Erittäin hyvää analyysia Liberalta Suomesta

Etusivu Foorumit Kotimaa Erittäin hyvää analyysia Liberalta Suomesta

Tämä aihe sisältää 6 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Hadermann 4 vuotta, 10 kuukautta sitten.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #111367 Ilmoita asiaton viesti

    Maaniherra
    Jäsen

    http://www.libera.fi/blogi/kolme-keskustelua-suomesta/

    Suomen ongelma on, että talous menee huonosti. Rahat ei riitä sopuisaan jakamiseen. Siksi tulee riitaa.

    Jotta voisi tarjota ratkaisua, pitäisi tietää, mikä on ongelma ja mistä se johtuu.

    Jos ongelmalla on monta syytä tarvitaan monta ratkaisua.

    Suomen ongelmista voi keskustella kolmen selitysmallin kautta: tapahtumat, rakenteet ja puhti. Ne eivät sulje pois toisiaan, kaikki voivat samanaikaisesti olla tosia.

    Tuuria tapahtumissa

    Ensimmäinen syy ja selitys on, että Suomella on ollut huonoa tuuria erityisissä tapahtumissa: Nokia kaatui, metsäteollisuus kutistui, edellinen eduskunta oli toivoton junttura, euro on liian vahva ja maailmantalous sakkaa. Ja sitten vielä huono herraonni.

    Jos tälle linjalle lähtee, pitää myöntää, että Suomen aikaisempi menesty perustui hyvään tuuriin. Talvisodan alussa kuolemaa halveksuva vastahyökkäys toivottomassa tilanteessa osoittautuikin yllättäen menestykseksi. Nokia oli kurjassa tilanteessa 1992, kulutuselektroniikka oli kuralla ja L M Ericsson ei nähnyt Nokian matkapuhelinliiketoiminnassa mitään ostamisen arvoista. Omistajat tekivät epätoivoisen liikkeen nostaessaan Jorma Ollilan Dream Teamin johtoon. Ihme tapahtui ja kohta oli maailmanvalloitus käynnissä.

    Onnekkailla sattumuksilla on jonkinmoinen selitysvoima, mutta niiden varassa ei voi rakentaa kestävää menestystä.

    Onni täällä vaihtelee, joten hyvän tuurin todennäköisyys on kaikille sama. Erot tulevat siitä, kuka osaa altistaa itsensä todennäköisimmälle tuurille ja kuka osaa tarttua tilaisuuteen, kun se yllättäen ilmaantuu? Tuuri on turhaa ilman kyvykkyyttä. Suurta tuuria voi tulla vain jos tekee jotain rohkeaa.

    Parasta tuuria Suomelle on ollut läntinen naapuri, joka on ollut monessa edelläkävijä. Sieltä on helposti voinut kopioida erilaisia yhteiskunnallisia instituutioita ja käytänteitä, kuten hyvinvointivaltio ja avoin talous. Mutta nyt näyttää entistä enemmän siltä, että halu tarttua Ruotsin tuuriin on hiipunut. Työmarkkinoita ei ole Suomessa avattu, Sotekin pitää keksiä ihan itse ihan alusta. Jos rohkeus ja toimintakyky katoavat, niiden mukana menee myös hyvän tuurin mahdollisuus.

    Raskas rakenne

    Toinen keskustelu käydään rakenteista. Suomeen on kehkeytynyt rakenteellisia esteitä taloudelliselle toiminnalle. WEF:in kilpailukykyrankkaus kertoo koruttomasti, että Suomessa yleiset edellytykset (infra) ovat mainiot, mutta taloudellista toimeliaisuutta estävät rakenteet ovat vahvoja. Pohjoismaisissa instituutioissa, kuten koulu, sote ja oikeuslaitos Suomi on kärkipäässä, mutta seuraavissa tekijöissä häntäpäässä:

    • verojen haitta investointihalukkuudelle, sija 70
    • kokonaisveroaste, sija 80
    • miten kauan kestää perustaa yritys, sija 70
    • verot ja tukiaiset kannustavat työntekoon, sija 109
    • kilpailun toimivuus, sija 89
    • palkkojen joustavuus, sija 140.

    Hyvä infra on hyvä olemassa, mutta ei se tähän nyt auta. Suomen tilannetta selitettäessä ne ovat kaukaisia selityksiä (causa remota). Läheisillä selittäjillä (causa proxima) on juuri nyt suurempi merkitys, koska niiden perusteella voi tehdä jotain.

