Afrikka seisköön omilla jaloillaan

Etusivu Foorumit Ulkomaat Afrikka seisköön omilla jaloillaan

Tämä aihe sisältää 0 vastaukset, 0 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  mudeirsi1956 4 vuotta, 4 kuukautta sitten.

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
  • Julkaisija

  • mudeirsi1956

    Kahdeksan vuoden takainen Der Spiegelin haastateleman talous expertti James Shikwati´n toivomus Länsimaille. Lopussa käännös suomenkielelle, että saitin talousnero ymmärtää artikkelin, vaikka englanninkielihän on hänen projektikieli..hmm. Jota saanen epäillä edes hitusen. Artikkeliin pohjautuen uskallankin ihmetellä, että mitä miljoonat somalialaiset tekevät kotimaansa ulkopuolella.

    SPIEGEL Interview with African Economics Expert: ”For God’s Sake, Please Stop the Aid!”
    The Kenyan economics expert James Shikwati, 35, says that aid to Africa does more harm than good. The avid proponent of globalization spoke with SPIEGEL about the disastrous effects of Western development policy in Africa, corrupt rulers, and the tendency to overstate the AIDS problem.

    SPIEGEL:Mr. Shikwati, the G8 summit at Gleneagles is about to beef up the development aid for Africa…
    Shikwati: … for God’s sake, please just stop.
    SPIEGEL: Stop? The industrialized nations of the West want to eliminate hunger and poverty.
    Shikwati: Such intentions have been damaging our continent for the past 40 years. If the industrial nations really want to help the Africans, they should finally terminate this awful aid. The countries that have collected the most development aid are also the ones that are in the worst shape. Despite the billions that have poured in to Africa, the continent remains poor.
    SPIEGEL: Do you have an explanation for this paradox?
    Shikwati: Huge bureaucracies are financed (with the aid money), corruption and complacency are promoted, Africans are taught to be beggars and not to be independent. In addition, development aid weakens the local markets everywhere and dampens the spirit of entrepreneurship that we so desperately need. As absurd as it may sound: Development aid is one of the reasons for Africa’s problems. If the West were to cancel these payments, normal Africans wouldn’t even notice. Only the functionaries would be hard hit. Which is why they maintain that the world would stop turning without this development aid.
    SPIEGEL: Even in a country like Kenya, people are starving to death each year. Someone has got to help them.
    Shikwati: But it has to be the Kenyans themselves who help these people. When there’s a drought in a region of Kenya, our corrupt politicians reflexively cry out for more help. This call then reaches the United Nations World Food Program — which is a massive agency of apparatchiks who are in the absurd situation of, on the one hand, being dedicated to the fight against hunger while, on the other hand, being faced with unemployment were hunger actually eliminated. It’s only natural that they willingly accept the plea for more help. And it’s not uncommon that they demand a little more money than the respective African government originally requested. They then forward that request to their headquarters, and before long, several thousands tons of corn are shipped to Africa …
    SPIEGEL: … corn that predominantly comes from highly-subsidized European and American farmers …
    Shikwati: … and at some point, this corn ends up in the harbor of Mombasa. A portion of the corn often goes directly into the hands of unsrupulous politicians who then pass it on to their own tribe to boost their next election campaign. Another portion of the shipment ends up on the black market where the corn is dumped at extremely low prices. Local farmers may as well put down their hoes right away; no one can compete with the UN’s World Food Program. And because the farmers go under in the face of this pressure, Kenya would have no reserves to draw on if there actually were a famine next year. It’s a simple but fatal cycle.
    SPIEGEL: If the World Food Program didn’t do anything, the people would starve.
    Shikwati: I don’t think so. In such a case, the Kenyans, for a change, would be forced to initiate trade relations with Uganda or Tanzania, and buy their food there. This type of trade is vital for Africa. It would force us to improve our own infrastructure, while making national borders — drawn by the Europeans by the way — more permeable. It would also force us to establish laws favoring market economy.
    SPIEGEL: Would Africa actually be able to solve these problems on its own?
    Shikwati: Of course. Hunger should not be a problem in most of the countries south of the Sahara. In addition, there are vast natural resources: oil, gold, diamonds. Africa is always only portrayed as a continent of suffering, but most figures are vastly exaggerated. In the industrial nations, there’s a sense that Africa would go under without development aid. But believe me, Africa existed before you Europeans came along. And we didn’t do all that poorly either.
    SPIEGEL: But AIDS didn’t exist at that time.
    Shikwati: If one were to believe all the horrorifying reports, then all Kenyans should actually be dead by now. But now, tests are being carried out everywhere, and it turns out that the figures were vastly exaggerated. It’s not three million Kenyans that are infected. All of the sudden, it’s only about one million. Malaria is just as much of a problem, but people rarely talk about that.
    SPIEGEL: And why’s that?
    Shikwati: AIDS is big business, maybe Africa’s biggest business. There’s nothing else that can generate as much aid money as shocking figures on AIDS. AIDS is a political disease here, and we should be very skeptical.
    SPIEGEL: The Americans and Europeans have frozen funds previously pledged to Kenya. The country is too corrupt, they say.
    Shikwati: I am afraid, though, that the money will still be transfered before long. After all, it has to go somewhere. Unfortunately, the Europeans’ devastating urge to do good can no longer be countered with reason. It makes no sense whatsoever that directly after the new Kenyan government was elected — a leadership change that ended the dictatorship of Daniel arap Mois — the faucets were suddenly opened and streams of money poured into the country.
    SPIEGEL: Such aid is usually earmarked for a specific objective, though.
    Shikwati: That doesn’t change anything. Millions of dollars earmarked for the fight against AIDS are still stashed away in Kenyan bank accounts and have not been spent. Our politicians were overwhelmed with money, and they try to siphon off as much as possible. The late tyrant of the Central African Republic, Jean Bedel Bokassa, cynically summed it up by saying: ”The French government pays for everything in our country. We ask the French for money. We get it, and then we waste it.”



