Kamalin kirja..

Etusivu Foorumit Lukeminen Kamalin kirja..

Tämä aihe sisältää 169 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 5 vuotta, 5 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 136 - 150 (kaikkiaan 170)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #224641 Ilmoita asiaton viesti

    jkeskir
    Jäsen

    Populäärimusiikkia vittulajänkältä

    #224642 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    sääliksi… wrote:
    käy niin kirjailijoita, kustantajia kuin lukijoitakin. Sinä tunnut inhoavan lähes kaikkea. Minäkin työkseni arvioin kirjoja ja vaikka en kaikesta pidäkään, en voi sanoa inhoavani kovinkaan monia. Tosin ensimmäisen kappaleesi kirjailijoiden tapaisia välttelen ja annan ne mieluusti jonkun muun arvosteltaviksi.

    Et ole vissiin vielä kovin monta kirjaa lukenut tai arvioinut, jos ylläoleva inhokkilista on sinusta ”lähes kaikkea”.. ;)

    Sanotaanpa sitten näin: Rakastan melkein kaikkea lukemaani scifiä LUKUUNOTTAMATTA Leibowitz-romaania, LeGuinin YHTÄ tylsikkikirjaa (pidän muista!) ja Heinleinin machomiesromaaneja. Rakastan melkein kaikkea fantasiaa lukuunottamatta David Eddingsiä, Harry Pottereita ja tylsiksi muuttuneita Artemis Fowleja. Rakastan melkein kaikkia suomalaisia klassikkoja ja pidän useimmista. Pidän myös niistä suomalaisista dekkareista ja sarjatkin muuttuvat tylsiksi yleensä vasta, kun kirjailijalta loppuvat ideat ja hän rupeaa ”tehtailemaan” kirjoja. Tämä on myös syy, miksi amerikkalainen dekkarikirjallisuus ei useinkaan minuun iske. Luin niitä innolla aikani, kunnes kyllästyin kaavamaiseen juoneen.

    Rakastan näytelmiä ja runoutta. Yksittäisiä huonoja kirjoja tietysti niidenkin joukosta löytyy. Olen lukenut (englanniksi tosin) aika paljon kreikan tarustoa ja filosofeja ja olen niistä hyvin innoissani. Filosofeista saan tällä hetkellä uskomattomat kicksit Schilleristä ja haluan päästä tekemään tutkimusta hänen tekstiensä näkökulmasta. Pidän jostain syystä melkein kaikesta kauhusta. Poe ei nappaa, jokin hänen tyylissään on tylsää, mutta toisaalta olen lukenut Lovecraftin koko tuotannon ainakin kolmeen kertaan ja le Fanu on myös yksi ikisuosikkejani. Pidän myös jostain syystä sekä kauhu- että dekkaripulpista, luen säännöllisesti edelleen monia lapsuuteni suosikkeja kuten Tarzaneita ja Mars-sarjan kirjoja (ihania jouluna mökillä:)). Ns. valtavirtakirjallisuudesta on helpompi myös palauttaa mieleen huonoja kuin hyviä yksilöitä siitä syystä, että huonot on helpompi muistaa. Kuten nyt esimerkiksi se Gummeruksen novellikokoelma, joka oli minusta varsin huono vuosikerta.

    En pidä amerikkalaistyylisistä rakkausromaaneista, mutta luen mielelläni hieman vanhempaa ”romanttista kirjallisuutta” – esimerkkejähän nyt riittää mutta Brontën sisaruksiin en kyllästy ikinä. Luen kirjallisuutta pakostakin (työ, jatko-opinnot) niin laidasta laitaan, että löydän sekä tosi omituisia suosikkeja että yllättäviä inhokkeja. Itse haluan ajatella, että miunlla on jo sen verran laaja perspektiivi, jotta pystyn sanomaan ihan suoraan, että tämä sarjamurhaajadekkari on juonirakenteeltaan täsmälleen samanlainen kuin nuo 26 muuta, mikä vähentää sen omaperäisyyttä ja (minulle) myös viehätystä. Jos siis kielikin on tusinatavaraa, kirjoittaja ei ole 12-vuotias, tekstissä ei ole mitään syvempää oivallusta tms. En myöskään voi sanoa pitäväni mitenkään äärettömästi kirjoista ,joissa on hyvä alku mutta lässähtävä, kaavamainen loppu tai hyvä ajatus on pilattu kankealla kielellä, henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä jne…

    Minä en valitettavasti saa (vielä) päättää, mitkä kirjat työssäni arvostelen, vaan pomo käskee ja minä luen. Ehkä jonain päivänä on toisin… Inhokkini löytyvätkin yleensä työpöydältäni, eivät siitä listasta, mitä luen väitöskirjaani varten tai mitä poimin mukaani kirjakaupasta.

