koskaan lukenut LOTRia, mutta niistä tehdyt leffat olen katsonut kahteen kertaan ja ovat ihania.
    2. Jari Tervoista pidän kaikista, mutta ne ovat vaarallisia, koska kerran puhkesin yhtä Tervoa lukiessani hirveään hörönauruun Tokion metrossa – arvatkaa katsoivatko ihmiset. Ne ovat hauskoja ja pidän niiden elokuvallisesta kerrontatyylistä. Mielestäni myös Tervo on todella näppärä suomen kielen käyttäjä – tällaista alkaa ulkosuomalaisena arvostaa.
    3. Anna Kareninan taisin lukea teininä, joten paljon en muista, mutta yleensä olen pitänyt kaikista venäläisistä klassikoista, joten varmaan tuostakin.

    Katja Kallion eka eli Kuutamolla oli juonellisesti ihan ok, mutta kielenkäytöltään kamalan kökkö.
    Patricia Cornwallin neljästä ekasta pidin kovasti, mutta sitten rouva alkoi tehtailla kirjoja todella tympeän kaavan mukaan, ja lopetin sarjan lukemisen. Samantyylisissä dekkareissa siirryin paljon taitavampaan Kathy Reichsiin.

    Luin myös kerran jonkun huonon kirjan, jonka nimeä tai kirjailijaa en muista, mutta se oli amerikkalainen kirjailija ja sijoittui Amerikkaan. Mitään ei tapahtunut ja kirja eteni tosi verkkaan ja käsittämättömästi. Luin piruuttani nähdäkseni tapahtuuko mitään mutta ei tapahtunut. Kirjan nimeä en muista eikä ole väliksikään. Sen jälkeen en ole amerikkalaisia kirjoja lukenut.

    #224632 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    topgirl wrote:
    Kärpästen herra. Kauhukokemuksia jäi tuosta kirjasta, kun sitä piti johonki kouluprojektiin lukea, aivan kamala kirja!

    Tämä kuului minun kouluaikanani niihin kirjoihin, joita luettiin äidinkielen kirjallisuusosiossa. Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Tosi outo ja vastenmielinen kirja.

    Toinen mikä kuului ym lukupiiriin mistä en pitänyt, oli ”Sieppari ruispellossa”. Olkoonkin vaikka miten tunnettu opus.

    #224633 Ilmoita asiaton viesti

    anouk
    Jäsen

    Hänen ajatusmaailmansa on varmaan ”aika” paljon toisella suunnalla kuin n.s. tavallisten ihmisten. Tuo It on siitä erinomainen esimerkki.


    Nimetön

    Brett Easton Ellis / American psycho. Kuvottavaa luettavaa. Tiedän että on ns. klassikko, mutta en tule itse koskaan olemaan sitä mieltä, että ihmisen on tarpeellista lukea tai ajatella jotain tällaista. Yöunet meni pitkäksi aikaa, kun miettii että jonkun mielikuvituksesta tämäkin tarina on kummunnut. Vähän sama Kingin kirjojen kanssa, luin niitä nuorena ja mietitytti kyllä kirjailijan tyyli todella. Tuntuu vaan olevan hyvin intellektuellia pitää juuri esim. American psychosta, mutta minä en ymmärrä mitä hienoa siinä on. Anteeksi vain jo etukäteen jos fanit pahoittivat mielensä.


    Nimetön

    Mary Higgins Clarkin tuotanto. Muutama kirja sattunut käteen ja yhden tilasin kirjakerhosta kun kuvaus oli ”jännittävä, selkäpiitäkarmiva ja hiuksianostattava teos, dekkareiden kuningattarelta”. Tylsää, ennalta-arvattavaa juonta ja kieliasu ärsyttävää, ei kiitos.


    Nimetön

    Edellisellä sivulla joku kertoi lukeneensa Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopelin. Olen myös tykännyt kirjailijan aikaisemmista teoksista, mutta Sokkopeli on kyllä rimanalitus, valitettavasti. Tässä ei ollut minkäänlaista tunnelatausta ”rakastuneiden” henkilöiden välillä ja loppukin oli kuin jostain nuortenkirjsta…jokseenkin epäuskottava eikä todellakaan tyypillistä, ihanan romanttista Virpiä (vertaa Alastonkuvia). Toivon että seuraava kirja olisi parempi!