    Otetaan esimerkki, ikävä tilanne, jolle haetaan selitys, jonka perusteella voisi tehdä korjaavia toimenpiteitä. Sataa lunta, vanha ihminen kaatuu, lonkkaluu murtuu, hän joutuu sairaalaan. Miksi näin kävi?

    Causa remotaon tietysti painovoima. Se veti puoleensa ja vahinko tapahtui. Tämä on täysin totta ja oikein. Mutta tällä selityksellä ei tee mitään. Painovoima koskee kaikkea, eikä sille voi mitään. Seuraava selitys on lumisade. Sekin on totta ja oikein, lumi aiheuttaa liukkautta. Sille voi tehdä jotain. Lumipäivinä päivystys voi varautua potilastulvaan. Mutta ei tämäkään riitä selitykseksi; kaikki eivät murra luita lumessa. Ehkä vanhus oli liikkeellä erityisen liukkaassa paikassa jota ei ollut aurattu ja hiekoitettu. Tästä selityksestä seuraa heti muutama action point. Ehkä vanhuksella oli liukkaat kengät, osteoporoosin heikentämät luut ja mielialalääkkeiden sumentama tasapainoaisti. Nämä ovatcausa proximaa, läheisiä selityksiä, joiden perusteella ongelmalle voi jotain tehdä.

    Suomen hyvä infra ja sijoitus yleisiä yhteiskunnallisia edellytyksiä rankatessa on totta ja oikein. Mutta ei sillä nyt ole merkitystä. Ne eivät ole ehkäisseet Suomen kriisiä. Niihin panostaminen ei poista kriisiä.

    Causa remotaauttaa ymmärtämään,causa proximaauttaa tekemään.

    Rakenteellisen argumentin tarjoama ratkaisu olisi seurata Ruotsin (1864) Kiinan (1990) ja Intian (1991) mallia. Puretaan säätely ja vapautetaan kilpailu. Uskotaan, että jos esteet poistuvat, hyvä infra plus korkea teknologia- ja innovaatiotaso laittavat ihmisiin vipinää, herättävät uinuvat kyvyt ja elähdyttävät talouden. Toisin sanoen, jos on niin, että raskaat rakenteet mitätöivät infran tarjoamat mahdollisuudet, regulaation, yleissitovuuden ja muiden esteiden purkaminen vapauttaisi ihmiset kukoistamaan.

    Puuttuva puhti

    Rakenteellinen ratkaisu vaatii sekä ideologiaa että uskoa. Jos näitä ei ole, jää kolmas keskusteluteema. Se olisi ajatus, että suuressa osassa suomalaisissa ei ole puhtia. Vaikka on maailman parhaat infra-edellytykset vääntöä ei vaan riitä. Siksi monen mielestä rakenteiden purkamisella ei ole merkitystä.

    Tämä teema esiintyy julkisessa keskustellussa monin tavoin. Suomen huono menestys selitetään sillä, että ei ole kilpailukykyisiä vientituotteita eikä hyviä johtajia niitä aikaansaamaan. Tämä on aivan tosicausa proxima. Mutta sitten pitää ottaa askel kohticausa remotaaja kysyä, miksi näin on? Voidaan palata aikaisempaan rakennekeskusteluun. Jos se ei kelpaa, jää vain messias ja reppana -teoria.

    Työmarkkinoiden jäykkiä rakenteita, regulaatiota ja korkeaa verotusta voi vähätellä, jos asettaa toivonsa elinkeinoelämän messiaisiin ja pyhimyksiin. Uskotaan ja toivotaan, että jostain löytyisi ihmisiä, joissa yhdistyisi kansainvälisen liikemiehen kovat kyvyt ja pyyteetön sosiaalinen mielenlaatu. Olisi ihmisiä, jotka ottaisivat riskejä, laittaisivat itsensä ja omaisuutensa peliin vuosikausiksi ilman henkilökohtaista voitontavoittelua ja piittaamatta veroista; kaikki vain siitä ilosta, että saisivat täten elättää nettosaajia ja toimettomia.

    Ne jotka osaavat kehittää tuotteita ja tehdä niillä bisnestä eivät ole hyväntekijöitä; ne, jotka ovat sosiaalisin motiivein liikkeellä eivät osaa tehdä vientikauppaa. Tästä poikkeavia ihmetapauksia toki on, kuitenkin niin harvassa, että he ovat ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajiksi.

