Plaza

Helsinki International Horse Show, HIHS, Ringside tables

Horse Shown rahoituksesta uupuu satoja tuhansia. Sponsoreiden saaminen on kiven alla, joten rahan hankkimiseksi on keksitty uusia kanavia. Monessa muussa maassa käytössä olevat metodit eivät sovi Suomeen, sillä täällä yksityishenkilöt eivät halua maksaa pelkästä näkyvyydestä. Mutta entä jos samalla saisi osallistua itse kisoihin?

Rumat ne vaatteilla koreilee

Italialainen ystävä kertoi kuinka Rivierella eturivin rantatuoleista maksetaan kymmenien tuhansien eurojen vuokria. Pidin sitä ällisyttävänä. Eikö samalla rahalla kannattaisi mieluummin vuokrata kokonainen huvila, jossa saisi olla rauhassa katseilta? Ystäväni mukaan vain suomalainen voi ajatella niin.

Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että joku haluaa maksaa siitä, että on muiden katseltavana. Eroamme tässä muusta maailmasta aivan olennaisesti. Suomalaiset sanonnat: Kel onni on sen kätkeköön jne. kertovat mistä on kyse. Täällä varakkuudella ei sovi erottua. Ei ainakaan niin, että muut pääsevät osoittelemaan sormella.

Turkissa tallilla työskentelevä ystäväni kertoi sikäläisistä tavoista. Ratsastus on erittäin hyvin toimeentulevien laji, jota harrastetaan pääasiassa vain klubeilla ja jatkuvan valmennuksen alla. Harrastukseen kuuluu olennaisesti kilpaileminen. Kilpailut ovat tapahtuma jota sitten ystävät ja sukulaiset saapuvat seuraamaan viimeisen päälle tälläytyneenä. Vanhemmat kannustavat lapsiaan hyvän ruoan ja juoman ääreltä ja näyttäytyminen kisakatsomossa on iso osa harrastusta.

Helsinki Horse Shown järjestäjä Tom Gordin totesi lehdistötilaisuudessaan, että ulkomaiset kisajärjestäjät keräävät roppakaupalla rahaa ringside-pöydistä. HIHS:ssakin nähdyssä konseptissa on hyvälle paikalle katettu kauniisti pöytiä (kuvassa ylhäällä), joissa on jatkuva ilmaisen kuoharin virta ja ykkösluokan sapuskat. Mutta kotimaan tyyliin koko ajatus näyttäytymisestä muuttuukin tirkistelyksi, jonka kohteena on kiusallista olla. Lopulta ringsidepöydässä istuva tuntee itsensä friikiksi, jota koko halli kiikaroi.

Elämyksiä koko rahalla

Niinpä uutena konseptina onkin superVIP-lippu mikä takaa pääsyn sinne minne tavisVIP ei pääse. Kultainen VIP-ranneke ”avaa ovet ihan joka paikkaan”. Henkilökohtaisen kokemuksen luominen on tänä päivänä arvokkaampaa kuin vain pelkät hyvät tarjoilut.

Toinen rahanhankintasuunnitelma on amatöörien kisakiertue, jossa 120 € osallistumismaksun maksamalla lunastaa mahdollisuuden kvalifioitua Horse Shown amatööriluokkiin. Sillä vaikka suomalainen ei haluakaan olla näkyvillä VIP-pöytään ostetulla paikalla, niin kyllä siitä että pääsee areenalle taitavan ratsastajan roolissa voi maksaa.

Lopputuloksellakaan ei ole niin väliä, kunhan edes kerran pääsisi Horse Showhun kisaamaan. Sitä voi sitten muistella lopun elämäänsä. Kyllä oman edesmenneen Ruuna Reippaanikin historiikissa aina muistettiin mainita osallistuminen HIHS:in Meet the Champs luokkaan. Enkä itsekään muista pääsikö se edes toiseen vaiheeseen.

HIHSssä näkee kansakunnan toivot ja ulkomaiset huiput

Toivotaan, että Gordinin suunnitelmat toimivat, sillä ilman HIHS:iä me putoamme ratsastusmaailman periferiaan. Kaikesta rutinasta huolimatta on kuitenkin kivempaa ja huomattavasti halvempaa raahautua Helsinkiin katsomaan kansainvälisiä huippuratsukoita, kuin alkaa järjestellä jotain ulkomaan ekskursioita.

Sitäpaitsi allekirjoittanut ainakin tykkää katsoa myös torstain ja perjantain kotimaisia amatöörejä ja ammattilaisia. Sieltä voi bongata paitsi tuttuja myös tulevia tähtiä, niin hevosten kuin ratsastajien osalta. Lisäksi näissä luokissa on usein enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuin varsinaisissa pääluokissa. Ja amatööriluokkien epävirallisena tyylituomarina toimiminen jaksaa puhuttaa vielä seuraavallakin viikolla tyyliin ”Näitsä sen yhen joka ei osannu mitää.. Mäki oisin menny paremmin”.

Heidi