    #224643 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Ehdottomasti typerin kirja, jonka olen ikinä lukenut on: Torgrim Eggenin Sisustaja. Romaani tarttui mukaan jostain kirjakaupan alekorista, kun oli niin vetävä kansiteksti. Kirja alkoi ihan mielenkiintoisesti ja piti otteessan puoleenväliin saakka, minkä jälkeen ei viitsinyt enää jättää kesken. Kirjan loppu oli kuitenkin kaiken arvostelun alapuolella. Se oli kuvottava ja typerä. Ihan kuin jonkun keskenkasvuisen koulupojan kauhutarinasta. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi suuttumus siitä, että miksi tällaista p.. aa yleensäkään julkaistaan ja miten onnistuin tuhlaamaan aikaani siihen. Kirjasta jäi niin paha maku, että heitin sen roskiin. Mitä en ole ikinä tehnyt yhdellekään kirjalla. Sama olo jäi American Psykostakin: MIKSI kukaan järkevä ihminen HALUAA lukea tällaista?

    Toinen kirja, joka oli minulle järjetön pettymys oli Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Se tuli kirjakerhosta hirveän hypen kera. Mielestäni kirja oli tympeä. Tekotaiteelliinen ja kieli oli kamalaa. Kahlasin senkin läpi, kun yritin ymmärtää, että mistä kaikki kehu on lähtöisin, mutta lukemisen jälkeen en tuntenut mitään. Hukkaan heitettyä aikaa….

    #224644 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Typerin lukemani kirja on Danielle Steelin ”Klooni ja minä”. Aivan järkyttävä kirja! Olen lukenut samalta kirjailijalta pari muutakin kirjaa (toinen sijoittui Vietnamin sotaan ja toinen kertoi tytöstä, jota äiti pahoinpiteli) ja nekin olivat tylsästi kirjoitettuja, mutta eivät noin huonoja kuin tuo kloonikirja.


    Nimetön

    Ruotsin vuoden 2007 myydyin kirja. Luin useita ylistäviä arvosteluja ko. kirjasta. Ostin pokkarina ja pakko oli lukea loppuun, kun oli kerta lähes kympin maksanut. Kirja oli tökerö, lapsellinen, huonosti kirjoitettu, siis TODELLA huonoa kieltä ja latteita ilmaisuja täynnä. Kerta kaikkiaan kamala lukukokemus!


    Lucy Brown
    Jäsen

    En ehka voi laittaa naita huonoimpien lukemieni kirjojen listalle (en nyt viitsi edes listata jotain Danielle Steele -tasoa), mutta ehka hypeen nahden suuria pettymyksia minulle ovat olleet muunmuassa:

    Kuutamolla – Katja Kallio (muita ole hanelta lukenut). Olen varmaan kauhea kirjasnobi, mutta tamahan on ihan SinaMina tasoa.
    101 Reykjavik – H Helgason. Saamaton vatys paahenkilona, ei kiitos.
    Man and Boy – Tony Parsons. Chick litia miehille. Surkea.
    Lovely Bones – Alice Sebold. Pari vuotta sitten yleisissa kulkuneuvoissa jokatoinen tyomatkailija luki tata. Pitihan se lukea oman mielipiteen muodostamiseksi. Kylla, miljoona karpasta VOI olla vaarassa:)
    Da Vinci Code – Dan Brown. Ihmiset jotka sanovat taman olevan paras kirja jonka ovat lukeneet, ovat joko 4v tai lukeneet kolme kirjaa elaissaan.
    Everything is Illuminated – Johathan Safron Foer. Tama mainittiinkin jo ylhaalla. Aivan mahdoton lukea tata poukkoilua.

    Toivottavasti kukaan ei nyt kovasti loukkaannu kieli-poskessa besser-wisser kommenteilleni.

    #224647 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Minä myös olen yrittänyt ja yrittänyt lukea Tarua Sormusten Herrasta. En jaksa lukea sitä loppuun, en sitten millään.
    Sen sijaan pidin Da Vinci Koodista, ja paljon! Lukiessani en miettinyt kirjan kerronnallisia ansioita tai juonta, vaan olin huumaantunut siinä esitetyistä tiedollisista asioista.

    #224648 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Liza Marklund on niin huono kirjailija, etten suurin surminkaan tartu hänen kirjoihinsa. En muista, mistä kirjasta luin ekat sivut, mutta oli niin alkeellisesti rakenneltu juttu, ettei ikinä enää…

    #224649 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    En nyt tiedä, ovatko nämä mitenkään kamalimpia, mutta Paul Austerin ja Don De Lillon kirjat ovat jääneet kesken enkä niihin enää palaa. Aika monet amerikalaiset ovat vain tylsiä. Sellaisella keskivertotylsyyden asteikolla, että ei niitä jaksa vihata. Ovat kai teknisesti taidolla tehtyjä.


