Plaza

Talviratsastus, pakkasessa ratsastus

Monilla ratsastuskouluilla on pakkasraja, jonka jälkeen tunnit perutaan. Kyseessä on vain ja ainoastaan ihmisperäinen syy, sillä raveja juostaan paljon kylmemmissä olosuhteissa. Kuitenkin samat ihmiset voivat hyvin näyttäytyä laskettelukeskuksen rinteessä samoissa lukemissa ja aamuisin tallille ajellessa näen tien varret täynnä bussia odottavia pikkulapsia. Tarvitaanko ratsastukseen pakkasrajaa?

Paukkupakkaset ovat kirvoittaneet useankin ystävän manailemaan kylmiä kelejä. Kieltämättä pakkanen saattaa jäädyttää tallin putket ja hevosia on kurja loimittaa, jos omistajilla ei ole yhtä kunnolllista talviloimea, joka riittää ydintalven tunnelmiin. Mutta muuten en ole keksinyt kuluneista viikoista mitään valitettavaa.

Oikea talvi, joka kerrankin on suotu myös meille rannikon eläjille, on ihana ihana ihana. Reilusti luminen maisema, huurtuneet puut, kimmeltävät nietokset ja jalan alla nariseva hanki, mitä muuta enää voi toivoa?

Se on myönnettävä, että nyt on niin kylmä, että esimerkiksi ranskalaisvetoiseen estevalmennukseen jätimme tyylin kotiin ja pukeuduimme suosiolla toppahousuihin, huopikkaisiin ja rukkasiin. Jo -17 on sellainen lämpötila, että polvet jäätyvät normiridapökissä, vaikka mitä tekisi. Samoin sormet ja varpaat on syytä suojata kunnolla, jos haluaa säilyä toimintakykyisenä.

Koska olen ollut havaitsevinani, että melko moni tyytyy näillä keleillä vain köpöttelemään hevosensa kanssa lyhyesti, ajattelin antaa muutaman talven 2010 pukeutumisvinkin, joilla selviää hengissä kevääseen ja samalla pitää myös hevosensa tikissä.

Ratsastajalle:

Toppahousut. Reilun kokoiset henkselilliset lasketteluhousut. Niihin riittää alle pelkkä kerrasto ja on taatusti mukavampi ratsastaa, kuin ylitopatuissa normihousuissa. Jotain ratsastusversioita, joissa on kokopaikatkin olen nähnyt, mutta itselläni on nyt menossa Haltin toppikset ehkä viidettä vuotta, eikä niissä ole moitteen sijaan. Satulassa pysyn niillä ihan yhtä hyvin kuin paikattomilla kesäratsastushousuillanikin. Eli pysyn.

Untuvatakki. Kunnon untsika on ainoa mikä pitää -20 astetta ulkopuolella. Höyhenet saa lisäksi pestä 60 asteessa, joten takista saa aina tarpeen vaatiessa paitsi puhtaan, myös uudenkuohkean.

Kypäränalushuppu. Päästä haihtuu eniten lämpöä, ja koska kypärä jättää pään sivut, kaulan ja niskan paljaaksi, on ne syytä verhota silkki tai villahuppuun. Kasvattaa lämpökerrointa noin kymmenellä. Lisäksi vie myös viiman pois korvista.

Hanskat. Alle villasormikkaat ja päälle villa- tai nahkarukkanen. Näin voi tarvittaessa riisua päällimmäisen ja tehdä hienosäätöjä, kuten satulavyön kiristystä, ilman että sormet jäätyvät.

Villasukat. Mieluiten kahdet. Näitä saa mummoilta ja toreilta. Suosittelen myös muuhun arkeen. Parantavat elämänlaatua, kun kylmettyneet varpaat jäävät unholaan.

Kunnolliset kengät. Parhaat ovat huopikkaat, mutta niiden saaminen näiltä leveysasteilta on välillä vaikeaa. Myös vanha kunnon Moonbootsi on hyvä. Seuraavaksi aion testata pikkulasten ikisuosikkia Kuoma-kenkää, joka on edullinen ja ainakin lasten ja tarhatätien jaloissa toimiva. Talviratsastuksessa tulee huomioida, että kengän tulee mahtua ja myös kyetä irtoamaan helposti jalustimesta. Suosittelen kuminauhaturvajalustinta joka tekee tästäkin ongelmasta historiaa.

Hevoselle:

Lanneselän päälle ratsastusloimi. Laukkahevosilta omittu peffaloimi lämmittää kriittisiä lihaksia ja suojaa viimalta. Oma ratsuni on ns. ralliklipattu eli kaulan alapuoli, vatsa ja kyljet ovat lyhytkarvaisia. Tästä huolimatta olen kyennyt ratsastamaan sillä aivan normaalisti.

Ja sitten vain taikametsien uumeniin pakkasukkoa jahtaamaan

Siinäpä se olikin. Näillä ohjeilla kelpaa ratsastella paukkupakkasissakin. Oman lämmön ohella tulee huomioda se, ettei yli -17 asteen pakkasessa ole hyvä kovasti hengästyttää hevosia. Mutta se tarkoittaa lähinnä raskaassa hangessa hulvattomasti laukkaamista tai kiitoa kilometrikaupalla, missä alkavat omatkin posket jo hyytyä. Lisäksi kovin hikinen hevonen jäähtyy nopeasti eli se tulee ratsastuksen jälkeen loimittaa huolellisesti (= taidolla ja järkevästi).

Normaali tuntiratsastustoiminta tai harrasteratsastus ei tarvitse pakkastaukoa ainakaan hevosen takia. Päinvastoin, pakkasella hevosiin kertyy vain entistä enemmän talli- ja talvikaasua joka purkautuu johonkin suuntaan joka tapauksessa.

Iloisia pakkasratsastuksia, nautitaan kerrankin upeista talvikeleistä!

Kuvan ratsastaja ei aivan edusta juuri esittelemääni talvityyliä. Kuvassa lienee pakkasta korkeintaan -1 astetta, jos sitäkään.

Heidi