    Former Central African Republic leader Jean-Bedel Bokassa: ”We ask the French for money. We get it, and then we waste it.”

    SPIEGEL: In the West, there are many compassionate citizens wanting to help Africa. Each year, they donate money and pack their old clothes into collection bags …
    Shikwati: … and they flood our markets with that stuff. We can buy these donated clothes cheaply at our so-called Mitumba markets. There are Germans who spend a few dollars to get used Bayern Munich or Werder Bremen jerseys, in other words, clothes that that some German kids sent to Africa for a good cause. After buying these jerseys, they auction them off at Ebay and send them back to Germany — for three times the price. That’s insanity …
    SPIEGEL: … and hopefully an exception.
    Shikwati: Why do we get these mountains of clothes? No one is freezing here. Instead, our tailors lose their livlihoods. They’re in the same position as our farmers. No one in the low-wage world of Africa can be cost-efficient enough to keep pace with donated products. In 1997, 137,000 workers were employed in Nigeria’s textile industry. By 2003, the figure had dropped to 57,000. The results are the same in all other areas where overwhelming helpfulness and fragile African markets collide.
    SPIEGEL: Following World War II, Germany only managed to get back on its feet because the Americans poured money into the country through the Marshall Plan. Wouldn’t that qualify as successful development aid?
    Shikwati: In Germany’s case, only the destroyed infrastructure had to be repaired. Despite the economic crisis of the Weimar Republic, Germany was a highly- industrialized country before the war. The damages created by the tsunami in Thailand can also be fixed with a little money and some reconstruction aid. Africa, however, must take the first steps into modernity on its own. There must be a change in mentality. We have to stop perceiving ourselves as beggars. These days, Africans only perceive themselves as victims. On the other hand, no one can really picture an African as a businessman. In order to change the current situation, it would be helpful if the aid organizations were to pull out.
    SPIEGEL: If they did that, many jobs would be immediately lost …



    Congolese line up for a United Nations food delivery in 2002.