    Nimetön
    Liisa ässällä wrote:
    Liza Marklund on niin huono kirjailija, etten suurin surminkaan tartu hänen kirjoihinsa. En muista, mistä kirjasta luin ekat sivut, mutta oli niin alkeellisesti rakenneltu juttu, ettei ikinä enää…

    Makuasioista ei voi kiistellä. Itse pidän suunnattomasti Marklundin kirjoista. Sen sijaan esimerkiksi Cecelia Ahernin ja Kata Kärkkäisen teokset jätän kaikki tästä lähtien ehdottomasti rauhaan.


    Nimetön

    Jos kirja on teknisesti alkeellinen, se ei ole pelkkä makuasia. Alkeellista on esim. huono kieli tai liian helppo juonen rakentelu, jolloin tapahtumat arvaa etukäteen.

    #224652 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Maeve Binchyn Italian illat on ihan täyttä sontaa. Jane Greenin kirjat on huonoimpia ikinä. Sen Toscana-kirjailijan kirjat on kanssa ihan täyttä potaskaa, kun ei muuta kuvailla kuin jotain remontoimista tai sitten ruokareseptejä.

    #224653 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    Reader wrote:
    Minä myös olen yrittänyt ja yrittänyt lukea Tarua Sormusten Herrasta. En jaksa lukea sitä loppuun, en sitten millään.
    Sen sijaan pidin Da Vinci Koodista, ja paljon! Lukiessani en miettinyt kirjan kerronnallisia ansioita tai juonta, vaan olin huumaantunut siinä esitetyistä tiedollisista asioista.

    Da Vinci -koodin ”tiedolliset asiat” ovat täyttä skeidaa, kai tiesit sen? Ajatusleikkinä (keksittyine ’faktoineen’) menettelee, mutta koko tuo Jeesuksen jälkeläiset -juttu on kyllä ollut ilmassa jo aiemmin, joten loppu”ratkaisu” oli melko ennalta-arvattava. Itseäni häiritsi kovasti kirjan kaavamaisuus. Luin, koska halusin tietää, mihin kaikki haloo perustui. Eipä oikein mihinkään, pelkkää tyhjää hypeä ja tehtailemalla tehty kirja.

    #224654 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön
    :S wrote:
    7) Elizabeth Wurtzel: Bitch. Teini-iän idolini (Prozac nationin kirjoittaja) kokaiinipäissään kirjottama opus, ja siltä kuulostaa: jaariti-jaariti-jaariti. Muistan, että vaikka olin vasta 14 ja kokolailla päihteetön, kommentoin kirjaa että ”ei ihan selvinpäin kirjoitettu”, eikä siis millään hyvällä tämä (King ei muista Cuyon kirjoittamisesta mitään, mutta se oli musta hyvä…)

    No sitten ehkä inhoaisit vielä enemmän Wurtzelin kirjaa More, Now, Again, jossa hän mm. kertoo miten kirjoitti Bitchin ja Ritalin-addiktiostaan. Kirja sai todella huonot arvostelut.Seuraavassa kirjassa varmaan kerrotaan, mitä Wurtzel käytti kirjoittaessaan More, Now, Again;). Onhan se Bitch ylipitkä, mutta musta tavallaan jotenkin vetoava, varsinkin pitkien virkkeiden tyyli.

    Itse en pitänyt yhtään Ian McEwanin romaanista Amsterdam, vaikka onkin kriitikoiden suosikki. Jotenkin sellainen sormeaheristävä moralisointi aina ärsyttää mua.

    #224655 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Minäkin luin tuon Da Vinci-koodin ihan mielenkiinnosta, vaikka vähemmän tulee ”hömpähtävää” luettua. Ja aika naurettava kirjahan se oli. Tykkään tuommosesta katolisesta mystiikasta noin yleensä, joten aihe oli mieluisa. MUTTA nimenomaan ne _tiedolliset_ seikat siinä nauratti ja häiritsi eniten. Siinä jotenkin tuli tunne, että kirjoittaja on harvinaisen ”yleissivistymätön”, mutta luulee olevansa jotenkin fiksu, ja ei osaa ajatella, että lukijat kuitenkin saattavat olla ihan fiksuja.

    Monesti esim. tää koodinrikkoja-typy ei älynnyt niitä juttuja vaikka itse (lukija siis) ne oli tajunnut jo monta sivua sitten, mikä sinänsä oli säälittävää. Miten esim. se mestari-koodinrikkoja-typy (joka tietää vaikkasta minkälaista hieroglyfikoodia ja minkä tahansa kielen sanaleikkejä) ei tietäisi, että OMA nimi Sofia tarkoittaa viisautta???? Asia jonka luulisi jokaisen lukionkäyneen tietävän. Siinäkin piti odotella monta sivua ja sitten se ”asiantuntija mies” kertoi sen sille ja VAU..ongelma oli ratkaistu.

    Kaikki vähänkään ”ansiokkaat” osiot kirjassa tuntui olevan aikalailla varastettu suoraan Focaultin Heilurista…joka siis on oikeasti hyvä kirja – kannattaa lukea.

Esillä 15 viestiä, 136 - 150 (kaikkiaan 170)

Alueelle ‘Lukeminen’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.