    Messiasta odotellessa reppanateoria esiintyy mediassa joka päivä. Jos joku voi osoittaa olevansa heikossa asemassa, joko nyt tai jonkin säästötoimen perusteella, hän samalla myös ilmoittaa, että häneltä ei voi vaatia mitään ja että mitkään velvollisuudet tai talkoot eivät häntä koske. Hyvinvointivaltiossa heikkous on suurin voimavara ja vahvin argumentti.

    Jos merkittävä osa suomalaisista todella on messiasta odottavia reppanoita, keskustelu kääntyy toivottomaksi. Suomalaisista ei ole vaurauden tekijöiksi. Heikkojen suojaamiseksi tarvitaan niin raskaita rakenteita, että niiden alle tukehtuvat hyvän infran luomat mahdollisuudet. Reppanoista koostuva kansakunta pärjää vain satumaisen tuurin myötätuulessa. Kun lottovoitot on tuhlattu, ei jää muuta kuin riitaa jämistä.

    Suomen tilanteessa rakennekeskustelu on ainoa järkevä. Se on myös ainoa realistinen, toiveikas ja toteutuskelpoinen.

    Paul Lillrank on toiminut Teollisuustalouden, erityisesti laadunohjauksen ja palvelutuotannon professorina Teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Aalto yliopisto) vuodesta 1994 alkaen. Hän on toiminut Tuotantotalouden osaston johtajana ja sekä TKK:n MBA-ohjelman akateemisena dekaanina. Lillrank on tutkinut laatua ja tuottavuutta palvelualoilla, kuten lentoliikenne, matkailu ja vähittäiskauppa ja terveydenhuolto. Hän on julkaissut lukuisia kirjoja, kuten Continuous Improvement, Laatuajattelu, ja Keskeneräinen potilas, sekä lukuisia tieteellisiä artikkeleita laadusta ja palvelutuotannosta. Lillrank on myös Liberan Perustili-raportin yksi kirjoittajista.

    #1088343 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Kun suomalaiset omivat virolaisten elämäntyylin niin kyllä se onnikin alkaa potkia. Katsokaa nyt meita, me päjäämme teihin verrattuna loistavasti eikä meidan ole tarvinnut tehdä mitään sen eteen. Kaikki on tullut hyvän onnen vaikutuksesta.

    #1088344 Ilmoita asiaton viesti

    TarkkaiIija
    Jäsen
    Maaniherra, post: 11759725, member: 7454 wrote:
    http://www.libera.fi/blogi/kolme-keskustelua-suomesta/

    Suomen ongelma on, että talous menee huonosti. Rahat ei riitä sopuisaan jakamiseen. Siksi tulee riitaa.

    Jotta voisi tarjota ratkaisua, pitäisi tietää, mikä on ongelma ja mistä se johtuu.

    Jos ongelmalla on monta syytä tarvitaan monta ratkaisua.

    Suomen ongelmista voi keskustella kolmen selitysmallin kautta: tapahtumat, rakenteet ja puhti. Ne eivät sulje pois toisiaan, kaikki voivat samanaikaisesti olla tosia.

    Tuuria tapahtumissa

    Ensimmäinen syy ja selitys on, että Suomella on ollut huonoa tuuria erityisissä tapahtumissa: Nokia kaatui, metsäteollisuus kutistui, edellinen eduskunta oli toivoton junttura, euro on liian vahva ja maailmantalous sakkaa. Ja sitten vielä huono herraonni.

    Jos tälle linjalle lähtee, pitää myöntää, että Suomen aikaisempi menesty perustui hyvään tuuriin. Talvisodan alussa kuolemaa halveksuva vastahyökkäys toivottomassa tilanteessa osoittautuikin yllättäen menestykseksi. Nokia oli kurjassa tilanteessa 1992, kulutuselektroniikka oli kuralla ja L M Ericsson ei nähnyt Nokian matkapuhelinliiketoiminnassa mitään ostamisen arvoista. Omistajat tekivät epätoivoisen liikkeen nostaessaan Jorma Ollilan Dream Teamin johtoon. Ihme tapahtui ja kohta oli maailmanvalloitus käynnissä.

    Onnekkailla sattumuksilla on jonkinmoinen selitysvoima, mutta niiden varassa ei voi rakentaa kestävää menestystä.

    Onni täällä vaihtelee, joten hyvän tuurin todennäköisyys on kaikille sama. Erot tulevat siitä, kuka osaa altistaa itsensä todennäköisimmälle tuurille ja kuka osaa tarttua tilaisuuteen, kun se yllättäen ilmaantuu? Tuuri on turhaa ilman kyvykkyyttä. Suurta tuuria voi tulla vain jos tekee jotain rohkeaa.

