Plaza

Suomen Talentistakin tuttu Henriikka Roo voitti tankotanssin Suomen mestaruuden. Roo kertoo tämän viikon vieraana miten tuli aloittaneeksi tankotanssin ja keille hän suosittelee lajia. Lisäksi mukaan mahtuu rakkain kisamuisto sekä tulevaisuuden tavoitteet. Antaapa Henriikka myös vinkin miksi tankotanssi kannattaa aloittaa jo tänään.  

Voitit tankotanssin Suomen mestaruuden. Tuliko mestaruus yllätyksenä?

- Voitto tuli ehdottomasti yllätyksenä! Tavoitteenani oli saada säilyttää aikaisempien kisojen hopeasija. Kisaviikolla sitten mielessäni fiilistelin, että miten tuuletan, jos hopea uusiutuu, tai entä jos ei tule mitään, tai entä jos onnistun voittamaan teknisesti varsin ylivoimaisen viime kisojen voittajan Kivelän… Eli kyllä mulla kuitenkin alitajunnassa joku aavistus taisi olla, että voitto olisi mahdollinen.

Tankotanssi on kasvattanut paljon suosiotaan viimevuosina. Mitä näet syynä tähän?

- Vuosia sitten, kun ihmisten kiinnostus tankotanssiin alkoi, oli syynä varmasti paljolti sen eroottiseksi mielletty menneisyys. Tankotanssitunti oli suosittu polttareiden ohjelmanumero morsiamille. Nykyisin kiinnostus perustuu onneksi pitkälti jo siihen, että tankotanssi on monipuolinen ja hauska kuntoilulaji, fyysisesti rankka kilpaurheilulaji ja erittäin viihdyttävä esittävän taiteen muoto.

Kelle erityisesti suosittelet lajia?

- Kaikille jotka haluavat kokeilla uutta ja hauskaa liikuntamuotoa. Heikommallakin pohjakunnolla voi aloittaa, ensimmäisillä tunneilla ei vielä tarvi kiivetä katon rajaan roikkumaan pää alaspäin!  Erityisesti kannustaisin kilpailuhenkisiä ja liikunnallisesti lahjakkaita miehiä kokeilemaan lajia. Mieskilpailijoita on todella vähän, joten vielä olisi melko helppo pärjätä kisoissa! Ja vaikka ei kilpailu kiinnosta niin tapaahan harrastuksen parissa ainakin runsaasti vastakkaisen sukupuolen edustajia :) 

Sopiiko laji kelle tahansa?

- Raskaana oleville en suosittelisi, varmuuden vuoksi. Myös jos henkilöllä on pahoja ongelmia nivelien kanssa, niin ainakin pitää malttaa treenata omaa kehoaan kuunnellen ja sen rajojen mukaan.

Miten itse tulit lähteneeksi mukaan lajiin?

- Roikuskelin sattumalta sellaisessa tukitolpassa Tampereen Pakkahuoneella. Olen ollut vuosia mukana teekkareiden teatteriryhmässä ja erään näytöksen jälkeen keksin mennä huvikseni roikkumaan siihen tolppaan. 12 vuoden balettiharrastuksen ansiosta keksin heti monta tapaa miten roikkua siinä tangossa ja se tuntui hirveän hauskalta. Kotiin päästyäni googletin ”strippitanko” ja aloin etsiä netistä tietoa lajista ja välineistä, jotta saisin hankittua kotiinkin roikkumistangon. Ihan heti en tankoa kuitenkaan omaksi hankkinut vaan menin parille alkeiskurssille kotikaupunkini tankotanssikouluun. Tuolloin vuonna 2008 tankotanssikouluja ei ollut Suomessa vielä montaakaan, onneksi Tampereella oli. Ja ensi tunnin jälkeen olin aivan rakastunut lajiin. Oli pakko saada tanko kotiin ja siinä tulikin sitten treenattua monta tuntia joka ilta alkuinnostuksissaan. Se todellakin muistutti rakastuneen ensihuumaa. Kavereille se oli aika raskasta aikaa, kun en oikein puhunut mistään muusta kuin tangosta ja uusista liikkeistä.

Tankotanssi taitaa näyttää paljon helpommalta kuin se todellisuudessa onkaan. Kuinka kauan kestää, ennen kuin saa vähän juonesta kiinni ja mitä ominaisuuksia siinä vaaditaan?