    Shikwati: … jobs that were created artificially in the first place and that distort reality. Jobs with foreign aid organizations are, of course, quite popular, and they can be very selective in choosing the best people. When an aid organization needs a driver, dozens apply for the job. And because it’s unacceptable that the aid worker’s chauffeur only speaks his own tribal language, an applicant is needed who also speaks English fluently — and, ideally, one who is also well mannered. So you end up with some African biochemist driving an aid worker around, distributing European food, and forcing local farmers out of their jobs. That’s just crazy!
    SPIEGEL: The German government takes pride in precisely monitoring the recipients of its funds.
    Shikwati: And what’s the result? A disaster. The German government threw money right at Rwanda’s president Paul Kagame. This is a man who has the deaths of a million people on his conscience — people that his army killed in the neighboring country of Congo.
    SPIEGEL: What are the Germans supposed to do?
    Shikwati: If they really want to fight poverty, they should completely halt development aid and give Africa the opportunity to ensure its own survival. Currently, Africa is like a child that immediately cries for its babysitter when something goes wrong. Africa should stand on its own two feet.
    Interview conducted by Thilo Thielke
    Translated from the German by Patrick Kessler

    SPIEGEL Interview with African Economics Expert: ”For God’s Sake, Please Stop the Aid!” – SPIEGEL ONLINE