    Parasta tuuria Suomelle on ollut läntinen naapuri, joka on ollut monessa edelläkävijä. Sieltä on helposti voinut kopioida erilaisia yhteiskunnallisia instituutioita ja käytänteitä, kuten hyvinvointivaltio ja avoin talous. Mutta nyt näyttää entistä enemmän siltä, että halu tarttua Ruotsin tuuriin on hiipunut. Työmarkkinoita ei ole Suomessa avattu, Sotekin pitää keksiä ihan itse ihan alusta. Jos rohkeus ja toimintakyky katoavat, niiden mukana menee myös hyvän tuurin mahdollisuus.

    Raskas rakenne

    Toinen keskustelu käydään rakenteista. Suomeen on kehkeytynyt rakenteellisia esteitä taloudelliselle toiminnalle. WEF:in kilpailukykyrankkaus kertoo koruttomasti, että Suomessa yleiset edellytykset (infra) ovat mainiot, mutta taloudellista toimeliaisuutta estävät rakenteet ovat vahvoja. Pohjoismaisissa instituutioissa, kuten koulu, sote ja oikeuslaitos Suomi on kärkipäässä, mutta seuraavissa tekijöissä häntäpäässä:

    • verojen haitta investointihalukkuudelle, sija 70
    • kokonaisveroaste, sija 80
    • miten kauan kestää perustaa yritys, sija 70
    • verot ja tukiaiset kannustavat työntekoon, sija 109
    • kilpailun toimivuus, sija 89
    • palkkojen joustavuus, sija 140.

    Hyvä infra on hyvä olemassa, mutta ei se tähän nyt auta. Suomen tilannetta selitettäessä ne ovat kaukaisia selityksiä (causa remota). Läheisillä selittäjillä (causa proxima) on juuri nyt suurempi merkitys, koska niiden perusteella voi tehdä jotain.

    Otetaan esimerkki, ikävä tilanne, jolle haetaan selitys, jonka perusteella voisi tehdä korjaavia toimenpiteitä. Sataa lunta, vanha ihminen kaatuu, lonkkaluu murtuu, hän joutuu sairaalaan. Miksi näin kävi?

    Causa remotaon tietysti painovoima. Se veti puoleensa ja vahinko tapahtui. Tämä on täysin totta ja oikein. Mutta tällä selityksellä ei tee mitään. Painovoima koskee kaikkea, eikä sille voi mitään. Seuraava selitys on lumisade. Sekin on totta ja oikein, lumi aiheuttaa liukkautta. Sille voi tehdä jotain. Lumipäivinä päivystys voi varautua potilastulvaan. Mutta ei tämäkään riitä selitykseksi; kaikki eivät murra luita lumessa. Ehkä vanhus oli liikkeellä erityisen liukkaassa paikassa jota ei ollut aurattu ja hiekoitettu. Tästä selityksestä seuraa heti muutama action point. Ehkä vanhuksella oli liukkaat kengät, osteoporoosin heikentämät luut ja mielialalääkkeiden sumentama tasapainoaisti. Nämä ovatcausa proximaa, läheisiä selityksiä, joiden perusteella ongelmalle voi jotain tehdä.

    Suomen hyvä infra ja sijoitus yleisiä yhteiskunnallisia edellytyksiä rankatessa on totta ja oikein. Mutta ei sillä nyt ole merkitystä. Ne eivät ole ehkäisseet Suomen kriisiä. Niihin panostaminen ei poista kriisiä.

    Causa remotaauttaa ymmärtämään,causa proximaauttaa tekemään.

    Rakenteellisen argumentin tarjoama ratkaisu olisi seurata Ruotsin (1864) Kiinan (1990) ja Intian (1991) mallia. Puretaan säätely ja vapautetaan kilpailu. Uskotaan, että jos esteet poistuvat, hyvä infra plus korkea teknologia- ja innovaatiotaso laittavat ihmisiin vipinää, herättävät uinuvat kyvyt ja elähdyttävät talouden. Toisin sanoen, jos on niin, että raskaat rakenteet mitätöivät infran tarjoamat mahdollisuudet, regulaation, yleissitovuuden ja muiden esteiden purkaminen vapauttaisi ihmiset kukoistamaan.

    Puuttuva puhti

    Rakenteellinen ratkaisu vaatii sekä ideologiaa että uskoa. Jos näitä ei ole, jää kolmas keskusteluteema. Se olisi ajatus, että suuressa osassa suomalaisissa ei ole puhtia. Vaikka on maailman parhaat infra-edellytykset vääntöä ei vaan riitä. Siksi monen mielestä rakenteiden purkamisella ei ole merkitystä.