- Juonesta kiinni saaminen riippuu tietysti henkilön aikaisemmasta taustasta. Voimistelijoilta ja tanssijoilta löytyy jo valmiiksi lajissa tarvittavaa kehonhallintaa ja koordinaatiota, mutta sanoisin että viimeistään parissa kuukaudessa mattimeikäläinenkin oppii peruspyörähdykset ja istumaan tangolla ilman käsiä

Olet harrastanut myös balettitanssia. Kuinka paljon siitä on hyötyä tässä lajissa?

- Erittäin paljon. Varsinkin esitysten koreografioita tehdessä on suunnattomasti hyötyä, että on tanssinut kaikenlaisia tansseja ennenkin. Tanssivuosien aikana olen myös saanut paljon esiintymiskokemusta. Liikkeet tangolla olivat jo valmiiksi sulavia ja puhdaslinjaisia, kun jo pienenä on taottu selkäytimeen että se nilkka ojentuu aina kun jalka nousee maasta :)

Kuinka usein harjoittelet?

- Hyvin vaihtelevasti. Ennen kilpailuja tai suurempia esityksiä 3-4h päivässä, mutta tuosta ajasta paljon kuluu koreografian miettimiseen, eli ei ole fyysisesti niin rankkaa. Normaaliaikaan ehkä 2-3h päivässä 5 päivänä viikossa. Tuosta ajasta kuitenkin vain osa on tangolla treenaamista.

Entä harrastatko jotain muuta, vai viekö tämä kaiken vapaa-aikasi?

- Treenaan lisäksi edelleen balettia, pilatesta, erilaisia ryhmäliikuntalajeja ja silloin tällöin uintia. Mutta motivaattorina näihin on juurikin se, että ne tukevat tankotanssia hienosti. Tankoilun tueksi myös salitreeni olisi tärkeää, mutta olen vähän laiska rupeamaan siihen.  Heh, enpä oikein tiedä onko minulla varsinaisia harrastuksia nyt enää, kun tankotanssi on minulle jo paljon enemmän. Teekkaritoiminta ja yliopiston teatteriporukassa pyöriminen ovat rakasta puuhaa vaikka aikaa niihin ei enää meinaakkaan löytyä.

Nyt kun Suomi on valloitettu ja menestystä on tullut myös ulkomailla, niin onko katse kiinnitetty jatkossa entistä enemmän kansainväliseen valloitukseen?

- Kyllä tahtoisin vielä urallani kansainvälisiin kisoihin. Seuraava tähtäin voisi olla kansainvälinen tankotanssin taiteellisuutta painottavat PoleArt2012 kilpailu. Mutta yhtä tärkeitä tavoitteita minulle on tankotanssissa päästä esiintymään ja tekemään tavallisten ihmisten mielestä kiinnostavia ja kiehtovia esityksiä, ei siis vain kansainvälisten tankotuomariexperttien mielestä hyviä kisaohjelmia. Talent Suomessa kilpaillessani nautin suuresti juonellisten ja yllätyksellisten show-tyyppisten esitysten tekemisestä. Tankotanssikilpailuissa sellaiset voisivat olla liiankin erikoisia, vaikka luovuudesta ja taiteellisuudesta toki pisteitä saa myös niissä. TV:n, elokuvien ja teatterin tekeminen tangon kanssa olisi myös uutta ja kiinnostavaa.

- Minulle tankotanssi on siis yhtälailla fyysisesti haastavaa urheilua sekä yleisölle tehtävää viihdyttävää tai koskettavaa taidetta. Kilpailuissa pisteytys vaihtelee. Jotkut kisat painottavat enemmän urheilupuolta kuten voimaa, notkeutta, kestävyyttä ja liikeyhdistelmien vaikeustasoa ja jotkut kisat enemmän taiteellista puolta kuten esiintymistaitoa, koreografian mielenkiintoisuutta ja musikaalisuutta.

Mikä on rakkain kisamuistosi tai palkintosi?

- Tähän on hieno päästä sanomaan, että se on ehdottomasti käsin piirretty A2-kokoinen vaaleanpunainen sydänjuliste, jossa lukee: ”Go Henriikka Go”. Sain sen Talent Suomi -kisojen finaaliin paikan päälle kannustamaan tulleelta pikkutytöltä. Meni aika pitkään, että sitä pystyi katsomaan itkemättä ilosta :) Tuntuu niin mahtavalta, että joku muukin kuin oma äiti ja omat kaverit kannustavat ja fanittavat.

Miten rohkaisisit niitä jotka hieman epäröivät vielä lajin pariin lähtemistä?

- Aloita tänään, tai äitisikin on jo huomenna parempi siinä!

SF