    Kenialainen talousekspertti James Shikwati, 35, sanoo että kehitysapu Afrikkaan tekee enemmän pahaa kun hyvää. Globalisaation innokas kannattaja puhui SPIEGELin kanssa länsimaisen kehityspolitikaan katastrofaalisista vaikutuksista, korruptoituneista hallitsijoista ja tavasta liioitella AIDS ongelmaa.
    Spiegel: Herra Shikwati, G8 kokous Gleneaglesissa aikoo lisätä kehitysapua Afrikkaan…
    Shikwati: … Jumalan tähden, olkaa kilttejä ja lopettakaa.
    Spiegel: Lopettakaa? Lännen teollisuusvaltiot haluavat poistaa nälän ja köyhyyden.
    Shikwati: Sellaiset aikomukset ovat vahingoittaneet mannertamme viimeiset 40 vuotta. Jos teollistuneet valtiot todella haluavat auttaa afrikkalaisia heidän pitäisi vihdoin lopettaa tämä kamala apu. Maat jotka ovat saaneet eniten kehitysapua ovat pahimmassa jamassa. Huolimatta Afrikkaan kaadetuista miljardeista manner pysyy köyhänä.
    Spiegel: Onko sinulla selitystä tälle paradoksille?
    Shikwati: Kehitysrahalla rahoitetaan valtavia byrokratioita, tuetaan korruptiota ja mielihyvää(?), afrikkalaiset opetetaan kerjäläisiksi eikä itsenäisiksi. Lisäksi kehitysapu heikentää paikallisia markkinoita kaikkialla ja sillä vaimennetaan se yrittämisen henki jota epätoivoisesti tarvitsemme. Miten absurdilta se kuulostaakaan: kehitysapu on yksi Afrikan ongelmien syy. Jos länsi lopettaisi nämä maksut, normaalit afrikkalaiset eivät edes huomaisi. Vain virkailijat kokisivat kovia. Ja se on se syy miksi he väittävät, että maailma lakkaisi pyörimästä ilman tätä kehitysapua.
    Spiegel: Jopa Kenian kaltaisessa maassa ihmisiä kuolee nälkään joka vuosi. Jonkun täytyy auttaa heitä.
    Shikwati: Mutta kenialaisten täytyy itse auttaa näitä ihmisiä. Kun jollain Kenian alueella on kuivuutta, korruptoituneet politikkomme refleksinomaisesti pyytävät lisää apua. Tämä pyyntö saavuttaa YK:n World Food Programin — joka on valtava byrokraattisten virkamiesten laitos, virkamiesten jotka ovat absurdissa tilanteessa: he ovat sitoutuneita taistelemaan nälkää vastaan, mutta jos nälkä poistettaisiin he joutuisivat työttömäksi. On vain luonnollista, että he hyväksyvät avunpyynnöt. Ei ole myöskään epätavallista, että he vaativat hieman enemmän rahaa kuin kyseessä oleva afrikkalainen hallitus on alunperin pyytänyt. He jatkavat tämän pyynnön pääkonttoriinsa ja pian useita tuhansia tonneja viljaa laivataan Afrikkaan…
    Spiegel:…viljaa joka suurimmilta osin tulee korkeasti tuetuilta eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta viljelijöiltä.
    Shikwati:…ja jossakin vaiheessa tämä vilja päätyy Mombasan satamaan. Osa viljasta menee usein suoraan häikäilemättömien poliitikkojen käsiin, jotka sitten antavat viljan omalle heimolleen vahvistaakseen seuraavaa vaalikampanjaansa. Toinen osa taas päätyy mustaan pörssiin, jossa vilja myydään todella alhaiseen hintaan. Paikallisten viljelijöiden on sama laskea kuokkansa samantien; kukaan ei pysty kilpailemaan YK:n World Food Programin kanssa. Ja koska viljelijät joutuvat sillan alle tämän paineen vuoksi, Kenialla ei olisi viljaa varastossa jos seuraavan vuonna todella tulee nälänhätä. Kyseessä on yksinkertainen, mutta tuhoisa kierre.
    Spiegel: Jos World Food Program ei tekisi mitään ihmiset näkisivät nälkää.
    Shikwati: En usko. Siinä tapauksessa kenialaisten olisi pakko, vaihteeksi, aloittaa kauppa Ugandan tai Tansanian kanssa ja ostaa ruokansa sieltä. Tällainen kauppa on elintärkeää Afrikalle. Se pakottaisi meidät parantamaan infrastruktuuriamme, samalla kun rajoistamme – jotka muuten eurooppalaiset piirsivät – tulisi helpommin läpäistäviä. Se myös pakottaisi meidät luomaan lakeja jotka suosivat markkinataloutta.
    Spiegel: Pystyisikö Afrikka tosiaan ratkaisemaan nämä ongelmat itse?
    Shikwati: Tietysti. Nälän ei pitäisi olla ongelma useimmissa Saharan eteläpuolisissa maissa. Lisäksi täällä on valtavat luonnonvarat; öljyä, kultaa, timantteja. Afrikka esitetään aina kärsimyksen mantereena, mutta useimmat luvut ovat todella paljon liioiteltuja. Teollisissa valtioissa on vallalla ajatus, että Afrikka kaatuisi ilman kehitysapua. Mutta usko minua, Afrikka oli olemassa ennen kuin te eurooppalaiset tulitte. Eikä meillä mennyt kovinkaan huonosti.
    Spiegel: Mutta silloin ei ollut AIDSia.
    Shikwati: Jos uskoisi kaikkia kauhistuttavia raportteja niin kaikkien kenialaisten pitäisi olla jo kuolleita. Mutta nyt testejä tehdään kaikkialla ja on käynyt ilmi, että lukuja on liioiteltu todella paljon. Kyse ei olekaan kolmesta miljoonasta sairastuneesta kenialaisesta, yhtäkkiä luku onkin vain n. miljoona. Malaria on aivan yhtä suuri ongelma, mutta ihmiset harvoin puhuvat siitä.