    Tämä teema esiintyy julkisessa keskustellussa monin tavoin. Suomen huono menestys selitetään sillä, että ei ole kilpailukykyisiä vientituotteita eikä hyviä johtajia niitä aikaansaamaan. Tämä on aivan tosicausa proxima. Mutta sitten pitää ottaa askel kohticausa remotaaja kysyä, miksi näin on? Voidaan palata aikaisempaan rakennekeskusteluun. Jos se ei kelpaa, jää vain messias ja reppana -teoria.

    Työmarkkinoiden jäykkiä rakenteita, regulaatiota ja korkeaa verotusta voi vähätellä, jos asettaa toivonsa elinkeinoelämän messiaisiin ja pyhimyksiin. Uskotaan ja toivotaan, että jostain löytyisi ihmisiä, joissa yhdistyisi kansainvälisen liikemiehen kovat kyvyt ja pyyteetön sosiaalinen mielenlaatu. Olisi ihmisiä, jotka ottaisivat riskejä, laittaisivat itsensä ja omaisuutensa peliin vuosikausiksi ilman henkilökohtaista voitontavoittelua ja piittaamatta veroista; kaikki vain siitä ilosta, että saisivat täten elättää nettosaajia ja toimettomia.

    Ne jotka osaavat kehittää tuotteita ja tehdä niillä bisnestä eivät ole hyväntekijöitä; ne, jotka ovat sosiaalisin motiivein liikkeellä eivät osaa tehdä vientikauppaa. Tästä poikkeavia ihmetapauksia toki on, kuitenkin niin harvassa, että he ovat ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajiksi.

    Messiasta odotellessa reppanateoria esiintyy mediassa joka päivä. Jos joku voi osoittaa olevansa heikossa asemassa, joko nyt tai jonkin säästötoimen perusteella, hän samalla myös ilmoittaa, että häneltä ei voi vaatia mitään ja että mitkään velvollisuudet tai talkoot eivät häntä koske. Hyvinvointivaltiossa heikkous on suurin voimavara ja vahvin argumentti.

    Jos merkittävä osa suomalaisista todella on messiasta odottavia reppanoita, keskustelu kääntyy toivottomaksi. Suomalaisista ei ole vaurauden tekijöiksi. Heikkojen suojaamiseksi tarvitaan niin raskaita rakenteita, että niiden alle tukehtuvat hyvän infran luomat mahdollisuudet. Reppanoista koostuva kansakunta pärjää vain satumaisen tuurin myötätuulessa. Kun lottovoitot on tuhlattu, ei jää muuta kuin riitaa jämistä.

    Suomen tilanteessa rakennekeskustelu on ainoa järkevä. Se on myös ainoa realistinen, toiveikas ja toteutuskelpoinen.

    Paul Lillrank on toiminut Teollisuustalouden, erityisesti laadunohjauksen ja palvelutuotannon professorina Teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Aalto yliopisto) vuodesta 1994 alkaen. Hän on toiminut Tuotantotalouden osaston johtajana ja sekä TKK:n MBA-ohjelman akateemisena dekaanina. Lillrank on tutkinut laatua ja tuottavuutta palvelualoilla, kuten lentoliikenne, matkailu ja vähittäiskauppa ja terveydenhuolto. Hän on julkaissut lukuisia kirjoja, kuten Continuous Improvement, Laatuajattelu, ja Keskeneräinen potilas, sekä lukuisia tieteellisiä artikkeleita laadusta ja palvelutuotannosta. Lillrank on myös Liberan Perustili-raportin yksi kirjoittajista.

    Libera ei ole mikään, ei ole mikään, Lillrank ei ole mitään koska Libera ei ole mitään eikä mikään, libera ei ole mikään eikä mitään eikä Lillrank ole mikään eikä mitään, Sixten punikki korkman on ainut ainut, minä olen älykäs minä olen älykäs, mennään vanhan kaavan mukaan minä olen älykäs Libera ei ole mitään, liberaa ei saa kuunnella ei saa kuunnella, täällä usein käy niin täällä usein käy niin, emme halua olla ylihuolehtivaisia Microsoftilla poistaessamme sähköpostini, olen ylempi toimihenkilö olen ylempi toimihenkilö käyn pikemminkin noita johtamistaidon kursseja, Suomella menee hyvin Suomella menee hyvin mitään ei tarvitse muuttaa palkkoja nostettava ja irtisanomista vaikeutettava entisestään, pienyrittäjät on tuhottava, jäi kinni valheesta jäi kiinni valheesta, voin ostaa uudet mersut kaikille perheenjäsenille kaikille voin ostaa mersut, on perhejuhlia on perhejuhlia ja muuta, mennään vanhan kaavan mukaan mennään jälleen, vajavaisin tiedoin vajavaisin tiedoin, ymmärrysrajoitteinen ymmärrysrajoitteinen, vammainen onko vammainente olette vammaisia, minä olen älykäs.

