Plaza

7–1, 2–8, 0–5, 9–1, 8–1 ja samaa selkeää linjaa voidaan jatkaa. MM-lätkän ensimmäinen viikonloppu ei antanut yllätyksille sijaa. Nyt jäi näkemättä ne avausotteluiden normaalit yllätystasuritkin. Menkööt avausmatsit kansainvälisen jääkiekkoliiton pakkomielteisen rahastuksen piikkiin. Yllätyksiä tulee varmasti myöhemmin, tai sitten yllätys on se, ettei niitä tule.

Yllätykset ovat kuulemma sitä pelien suola. Sokeria ne mieluummin ovat, sillä kyllä ennakkosuosikin kaatuminen korkealta ja kovaa maistuu aina. Siis jos iso paha ei satu olemaan oma suosikki.

Toivottavasti jääkiekon MM-kisoissa tapahtuu jotain yllättää, sillä suomalainen palloilukevät on ollut tähän asti turhan yllätyksetön. Ainakin numeroiden valossa.

Kiekkokulta meni Ouluun suoraan 3–0. Koripallomestaruus samoilla numeroilla Espooseen. SSV jyräsi Classicin salibandyfinaaleissa myös puhtaasti. Bandyliigan kullat huuhtoi runkosarjan ykkönen ToPV.

Lentisfinaaleissa nähtiin sentään kunnon vääntöä, kun mestari löytyi vasta viidennen finaalin viidennen erän jälkeen. Ja kun viimeisen pallon voitti vielä altavastaaja, niin ei ihme, että piti ihan istua alas katsomaan ratkaisupallot. Jotain pitkän sarjan kiinnostuksesta kertoo sekin, että Kuopion jäähallissa oli viimeisessä matsissa yli 4 000 katsojaa. Kyllä se vain on niin, että tätä kansa haluaa.

Ja niin haluavat liigapomotkin. Enemmän pelejä, enemmän yleisöä, enemmän medianäkyvyyttä, enemmän rahaa… Kaikki kulkevat nätistä käsi kädessä, kun vain saadaan pudotuspelisarjat venymään. Kertokaa heille miten se tehdään, suosikkeja suututtamatta.

Sarjojen tasoittamisesta on puhuttu jo pitkään ilman minkäänlaisia järkiratkaisuja. Palkkakatto on ehkä mahdollisuuksista realistisin, muttei sekään takaa yllätyksiä. Itse asiassa varmin tapa pilata urheilua on keksiä keinotekoisia rajoitteita. Tasainen yllätyksellinen sarja on reaalimaailmassa ikävä kyllä illuusio. Onneksi poikkeukset rikkovat satunnaisesti säännön.

Ja vaikka kuinka tympäisisi, että runkosarjan kärkijoukkueet voittavat mestaruudet, olisi se aivan järjetöntä, että ensin tahkottaisiin puuduttava runkosarja läpi pimeän talven ja sitten pudotuspeleissä jyräisivät pelkästään yllättäjät. Paras voittakoon ja muut itkeköön.

Jääkiekon SM-liigassa yllätyksettömyydestä puhumisessa on itse asiassa yksi optinen harha. Kärppien puhdas voittosarja pudotuspeleissä oli nimittäin suuri yllätys. Tuskin kukaan ennakoi, että Oulun ylpeys pyyhkii vastustajilla lattiaa ilman ainoatakaan tappiota. Tai jos tiesi, toivottavasti ymmärsi tehdä sillä rahaa.

Yllätystä todistavat osaltaan vedonlyöntikertoimetkin. Ei-niin-mannersuomalainen vedonlyöntiyhtiö taisi tarjota finaalisarjaan pienimmän kertoimen Kärppien voitosta viidessä pelissä.

Korisfinaaleissakin on hyvä huomata, että niissä kohtasivat runkosarjan kakkonen ja viitonen. Runkosarjan voittanut Kataja jätettiin puremaan pronssia.

Vaikka kuinka toivoisi näkevänsä pitkiä, tiukkoja pudotuspelisarjoja, pitää kuitenkin muistaa seurojen näkökulma. Voittaminen on kaikki kaikessa, eikä silloin ajatella liigan johtoportaan mielihaluja tai katsojien toiveita. Sarja poikki heti kun vain mahdollista ja mestaruussaunaan mars.

Suursuosikkien jatkuvat voitot on helpompi kestää silloin, kun ottelut ovat olleet tiukkaa taistelua. Numerot valehdelkoot tilastoissa jälkipolville suosikkien ylivoimasta. Konemainen jyrääminen on sitten asia erikseen.

Ja eikös muuten Suomen MM-kulta Moskovassa menisi yllätysten piikkiin… Yllätyksiä odotellessa hyvää vappua!

Tommi