    #224637 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    No niin, piti oikein kirjahyllyyn mennä tarkistamaan näiden kahden hirvityksen nimeä (eivät kelpaa edes antikvariaattiin, joten säästin, jos niistä tekisi vaikka taidetta tai jotain, tai ottaisi sytykkeeksi mökille…). Harmi vain, että tuskin kukaan muu näistä on kuullut, kirjatorilta parilla eurolla ostettuja kun kuulostivat kiinnostavilta: Katja Myllyviita: Loistavaa ja Jonathan Safran Foer: Kaikki valaistuu. Ensimmäinen on käsittämättömän tylsä eikä yhtään ”väkevä kuvaus nuorista aikuisista” kuten takakansi kertoo, toisen kielenkäyttö on jotain niin hirvittävää (samoin suomennos), että voi ei.

    Lisäksi:

    1)Taru Sormusten herrasta. Ei vaan pysty. Jään aina sivulle 100. En tajua, miten kirjaan ei ole saatu yhtään ainutta hahmoa, joka olisi minusta kiinnostava. Ja juu, ymmärrän kyllä, että on monille tärkeä kirja. (En muuten hiffaa leffojakaan…)

    2) Torey Hayden: Sähkökissa. Ihan järkyttävän typerä tarina. Samoin ne muut kirjalijan itse sepittämät

    3) Suuri rakkaus: huonoa kieltä, tylsä,, eli viimeinen asia mitä hömppäkirjan saisi olla. Ja ärsytti ihan sikana, kun tätä oikein paukutettiin pari vuotta sitten kun julkaistiin, kirjailija jopa kävi Suomessa.

    4) Kata Kärkkäinen: Minä ja Morrison. Kuudennen luokan ainekirjoituskilpailun satoa editoimattomana.

    5) Sahlman Rushdielta Saatanalliset säkeet ja Maa hänen jalkojensa alla. Voi, kun ei tarvitsisi sanoa näin, mutta kun en vaan jaksa lukea paria lukua pidemmälle. Tylsää, en saa kiinni.

    6) Kyllä tähän on Welshin ”Paska” myös pistettävä. Siis se on niin ihku se sivuilla seikkaileva kirjainlapamato tosiaan…

    7) Elizabeth Wurtzel: Bitch. Teini-iän idolini (Prozac nationin kirjoittaja) kokaiinipäissään kirjottama opus, ja siltä kuulostaa: jaariti-jaariti-jaariti. Muistan, että vaikka olin vasta 14 ja kokolailla päihteetön, kommentoin kirjaa että ”ei ihan selvinpäin kirjoitettu”, eikä siis millään hyvällä tämä (King ei muista Cuyon kirjoittamisesta mitään, mutta se oli musta hyvä…)

    Amerikan Psykollapa on paljon inhoajia! Mä taas tykkäsin siitä ihan hirveästi nuorempana, jolloin luin sen monta kertaa. Nyt on tosin käynyt niin, etten pysty enää lukemaan kauhua tai raakoja juttuja, joten Psyko saa jäädä (vaikka nerokas kirja onkin). Sen sijaan Glamoramaa luen uudelleen ja uudelleen…

    Ja hyvät bileetkin on musta tosi hyvä kirja genressään. Olin ihan ihmeissäni kun luin, miten paljon sitä inhotaan.

    Tervon jotkut kirjat on ihan hirveitä, tai kaikki lukemani ehkä osittain. Mutta se saa sen taas anteeksi niillä hyvillä kohdilla: se on ihan sairaan hauska, ja osaa leikkiä suomenkielellä tosi hyvin.

    Suden vuoden inhoamista en ymmärrä, se oli musta niin hirveän hyvä.

    #224638 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Ai niin, mutta kaikkein kauhein jäi, eli Da Vinci koodi. Olin odottanut paljon mutta vihasin kirjaa oitis, jätin jopa kesken, kun ei vaan enää pystynyt. Aivan hirveä tapa kirjoittaa, ihan kuin suoraan elokuvakäsikirjoitukseksi, josta on jo etukäteen päätetty, että ”no nää hahmot saa jäädä tälleen vaan niinku yksiuloitteisiksi, kun tärkeintä tässä on nää tapahtumat”. Ja stoorikin ihan liian laskelmoitu menestyväksi ja keskustelua aiheuttavaksi. En jotenkin osaa edes ajatella tätä kirjana.