    #1088345 Ilmoita asiaton viesti

    Nimetön

    Ihan järkeenkäyvää tekstiä.

    #1088346 Ilmoita asiaton viesti

    TarkkaiIija
    Jäsen
    Gappalainen, post: 11759731 wrote:
    Ihan järkeenkäyvää tekstiä.

    Mitä tein tänään
    Kävin uskonnollisissa riennoissa

    #1088347 Ilmoita asiaton viesti

    B. Vento
    Osallistuja
    TarkkaiIija, post: 11759728, member: 23555 wrote:
    Libera ei ole mikään, ei ole mikään, Lillrank ei ole mitään koska Libera ei ole mitään eikä mikään, libera ei ole mikään eikä mitään eikä Lillrank ole mikään eikä mitään, Sixten punikki korkman on ainut ainut, minä olen älykäs minä olen älykäs, mennään vanhan kaavan mukaan minä olen älykäs Libera ei ole mitään, liberaa ei saa kuunnella ei saa kuunnella, täällä usein käy niin täällä usein käy niin, emme halua olla ylihuolehtivaisia Microsoftilla poistaessamme sähköpostini, olen ylempi toimihenkilö olen ylempi toimihenkilö käyn pikemminkin noita johtamistaidon kursseja, Suomella menee hyvin Suomella menee hyvin mitään ei tarvitse muuttaa palkkoja nostettava ja irtisanomista vaikeutettava entisestään, pienyrittäjät on tuhottava, jäi kinni valheesta jäi kiinni valheesta, voin ostaa uudet mersut kaikille perheenjäsenille kaikille voin ostaa mersut, on perhejuhlia on perhejuhlia ja muuta, mennään vanhan kaavan mukaan mennään jälleen, vajavaisin tiedoin vajavaisin tiedoin, ymmärrysrajoitteinen ymmärrysrajoitteinen, vammainen onko vammainente olette vammaisia, minä olen älykäs.

    Unohdit taas ottaa lääkkeesi, hönö.

    #1088348 Ilmoita asiaton viesti

    Hadermann
    Osallistuja
    Maaniherra, post: 11759725, member: 7454 wrote:
    http://www.libera.fi/blogi/kolme-keskustelua-suomesta/

    Suomen ongelma on, että talous menee huonosti. Rahat ei riitä sopuisaan jakamiseen. Siksi tulee riitaa.

    Jotta voisi tarjota ratkaisua, pitäisi tietää, mikä on ongelma ja mistä se johtuu.

    Jos ongelmalla on monta syytä tarvitaan monta ratkaisua.

    Suomen ongelmista voi keskustella kolmen selitysmallin kautta: tapahtumat, rakenteet ja puhti. Ne eivät sulje pois toisiaan, kaikki voivat samanaikaisesti olla tosia.

    Tuuria tapahtumissa

    Ensimmäinen syy ja selitys on, että Suomella on ollut huonoa tuuria erityisissä tapahtumissa: Nokia kaatui, metsäteollisuus kutistui, edellinen eduskunta oli toivoton junttura, euro on liian vahva ja maailmantalous sakkaa. Ja sitten vielä huono herraonni.

    Jos tälle linjalle lähtee, pitää myöntää, että Suomen aikaisempi menesty perustui hyvään tuuriin. Talvisodan alussa kuolemaa halveksuva vastahyökkäys toivottomassa tilanteessa osoittautuikin yllättäen menestykseksi. Nokia oli kurjassa tilanteessa 1992, kulutuselektroniikka oli kuralla ja L M Ericsson ei nähnyt Nokian matkapuhelinliiketoiminnassa mitään ostamisen arvoista. Omistajat tekivät epätoivoisen liikkeen nostaessaan Jorma Ollilan Dream Teamin johtoon. Ihme tapahtui ja kohta oli maailmanvalloitus käynnissä.

