Plaza

Uudelleenkoulutus on vaativaa, niin eläimelle kuin ihmiselle. Silti sellaista tulisi harrastaa, se tekee hyvää aivoille ja ruumiille. Sekä lihaksisto, että hermosto ovat kovilla, kun pitäisi löytää uusia yhteyksiä. Puhumattakaan päästä, jonka pitäisi sekä ymmärtää, että välittää käskyjä eteenpäin.

Kautta hevostelevan ikäni olen pyrkinyt olemaan avarakatseinen. Hevosia voi hoitaa ja ratsastaa monella tapaa, ja miltei mikä tahansa tyyli voi toimia loistavasti. Kaikesta voi oppia jotain, minkä pystyy omimaan arkeensa.

Niinpä omat hevostaitoni koostuvat valtavasta mosaiikista sieltä ja täältä lainattuja asioita. Vaikka normaalissa ratsastusarjessa pärjäisikin perusenglantilaisella tyylillä, voi joskus eteen tulla tilanteita, joissa laaja-alaisemmasta katsantokannasta on hyötyä. Sitäpaitsi uuden oppimisesta on aina hyötyä, eikä sellaista mahdollisuutta tulisi ylenkatsoa. Kaikkea ei toki tarvitse ottaa käyttöön, vaikka kokemuksiaan avartaisikin.

Pehmeä hevonen, notkeampi mieli

Olemme viime aikoina harrastaneet ratsuni kanssa ns. pehmeäksi ratsastamisen menetelmää. Siihen kuuluu maasta käsin työskentelyä ja selästä ratsastusta. Ajatusmalli on peräisin westernistä, mutta vastaa hyvin perinteisin englantilaisen tyylin teesejä.

Silti huomaa, kun opettajana toimii lännenratsastuksessa ansioitunut ihminen, että moni asia menee ohi tajunnan vain oman vajavaisen ymmärryksen takia. Huomaan, etten jaksa keskittyä tekemään asioita niin kuin ohjeistetaan, vaan oikaisen mieluummin oman tutun tapani kautta.

Aluksi koko touhu oli hevosenikin mielestä mitä epäilyttävintä. Ikääntynyt hevoseni on koulutettu aikoinaan uudelleen laukkahevosesta normiratsuksi ja nyt vaadittiin jotain aivan kummallisia kiemuroita maasta käsin. Ja kun hevonen ei ymmärrä, se tekee helposti kuin oppimisvaikeuksista kärsivä teini, eli haistattaa pitkät.

Pikkuhiljaa olemme kuitenkin edenneet siihen, että yhteisymmärrystä on löytynyt. Nyt pystyy jo maasta käsin rentouttamaan ja notkistamaan hevostaan pelkästään käynnissä tehtävin liikkein. Haastavinta on ollut osata kiittää aluksi pelkästä yrityksestäkin.

Lopputähtäimessä on pehmeys läpi koko ratsastuksen. Eikä siis mikään löysyys vaan sellainen läpeensä totaalinen rentous yhdistettynä aktiiviseen takajalkojen työskentelyyn. Kuulostaa ehkä kovin kouluratsastajamaiselta, ja toisaalta sitä onkin, mutta jostain syystä perinteisessä enkkuratsastuksessa rentoutta ja poljentaa haetaan usein aivan takaperoisin keinoin.

Oppia ikä kaikki

Uusien temppujen opettaminen vanhalle koiralle on aina haastavaa, mutta usein kovin palkitsevaa. Koskaan ei voi tietää kuinka hevonen ottaa vastaan sille tarjotut uudet ajatuskuviot. Kun hevosen kokoisen lihasmassan täytyy alkaa opetella uusia tapoja liikkua ja kantaa itseään, ei se välttämättä suju helposti ja ilman vastarintaa.

Toisaalta joskus vanhat hevoset palkitsevat yllättäen. Sukulaisen ratsastama eläköitynyt laadukas suomenhevosravuri oli alkuun niin ravihevoseksi kivettynyt, ettei kukaan meistä olisi laittanut puupenniäkään likoon sen ratsuksi muuntautumisen puolesta. Mutta niin vain on vanhasta V75 juoksijasta kuoriutunut vuoden aikana täysin uusi hevonen.

Muuntautumiskyky on hevosillakin yksilöllinen ominaisuus. Ja vaikkei sitä kaikilta liikoja löytyisikään, on hevosen rajoja ja aivoja hyvä välillä hieman testata. Sitä saattaa yllättäen huomata, että hevonenkin innostuu kun se pääsee tekemään jotain tavanomaisesta poikkeavaa.

Kuvassa Monty Roberts joka HIHS:ssä korosti ratsastuksen eri lajien välisiä samankaltaisuuksia ja toivoi, että meillä kaikilla olisi hevostemme kanssa ensi sijaisesti hauskaa.

Heidi