    Spiegel: Ja mistähän se johtuu?
    Shikwati: AIDS on iso bisnes, ehkä Afrikan isoin bisnes. Mikään muu ei kykene tuottamaan niin paljon avustusrahaa kuin shokeeraavat AIDS-luvut. Täällä AIDS on poliittinen sairaus ja meidän tulisi olla todella skeptisiä.
    Spiegel: Amerikkalaiset ja eurooppalaiset ovat jäädyttäneet varoja jotka on luvattu siirtää Keniaan. Maa on liian korruptoitunut, ne sanovat.
    Shikwati: Pelkään pahoin, että raha kuitenkin siirretään pian. Jonnekkinhan sen pitää mennä. Ikävä kyllä eurooppalaisten tuhoavaa halua tehdä hyvää ei pysty enää torjumaan järjellä. Ei ole mitään järkeä, että heti kun Keniaan valittiin uusi hallinto – vallanvaihto joka lopetti Daniel arap Moisin diktatuurin – hanat yhtäkkiä avattiin ja rahavirrat valuivat maahan.
    Spiegel: Sellainen apu lähetetään kuitenkin yleensä tiettyyn tarkoitukseen.
    Shikwati: Se ei muuta mitään. Miljoonia dollareita AIDSin vastaiseen taisteluun lähetettyä rahaa istuu kenialaisille pankkitileillä käyttämättömänä. Politikkomme hukutetaan rahaan ja he lapioivat niin paljon kuin pystyvät. Keski-Afrikan entinen tyranni, Jean Bedel Bokassa, kyynisesti tiivisti sen sanomalla: ”Ranskan hallitus maksaa kaiken maassamme. Me pyydämme ranskalaisilta rahaa. Me saamme sen, ja sitten me tuhlaamme sen.”
    Spiegel: Lännessä monet myötätuntoiset kansalaiset haluavat auttaa Afrikkaa. Joka vuosi he lahjoittavat rahaa ja pakkaavat vanhat vaatteensa keräyssäkkeihin …
    Shikwati: … ja he hukuttavat markkinamme sillä tavaralla. Me voimme ostaa näitä lahjoitettuja vaatteita halvalla ns. Mitumba toreilla. Jotkut saksalaiset (täällä) ostavat käytettyjä paitoja muutamalla dollarilla, toisinsanoen vaatteita jotka saksalaiset lähettivät Afrikkaan hyvän asian vuoksi. Kun he ovat ostaneet nämä paidat, he huutokauppaavat ne Ebayssa ja lähettävät takaisin Saksaan – kolminkertaiseen hintaan. Tämä on hulluutta…
    Spiegel: …ja toivottavasti poikkeus.
    Shikwati: Miksi saamme nämä vuoret vaatteita? Kukaan ei jäädy täällä. Sen sijaan ompelijamme menettävät elantonsa. He ovat samassa asemassa kuin maanviljelijämme. Afrikan alhaisten palkkojen maailmassa kukaan ei voi taloudellisesti pysyä lahjoitettujen tuotteiden mukana. Vuonna 1997 Nigerian tekstiilialalla oli 137,000 työntekijää. Vuoteen 2003 mennessä luku oli 57,000. Tulokset ovat samanlaisia kaikilla alueilla, joissa hukuttava avuliaisuus ja herkät afrikkalaiset markkinat törmäävät yhteen.
    Spiegel: Toisen maailmansodan jälkeen saksalaiset pääsivät jaloilleen vain koska amerikkalaiset kaatoivat maahan rahaa Marshall-avun kautta. Eikö sitä voi laskea onnistuneeksi kehitysavuksi?
    Shikwati: Saksan tapauksessa vain tuhoutunut infrastruktuuri piti korjata. Weimarin tasavallan taloudellisesta kriisistä huolimatta Saksa oli teollisuusvaltio ennen sotaa. Tuhot jotka tsunami aiheutti Thaimaassa voidaan myös korjata rahalla ja rakennusavulla. Afrikan sen sijaan täytyy ottaa ensimmäiset askeleet moderniin maailmaan itse. Täytyy tapahtua muutos asenteessa. Meidän täytyy lakata ajattelemasta itseämme kerjäläisinä. Nykyään afrikkalaiset näkevät itsensä vain uhreina. Toisaalta, kukaan ei osaa kuvitella afrikkalaista bisnesmiehenä. Tilanteemme muuttamista auttaisi, jos kehitysapuorganisaatiot vetäytyisivät.
    Spiegel: Jos he tekisivät niin, niin monia työpaikkoja menetettäisiin …
    Shikwati: …työpaikkoja jotka luotiin alunperinkin keinotekoisesti ja jotka vääristävät todellisuutta. Kehitysapuorganisaatioiden työpaikat ovat tietysti varsin suosittuja ja he voivat valikoida parhaat hakijat. Kun he tarvitsevat ajajaa, he saavat tusinoittain hakijoita. Ja koska organisaation ajajan täytyy osata myös Englantia sujuvasti, sekä omata hyvät käytöstavat, päädytään tilanteeseen, jossa joku biokemisti kuskaa avustustyöntekijää jakelemassa eurooppalaista ruokaa ja paikalliset maanviljelijät joutuvat työttömäksi. Se on hulluutta!
    Spiegel: Saksan hallitus on ylpeä siitä, että se pitää tarkkaa kirjaa kuka saa sen varoja.
    Shikwati: Ja mikä on lopputulos? Katastrofi. Saksan hallitus jakoi rahaa suoraan Ruandan presidentti Paul Kegamelle. Tämä on mies jolla on miljoonan ihmisen kuolema kontollaan.
    Spiegel: Mitä saksalaisten pitäisi tehdä?
    Shikwati: Jos he todella haluavat taistella köyhyyttä vastaan heidän pitäisi lopettaa kehitysapu kokonaan ja antaa Afrikalle mahdollisuus varmistaa oma selviytymisensä. Tällä hetkellä Afrikka on kuin lapsi, joka heti itkee lapsenvahtiaan kun jokin menee pieleen. Afrikan pitäisi seisoa omilla jaloillaan.”

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.