Tallinpitäjä ensiapukurssilla
19.2.2010
Heidi
Ratsastus on laji jossa sattuu helposti tapaturmia, joissa ensiaputaidot ovat tarpeen. Hevosen selästä putoaminen voi johtaa luunmurtumiin tai aivotärähdykseen. Hevonen saattaa potkaista tai rusentaa seinään. Jopa tallitöissä voi käydä köpelösti. Osaatko toimia hätätilanteessa vai rajoittuvatko taitosi siihen, että osaat soittaa 112?
Satulahuoneen tallin edustajisto päätti kurssittaa itsensä jälleen ajantasalle. Ratsastuksenohjaajilla EA-taidot tulee olla ajantasalla ja päivittää kolmen vuoden välein, mutta omat taitoni lienevät perua -80 luvun puolella pidetetyltä partioleiriltä. Parissakymmenessä vuodessa oli aika moni asia muuttunut.
Hätänumeroon soittaminen on kuitenkin edelleen tehtävä nro 1. Siihen pitäisi kaikkien pystyä. Silti nuorille sekin saattaa olla liikaa vaadittu. Sinne voi kuitenkin soittaa kaikenlaisissa asioissa ja esimerkiksi karannut hevonen aiheuttaa nykyään etsintätoimien käynnistämisen samantien.
Varaudu hätätilanteisiin ja ennakoi
Ensiapukurssilla pohdittiin myös työturvallisuutta, tallilla se lienee turvakenkiä, asianmukaisia hanskoja ja hevosmiestaitoja hevosten käsittelyssä. Koneiden, etenkin traktorien kanssa pitää myös olla tarkka.
Tallilla ja ratsastettaessa kuitenkin yleisin riskitekijä on hevonen. Se on noin 500 kiloa elävää lihasta, joka säikähtää helposti ja puolustautuu potkaisemalla. Tallityöntekijät joutuvat varmasti useimmin kokemaan potkuja ja ruhjoutuneita raajoja.
Tuntiratsastajan suurin riski lienee selästä putoaminen. Ratsastajan tyyppivamma on kuulema ranteen murtuma. Eli hevosen selästä pudottaessa otetaan ranteella vastaan, jolloin oma ruumiinpaino naksauttaa luut nipsnaps poikki.
Ensiapua tarvitaan hätätilanteissa, mutta vähintään yhtä tärkeää on osata ennakoida tulevia vaaratilanteita ja estää niiden syntyminen. Kurssilla kävi ilmi, että hupustaan puuhun takertuneita ratsastajia on enemmän kuin yksi. Purkkaa jauhavat tuntilaisetkin ovat vaarassa tukehtua. Nipo-ope saattaa siis ollakin vain tarkka riskienhallitsija.
Mutta mitä sitten tehdään kun vahinko on tapahtunut? Käytännössä ratsastusonnettomuuksissa on yleensä yksi loukkaantunut ihminen ja vähintään yksi irtipäässyt hevonen. Jos loukkaantunut on lapsi, saattaa käydä niin, että ratsastuskenttä tulvii yhtäkkiä täyteen huolestuneita aikuisia, jolloin pienten ratsastajien ponit viimeistään villiintyvät kaikki ja loukkaantuneiden määrä saattaa yllättäen kasvaa.
Ensiaputaito on muutakin kuin elvyttämistä
Tallien kannattaisikin laatia maneesien ja kenttien kulmalle jotkut yleiset ensiapu/hätätilanneohjeet kaikkien luettavaksi. Alkaen siitä, että tallilla tulee olla kaikkien ratsastajien ja hoitajien ICE-numerot eli kenelle soitetaan kun jotain sattuu.
Maneesiin ja talliin tulisi myös askarrella ensiapukaapit. Hädän hetkellä tulee tarvikkeiden olla helposti löydettävissä. Ensiavussa ei ole aina kyse elvytyksestä tai muusta erityistaitoja vaativasta kikkailusta. Jokainen tallityttö osaa väkertää haavan päälle painesiteen kunhan vain on puhtaat tarvikkeet tarjolla ja on edes kerran kuullut mistä on kyse.
Ensiapukurssin ensimmäinen osa oli vakuuttava. Toivottavasti käytännön tilanteessa osaa toimia kuten kurssilla opeteltiin. Parasta antia varsinaisen toiminnan ohella on kuitenkin, että oma ajattelutapa saattaa ainakin hetkeksi kääntyä ennakoivaksi ja turvallisuushakuiseksi. Suurin osa hevosperäisistä tapaturmista olisi kuitenkin vältettävissä ihan sillä, että ymmärrettäisiin kuinka hevonen toimii.
- 1.
-
Kiva, että kurssin käynyt ihminen on jaksanut kirjata kurssilla mieleen jääneet asiat kaikkien luettavaksi. Tästä artikkelista en kuitenkaan saanut irti oikein mitään. Teksi oli myös heikosti rakennettu. Esimerkiksi lauseeseen ”Silti nuorille sekin saattaa olla liikaa vaadittu” odotin jotain selventävää jatkoa tai esimerkkiä. Lause kuitenkin jäi täysin irralliseksi heitoksi, joka kuulosti lähinnä lasten mollaamiselta.
- 2.
-
Onkohan ”kurssitusta” joku tiukkapiponen äidinkielenope? Musta juttu oli kiva ja täysin selkeä ja ymmärrettävä ja muistuttaa, että talleilla sattuu ja tapahtuu ja olisi hyvä etukäteen miettiä miten toimitaan tosi tilanteessa. Tuskin tämän jutun tarkoitus oli opettaa lukijalle koko EA- kurssin sisältö, lähinnä totesi mitä asioita siellä käsitellään jotka koskettavat myös hevosihmisiä…
- 3.
-
Hätänumeroon soittaminen on yllättävän monelle ISO asia. Varsinkin iäkkäämpi väestö lykkää virkavallan ”vaivaamista” monesti liian pitkään. Hyvä jos junnuille opetetaan ajoissa että apua saa ja voi pyytää, myös numerosta 112, silloin kun hätä on.
Mielestäni Heidi kirjoittaa kivasti ja ajatuksia herättävästi turvallisuudesta ja nimenomaan vahinkojen ennaltaehkäisemisestä. Sainpa vihdoinkin aikaiseksi tallentaa omaan kännykkään ICE numeron ja pidän huolen että tyttärenikin sen tänään kännyynsä tallentavat. Olen heille jatkossa jäätävä mutsi ;) - 4.
-
Kurssilla kävi ilmi, että monelle nuorelle hätänumeroon soittaminen on vaikeaa. He luulevat, että siihen tarvitaan jotain erityistaitoja tai että siellä voi joutua vastaamaan ”hankaliin” kysymyksiin. Lisäksi muistelen, että muutamissa onnettomuuksissa lapset ovat jättäneet soittamatta 112, koska ei ole ollut saldoa tms. Tässä yhteydessä voisi jokainen kouluttaa ainakin omat lapsensa. Ja samalla voi myös kertoa, että pilailumielessä soittelu on vain ja ainoastaan typerää.