    Onnekkailla sattumuksilla on jonkinmoinen selitysvoima, mutta niiden varassa ei voi rakentaa kestävää menestystä.

    Onni täällä vaihtelee, joten hyvän tuurin todennäköisyys on kaikille sama. Erot tulevat siitä, kuka osaa altistaa itsensä todennäköisimmälle tuurille ja kuka osaa tarttua tilaisuuteen, kun se yllättäen ilmaantuu? Tuuri on turhaa ilman kyvykkyyttä. Suurta tuuria voi tulla vain jos tekee jotain rohkeaa.

    Parasta tuuria Suomelle on ollut läntinen naapuri, joka on ollut monessa edelläkävijä. Sieltä on helposti voinut kopioida erilaisia yhteiskunnallisia instituutioita ja käytänteitä, kuten hyvinvointivaltio ja avoin talous. Mutta nyt näyttää entistä enemmän siltä, että halu tarttua Ruotsin tuuriin on hiipunut. Työmarkkinoita ei ole Suomessa avattu, Sotekin pitää keksiä ihan itse ihan alusta. Jos rohkeus ja toimintakyky katoavat, niiden mukana menee myös hyvän tuurin mahdollisuus.

    Raskas rakenne

    Toinen keskustelu käydään rakenteista. Suomeen on kehkeytynyt rakenteellisia esteitä taloudelliselle toiminnalle. WEF:in kilpailukykyrankkaus kertoo koruttomasti, että Suomessa yleiset edellytykset (infra) ovat mainiot, mutta taloudellista toimeliaisuutta estävät rakenteet ovat vahvoja. Pohjoismaisissa instituutioissa, kuten koulu, sote ja oikeuslaitos Suomi on kärkipäässä, mutta seuraavissa tekijöissä häntäpäässä:

    • verojen haitta investointihalukkuudelle, sija 70
    • kokonaisveroaste, sija 80
    • miten kauan kestää perustaa yritys, sija 70
    • verot ja tukiaiset kannustavat työntekoon, sija 109
    • kilpailun toimivuus, sija 89
    • palkkojen joustavuus, sija 140.

    Hyvä infra on hyvä olemassa, mutta ei se tähän nyt auta. Suomen tilannetta selitettäessä ne ovat kaukaisia selityksiä (causa remota). Läheisillä selittäjillä (causa proxima) on juuri nyt suurempi merkitys, koska niiden perusteella voi tehdä jotain.

    Otetaan esimerkki, ikävä tilanne, jolle haetaan selitys, jonka perusteella voisi tehdä korjaavia toimenpiteitä. Sataa lunta, vanha ihminen kaatuu, lonkkaluu murtuu, hän joutuu sairaalaan. Miksi näin kävi?

    Causa remotaon tietysti painovoima. Se veti puoleensa ja vahinko tapahtui. Tämä on täysin totta ja oikein. Mutta tällä selityksellä ei tee mitään. Painovoima koskee kaikkea, eikä sille voi mitään. Seuraava selitys on lumisade. Sekin on totta ja oikein, lumi aiheuttaa liukkautta. Sille voi tehdä jotain. Lumipäivinä päivystys voi varautua potilastulvaan. Mutta ei tämäkään riitä selitykseksi; kaikki eivät murra luita lumessa. Ehkä vanhus oli liikkeellä erityisen liukkaassa paikassa jota ei ollut aurattu ja hiekoitettu. Tästä selityksestä seuraa heti muutama action point. Ehkä vanhuksella oli liukkaat kengät, osteoporoosin heikentämät luut ja mielialalääkkeiden sumentama tasapainoaisti. Nämä ovatcausa proximaa, läheisiä selityksiä, joiden perusteella ongelmalle voi jotain tehdä.

    Suomen hyvä infra ja sijoitus yleisiä yhteiskunnallisia edellytyksiä rankatessa on totta ja oikein. Mutta ei sillä nyt ole merkitystä. Ne eivät ole ehkäisseet Suomen kriisiä. Niihin panostaminen ei poista kriisiä.

    Causa remotaauttaa ymmärtämään,causa proximaauttaa tekemään.

    Rakenteellisen argumentin tarjoama ratkaisu olisi seurata Ruotsin (1864) Kiinan (1990) ja Intian (1991) mallia. Puretaan säätely ja vapautetaan kilpailu. Uskotaan, että jos esteet poistuvat, hyvä infra plus korkea teknologia- ja innovaatiotaso laittavat ihmisiin vipinää, herättävät uinuvat kyvyt ja elähdyttävät talouden. Toisin sanoen, jos on niin, että raskaat rakenteet mitätöivät infran tarjoamat mahdollisuudet, regulaation, yleissitovuuden ja muiden esteiden purkaminen vapauttaisi ihmiset kukoistamaan.

