Plaza

Vuoden ensimmäisenä vieraana on iloinen ja värikäs pin-up-malli Sini Tarkkinen. Hän kertoo vuoden ensimmäisessä haastattelussa tulevan vuoden suunnitelmistaan. Hän myöskin paljastaa oudoimman tatuointipyyntönsä sekä mitä hän tarkoittaa skarppaamisella.

Sinua kutsutaan pin-up-malliksi. Mikä tarkalleen ottaen tarkoittaa pin-up?

- Pin-up tulee alun perin siitä, kun seilorit merellä laittoivat seinälle nuppineulalla julisteita muodokkaista naisista inspiraatioksi. Niissä haettiin enemmän luonnetta ja tytöt olivat milloin kotiäitejä, sairaanhoitajia ja niin edelleen. Niissä oli aina joku pointti ja ne välittivät tarinaa ja niissä oli persoonaa, luonnetta ja asennetta.

Onko se mielenkiintoisempaa kuin ”normaalit” mallin työt?

- On. Minulla on 12 vuotta takana mallibisneksessä ja olen ollut nimekkäidenkin mallitoimistojen listoilla. Siellä on sanottu, että opettele hymyilemään siten, etteivät ikenet näy tai nenää täytyy kuvata toisesta kulmasta, koska se on ruma tai pudota painoa ja niin edelleen. Mallimaailmassa on niin paljon säädöksiä ja sääntöjä. Castingissa sinun ei odoteta puhuvan mitään, kuvissa olet vain ulkokuori ja näytöksissä kävelevä henkari.

- Minulla taas on aina sellainen puheripuli ja ylitsepursuavampi luonne, ettei se oikein kunnolla sopinut minulle. Sovin mallitoimistojen kanssa, että hoitaisin heidän keikkansa, mutta että samalla pystyisin tekemään omia juttujani. Avasin sitten omat sivuni, www.ariell.fi , ja nyt olen saanut kiinnostavia uusia kontakteja. Mielestäni kuvat eivät koskaan määrittele ihmisiä, vaan enemmän se mitä sydämessä ja pään sisällä on.

Teet myös tatuointeja. Mikä niissä viehättää?

- Aloin piirtelemään tatuointimalleja, kun olin 16-vuotias ja piirtelin niitä paljon. Sitten myöhemmin aviomieheni ehdotti, että miksen menisi oppipojaksi tuttumme tatuointiliikkeeseen. Menin sitten Dark Art Tattoohun Poriin vuodeksi oppipojaksi ja täytyy sanoa, että aluksi se oli tosi pelottavaa. Koko ajan pelkäsin, että tulee joku hikka tai vastaava ja viiva menee minne sattuu. Tunnin jälkeen sai aina kovan vatsalihastreenin aikaiseksi. Nyt olen sitten tehnyt tatuointeja muiden töiden ohella viitisen vuotta. Kun lopetin pääduunit, niin olen pystynyt keskittymään mallin töihin, juontohommiin ja tatskoihin enemmän. Ajatuksena olisi jossain vaiheessa avata oma tatuointistudio, kun sellainen hyvä paikka löytyy.

Mikä on oudoin tatuointipyynti, mikä kohdallesi on osunut?

- Yhdellä kaverilla oli sellainen pyyntö, että saisi kädet molempiin pakaroihin siten, että se näyttäisi siltä, että joku yrittäisi sieltä pois. Sellainen tuli kuitenkin yhdelle tehtyä, kuin leima tuohon rintaan jossa luki ”no v*ttu mieti.” Ihmettelin sitä aika paljon, mutta hän halusi sellaisen. Tatuointityössä tapaa kaikennäköisiä hauskoja ihmisiä ja joskus on tullut mietittyä, miksei tätä ratkiriemukasta työtä voisi tehdä enempää.

Onko itselläsi tatuointeja?

- Minulla on selässäni, lapaluiden välissä, iso aurinko. Otin sen, kun olin 17-vuotias. Olen sen verran uskonnollinen, että olen ajatellut vähän lisätä siihen tekstin vanhalla englanninkielellä: ”

Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Tee toiselle mitä haluaisit hänen tekevän itsellesi.” En ole ottanut tatuointeja näkyville paikoille, etteivät ne häiritse mallin töitä, mutta jos selkä on jo kerran pilattu, niin sinne voi laittaa sitten lisääkin. Selkää kuitenkaan aika harvoin kuvataan.

Mallin pitää aina pitää kunnostaan huolta. Kuinka itse kuntoilet?

- Jos rehellisiä ollaan, niin syön tosi paljon karkkia enkä oikeastaan käy salilla ollenkaan. Minulla on ehkä tosi hyvät geenit. Kuntosalilla tuli käytyä, mutta en enää niin paljon. Käyn kuitenkin koko ajan muuten ylikierroksilla ja touhuan koko ajan jotain ja kulutan siinä. Minulla on leposyke 88 enkä jaksa stressata liikunnan kanssa. Enemmän touhuan sitten kotona. Kerran minulla oli askelmittari päällä koko päivän ja se laski 10 000 askelta. Eli en oikein harrasta mitään enkä myöskään karppaa. Mutta skarppaan, eli pyrin olla syömättä karkkia niin paljon. Olen ajanut skarppaamista Facebookissa ja se on saanut paljon kannatusta.

- Itsekin tietenkin naisena tein sen uudenvuodenlupauksen, että tänä vuonna sitten liikutaan enemmän. Nytkin sain houkuteltua ystäväni mukaan ja menemme astumaan stepperille jos pystyisimme potkimaan vähän toisiamme. Josko tulisi endorfiinivyöry, kun saa vähän hikeä pintaan.

Millaisia suunnitelmia ja odotuksia sinulla on tulevalle vuodelle?

- Nimi on jo paperissa muutamaa tv-formaattia ajatellen ja lisäksi tiedossa on messujen juontokeikkoja. Ensimmäisenä ovat MP-messut ja siellä on juontohommia myös Monster Energy Motocross and freestyleshowssa. Lisäksi saatan alkaa työstämään uutta pin-up-kilpailua ja lisäksi tv-puolen hommia alamme kuvaamaan keväällä.

- TV-työt ovat sitä mitä ehkä olen eniten halunnut tehdä. Nyt olen siinä pisteessä, että olen saavuttanut kaiken sen mitä teinityttönä mietin. Nyt on vuorossa tv ja olla nimenomaan siellä omana itsenäni. Näytteleminen ei niinkään kiinnosta, vaikka olen ollut pienissä rooleissa muun muassa Salkkareissa. Haluan tuoda omaa persoonaani esille, omaa ulosantia, positiivisuutta ja iloisuutta ja saa nähdä sitten mitä ihmiset siitä tykkäävät.  Viime vuosi avasi minulle tosi monia ovia ja se oli sellainen ponnahduslauta. Tässä vain nyt odotellaan, että päätöksiä saadaan tehtyä. Se on minulle vähän vaikeaa, sillä olen sellainen tuumasta toimeen –ihminen ja haluan saada kaikki, heti ja nyt, enkä odottaa. Täytyy takoa, kun rauta on kuumaa.

SF