    #224639 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Inhoan ihan hirveän monta kirjaa. Luen työkseni, joten olen joutunut tankkaamaan läpi vaikka mitä aivan uskomattoman kuivia teoksia. Inhokkikirjailijoitani ovat: Nora Roberts (tyl-sä), Barbara Cartland (vielä tylsempi), Cathy Kelly (kuinka voi olla mahdollista inhota kuvitteellisia henkilöitä niin paljon?? Jouduin vasta lukemaan ja arvostelemaan Lessons in Heartbreak -kirjan ja vihasin sydämeni pohjasta kaikkia henkilöitä siinä! Ei kannata lukea!), Danielle Steel ja muut vastaavat, niitähän riittää.

    Dekkareista inhoan amerikkalaista kaavamaista sarjamurhaajanjahtauskirjallisuutta á la Patricia Cornwell ja kumppanit sekä Mary Higgins Clarkia. Suomalaiset ja pohjoismaiset dekkarit kyllä useimmiten maistuvat ainakin siihen saakka, kun kirjailija alkaa toistaa liikaa itseään. Luin vasta äsken Gummeruksen Novellit 2001 -kokoelman, eikä siinä ollut mielestäni yhtään hyvää tekstiä. Se oli muutenkin huonoin pitkiin aikoihin lukemani teos.

    Yleensä pidän scifistä mutta A Canticle for Leibowitz (suom. Viimeinen kiitoshymni) oli aivan kauhean järkyttävän huono kirja, ja se jäi kesken. Yleensä luen kirjat aina loppuun, vaikka olisivat huonojakin, silkasta uteliaisuudesta. Toinen scifin ”merkkiteos”, joka on minusta aina ollut aivan uskomatonta tuubaa on LeGuinin Osattomien planeetta. En vain jaksa, eikä vielä ole ollut pakko, joten jäänee väliin. En myöskään pidä muista Heinleinin kirjoista kuin Starship Troopersista. Olen lukenut ne melkein kaikki, eikä Heinleinin perushenkilöhahmo ja -kerrontatyyli mielestäni vain toimi muissa teksteissä. Heinleinin Friday jäi minulta myös kesken, mutta aion yrittää lukea sen loppuun.

    Pidän periaatteessa venäläisten klassikkojen kauniista kielestä, hellittelynimistä yms, ja ajankuvana ne ovat minusta ihastuttavia, mutta en voi sanoa että olisin niistä niiiin innoissani. Ne ovat kuitenkin todella raskaslukuisia.

    Inhoan Kata Kärkkäisen kirjoja. Inhoan Juoppohullun päiväkirjoja. Inhoan Bo Carpelania. Inhoan myös Philip Pullmanin kirjoja ja Harry Pottereita (elokuvat olivat ihan viihdyttäviä, mutta kirjat eivät vain mene alas). Inhoan kaikkia muita Artemis Fowl -kirjoja paitsi kahta ensimmäistä, jotka sitten kyllä olivatkin varsin hyviä – toisessa oli muuten paras vitsi, jonka olin kuullut aikoihin ja nauroin niin, että pissasin melkein housuihini.

    Ai niin ja inhoan Stuart Woodsin kirjoja. Ja David Eddingsin koko tuotantoa. Enkä myöskään saa millään itseäni tykkäämään Edgar Allan Poesta ja Guy de Maupassantista.

    Tulipas avauduttua, ehkä nyt jaksan kirjoittaa seuraavan arvostelun…

    #224640 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    käy niin kirjailijoita, kustantajia kuin lukijoitakin. Sinä tunnut inhoavan lähes kaikkea. Minäkin työkseni arvioin kirjoja ja vaikka en kaikesta pidäkään, en voi sanoa inhoavani kovinkaan monia. Tosin ensimmäisen kappaleesi kirjailijoiden tapaisia välttelen ja annan ne mieluusti jonkun muun arvosteltaviksi.

Esillä 15 viestiä, 121 - 135 (kaikkiaan 170)

Alueelle ‘Lukeminen’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.