    Puuttuva puhti

    Rakenteellinen ratkaisu vaatii sekä ideologiaa että uskoa. Jos näitä ei ole, jää kolmas keskusteluteema. Se olisi ajatus, että suuressa osassa suomalaisissa ei ole puhtia. Vaikka on maailman parhaat infra-edellytykset vääntöä ei vaan riitä. Siksi monen mielestä rakenteiden purkamisella ei ole merkitystä.

    Tämä teema esiintyy julkisessa keskustellussa monin tavoin. Suomen huono menestys selitetään sillä, että ei ole kilpailukykyisiä vientituotteita eikä hyviä johtajia niitä aikaansaamaan. Tämä on aivan tosicausa proxima. Mutta sitten pitää ottaa askel kohticausa remotaaja kysyä, miksi näin on? Voidaan palata aikaisempaan rakennekeskusteluun. Jos se ei kelpaa, jää vain messias ja reppana -teoria.

    Työmarkkinoiden jäykkiä rakenteita, regulaatiota ja korkeaa verotusta voi vähätellä, jos asettaa toivonsa elinkeinoelämän messiaisiin ja pyhimyksiin. Uskotaan ja toivotaan, että jostain löytyisi ihmisiä, joissa yhdistyisi kansainvälisen liikemiehen kovat kyvyt ja pyyteetön sosiaalinen mielenlaatu. Olisi ihmisiä, jotka ottaisivat riskejä, laittaisivat itsensä ja omaisuutensa peliin vuosikausiksi ilman henkilökohtaista voitontavoittelua ja piittaamatta veroista; kaikki vain siitä ilosta, että saisivat täten elättää nettosaajia ja toimettomia.

    Ne jotka osaavat kehittää tuotteita ja tehdä niillä bisnestä eivät ole hyväntekijöitä; ne, jotka ovat sosiaalisin motiivein liikkeellä eivät osaa tehdä vientikauppaa. Tästä poikkeavia ihmetapauksia toki on, kuitenkin niin harvassa, että he ovat ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajiksi.

    Messiasta odotellessa reppanateoria esiintyy mediassa joka päivä. Jos joku voi osoittaa olevansa heikossa asemassa, joko nyt tai jonkin säästötoimen perusteella, hän samalla myös ilmoittaa, että häneltä ei voi vaatia mitään ja että mitkään velvollisuudet tai talkoot eivät häntä koske. Hyvinvointivaltiossa heikkous on suurin voimavara ja vahvin argumentti.

    Jos merkittävä osa suomalaisista todella on messiasta odottavia reppanoita, keskustelu kääntyy toivottomaksi. Suomalaisista ei ole vaurauden tekijöiksi. Heikkojen suojaamiseksi tarvitaan niin raskaita rakenteita, että niiden alle tukehtuvat hyvän infran luomat mahdollisuudet. Reppanoista koostuva kansakunta pärjää vain satumaisen tuurin myötätuulessa. Kun lottovoitot on tuhlattu, ei jää muuta kuin riitaa jämistä.

    Suomen tilanteessa rakennekeskustelu on ainoa järkevä. Se on myös ainoa realistinen, toiveikas ja toteutuskelpoinen.

    Paul Lillrank on toiminut Teollisuustalouden, erityisesti laadunohjauksen ja palvelutuotannon professorina Teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Aalto yliopisto) vuodesta 1994 alkaen. Hän on toiminut Tuotantotalouden osaston johtajana ja sekä TKK:n MBA-ohjelman akateemisena dekaanina. Lillrank on tutkinut laatua ja tuottavuutta palvelualoilla, kuten lentoliikenne, matkailu ja vähittäiskauppa ja terveydenhuolto. Hän on julkaissut lukuisia kirjoja, kuten Continuous Improvement, Laatuajattelu, ja Keskeneräinen potilas, sekä lukuisia tieteellisiä artikkeleita laadusta ja palvelutuotannosta. Lillrank on myös Liberan Perustili-raportin yksi kirjoittajista.

    Minä kerroin tuon kaiken jo 4 -vuotta sitten, miten Suomen talous tulee romahtamaan.
    Silloin ei minua uskonut kukaan. Nyt kaikki itkevät asiaa kuorossa.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)

Alueelle ‘Kotimaa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.