Talvirieha tallinmäellä
7.3.2010
Heidi
Oli taas aika järjestää perinteinen talvirieha Satulahuoneen tallilla. Kerran vuodessa on lunastettava kavereiden kesken jaetut lupaukset poniratsastuksesta ja päivästä tallilla. Pikkuhiljaa alamme läheistyä tuotteistettavaa tapahtumaa.
Laskiaiskekkereit muuttuivat maaliskinkereiksi sääsyistä. Alun perin olimme kutsuneet väkeä laskiaistiistain jälkeiseksi sunnuntaiksi. Juhlat peruuntuivat kun taivaalta tuiskusi lunta vaakasuoraan ja pakkasta oli -18. Samana aamuna jäin myös omalle pihatielleni jumiin, eikä isompiakaan teitä aurattu ennen puoltapäivää.
Siirtäminen kannatti. Maaliskuun alku näyttäytyi sellaisena kuin täydellinen talvipäivä vain voi: Pikkupakkanen, tyyni ilma, aurinkoa taivaan täydeltä. Tällainen ilma kutsuu talviurheilemaan! Uskomattomissa tunnelmissa, massiivisten hankien keskellä olisi voinut järjestää ihan mitä tahansa ja se olisi otettu vastaan riemulla. Talviriehan tuotteistamiskohde nro 1 onkin siis sää. Sen pitää olla hyvä. Ei liian kylmä, ei tuulinen, ja ehdottomasti aurinkoinen.
Tuotteistuskohde nro 2 on lumi. Nyt sitä on liikaa. Lunta on niin paljon, ettei hevosella ole pelloille mitään asiaa. Niinpä emme voineet organisoida aiemmin suosittua hiihtoratsastusta, emmekä edes rekiajelua. Naapuri sentään tuli ravikärryjen kanssa hiukan pyörimään pihalla lasten iloksi.
Ohjelma on seuraava tuotteistettava. Kuten huomasimme, osa lajeista on lumen määrään sidottuja, ja sitä joko ei ole, on tai on liikaa. Lumi on sään ohella hankalimmin tuotteistettava. Mutta ohjelman pitää olla joustava. Lumihangella moottorikelkkailua, sulalla maalla mönkijöintiä. Ponitalutus sen sijaan toimii vaikka tallinkäytävällä. Kuten poninharjauskin. Jokaisessa talvitapahtumassa pitäisikin olla vähintään yksi poni.
Talutusratsastukseen tarvitaan myös hevonen. Aina löytyy joko isoja lapsia tai innokkaita aikuisia, jotka haluavat päästä satulaan. Hevosvetoisia ohjelmanumeroita ovat tietenkin myös hevosten ruokkiminen, heinällä, porkkanoilla ja leivällä. Tämän vuoden erikoisohjelmanumero oli ”Kylän vanhan sepän kengitysnäytös” eli allekirjoittanut kiinnitti irtokengän Tallinprinssille. Pidin sitä ennalta vitsinä, mutta kiinnostuneita riitti ja myös kysymyksiä, kuten ”Iik, meneekö naula oikeasti läpi kaviosta??”.
Ruokailu on aina tärkeää. Mikään retki ei ole mitään ilman evästaukoa, ja ruoka on tie ihan kenen tahansa sydämeen. Joukkoja ruokitaan hernekeitolla, ja laskiaiseksi leivotut, pakastimesta kaivetut pullatkin olivat hitti. Viime talvena riehaa piinannut pureva kylmyys taltutettiin hätänuotiolla. Niinpä tänä vuonna oli nuotio paraatipaikalla, kunnolla istumatilaa, jätkänkynttilöitä ja jopa makkaratikut.
Spesialbonuksena, pisteenä iin päällä, järjestimme myös kaikkien kekkereiden ykkösvetonaulan eli onginnan. Uuden pihaan saapuneen siirtotallin kaksoisovet olivat kuin luodut ongintaan. Ensi vuodeksi ajattelimme tarjota myös aikuisten ongintaa. Jospa Ahti löytäisi meren mudasta esim. pieniä Jägermeisterpulloja kaakaon terästykseksi?