Plaza

rollkur, hyperfleksio, fei, kouluratsastus, syvä muoto

Rullausratsastus eli hienommalta nimeltään hyperfleksio, jakaa asiantuntevan hevosväen kahtia. Tavisratsastajalle asia ei todennäköisesti aukea millään tasolla, kun hienosäätäjät keskustelevat hevosen niskan ligamenteistä ja takajalan askelen kantavuudesta.

Ratsastusta sivusta seuraava ei ensiksi tajua koko touhusta mitään muuta kuin, että ihminen istuu hevosen selässä. Aluksi etenkin hurjana pystypäisesti liikkuvat hevoset saattavat vaikuttaa erityisen uljailta. Pikkuhiljaa asiantuntevien ystävien avustuksella alkaa itsekullekin aueta, että se mitä tulee tarkimmin seurata on pään asento. Turvan tulee osoittaa alaspäin ja hevosen tulee liikkua ns. muodossa tai peräänannossa. Etenkin kun kyse on kouluratsastuksesta.

Peräksiantoon mars!

Oikea muoto, eli se kuinka hevonen päätään kantaa, kuinka sen kaula on ja onko niskan korkein kohta ylimpänä tai peräti turpa luotiviivan takana, on ammattiratsastajien keskenkin kiisteltyä ja jokaisella on oma ehdottoman oikea mielipiteensä asiaan. Amatöörille sen sijaan riittää, että pää on alhaalla.

Koska hevosen ratsastaminen peräänantoon ei aina käy helposti, on avuksi kehitetty kokonainen leegio apuohjia. Turpa ryntäisiin niksnaks muuttuu monen ratsastajan koko ratsastuksen ainoaksi tavoitteeksi. Ja sivustaseuraavien tallityttöjen armeija nyökyttelee päätään hyväksyvästi.

Todellisuudessa hevosen muodon tulisi olla seurausta muusta ratsastuksesta, ei suinkaan sahaavasta kädestä ja kireästä apuohjasta. Hevonen tulisi ratsastaa takaa eteenpäin, eikä suinkaan edestä taakse. Ja paljon enemmän kuin hevosen muotoa tulisi tarkkailla sen muuta liikkumista. Muodon tulisi olla ns. piste iin päällä.

Fakta kuitenkin on, että hevonen on sellainen otus, että kaula, niska, ja pään asento vaikuttavat myös sen korvien väliin. Perusperiaate on, että peräänanto tarkoittaa myötämielistä hevosta, jota seuraa kuuliaisuus ratsastajan avuille. Väkisinkin väännetyssä muodossa liikkuva hevonen on usein tottelevaisempi ratsastajan avuille, kuin vapaassa muodossa leiskuva hulmuharja.

Pitäisikö rullaaminen hyväksyä kelvollisena koulutusmenetelmänä?

Pään asennon vaikutuksen on parhaiten sisäistänyt Rollkurklaani, joka rullaa hevosensa niskat nurin ns. syvässä muodossa. Hevoset ratsastetaan täysin kuolaimen alle, turpa jopa luotiviivaan nähden suorakulmaan. Se on niin vastoin perinteisen ratsastuksen periaatteita, että vanhoillinen kouluratsastusmaailma on suoraan sanoen ällikällä lyöty.

Rullatut hevoset ovat energisiä ja elastisia, sekä hurjan kuuliaisen tuntuisia radalla. Toisaalta niissä esiintyy samoja piirteitä kuin kuolaimen alle pakenemaan oppineissa hevosissa, jolloin voi käydä kuten Ankylle palkintojen jaossa. Lisäksi niiden takajalkojen ja selän käyttöä on kritisoitu julkisuudessa.

FEI ei ole osannut ottaa Rollkurin käyttöön yksiselitteistä kantaa, niinpä nyt jälleen kerran asiantuntijapaneeli kokoontuu asiaa pohtimaan. 20 erikoisasiantuntijaa tapaa toisensa Zürichissä 9. helmikuuta pohtiakseen voidaanko rullausta pitää hyväksyttävänä hevosten koulutusmenetelmänä.

FEI on viime aikoina tyrinyt niin rankasti päätöksenteossaan, että riviratsastajien usko viisaampiin on heikentynyt. Taannoin allekirjoitin lääkeaineiden käyttöä koskevan progressiivilistan vastustusaddressin ja nyt Zürichin kokouksessa on tarkoitus luovuttaa anti-rollkur-addressi. Toistaiseksi kasassa on 16 000 nimeä. Vielä ehtii allekirjoittaa.

Heidi