Plaza

ratsastajan kuntopäivä, ratsastustaito, kuntotesti

Ratsastajainliitto järjesti Ratsastajan kuntopäiväseminaarin. Ohjelmassa oli paitsi kiinnostavia luentoja, myös aktiivista urheilua ja kunnon testausta. Tilaisuudessa pohdittiin myös onko ratsastus urheilua ja ennen kaikkea, onko ratsastaja urheilija?

Kyllä ja kyllä ja vähän ei. Ratsastus on urheilua ja ratsastaja on urheilija. Ainakin huipputasolla. Ratsastusta voi toki harrastaa kuin mummogolfia konsanaan ja käydä kerran viikossa lyllertämässä rauhallisen hevosen kanssa tätiryhmän slowratsastustunnilla. Mutta oikeaa ratsastusta, sellaista, jossa kehitetään myös urheilun toista osapuolta, voi harrastaa vain hyväkuntoinen ihminen.

Seminaarin alussa puhunut eläinlääkäri Seppo Hyyppä painotti ratsastajan taitojen merkitystä hevosen terveydelle ja hyvinvoinnille. Ratsastajan tehtävä on valmentaa ja kehittää hevosta kestämään sille asetettujen tehtävien vaatimukset. Hevonen on urheilija, jonka treenarina toimii ihminen, joka omilla ratsastuksellisilla taidoillaan auttaa hevosta kehittymään oikeaan suuntaan.

Huono ja taitamaton ratsastus sen sijaan vie urheilusuoritusta taaksepäin myös hevosen osalta. Hyyppä painotti ratsastajan roolia hevosen valmennusfysiologian ymmärtämisessä ja ratsastustaitoa, jottei lahjakkaista nuorista ratsuista tehtäisi huonostiliikkuvia keskinkertaisuuksia. Fysioterapeutti Anne Hyttinen sen sijaan pohti ratsastajan kunnon merkitystä hevoselle.

Hevonen urheiluvälineenä

Hyttisen mukaan ratsastajan kunnon tulee olla sellainen, että ratsastussuoritus ei tunnu rasittavalta. Silloin voidaan ratsastuksessa käyttää taitoa, eikä häiritä hevosta sen suorituksessa. Tämä murskaa perinteisen ajatuksen hevosesta urheiluvälineenä. Kuinka moni tuntiratsastaja treenaa muita lajeja sitä varten, että tekisi homman helpommaksi hevoselle?

Todellisuudessa suurin osa tuntiratsastajista ja ratsastajista ylipäätään pitää ratsastusta jonkin sortin kuntourheiluna, jossa hiki virtaa ja lihakset saavat kyytiä. Hevonen on elävä spinningsatula, joka vatkuuttaa hyllyviä pyllyjä sykemittareiden piipittäessä. Jeejee, laukassa palaa tosi paljon kaloreita!

Ratsastajan kunto ja tasapaino parantavat reaktiokykyä ja parantavat yhdessä ratsastustaidon kanssa turvallisuutta. Mitä paremmassa tikissä satulassa keikutaan, sitä paremmin kyetään sopeutumaan hevosen liikkeisiin, niihin yllättäviinkin.

Seminaarissa kävi myös ilmi, että mitä paremmassa kunnossa hevonen on, sitä reaktiivisempi ja valppaampi se on. Tästä seuraa tietenkin loogisesti se, minkä kaikki jo tietävät, että tuntiratsastajuus ei automaattisesti johda siihen, että pärjää huippuun viritetyn kisakoneen kanssa. Vrt. kauppakassi - Ferrari.

Kuntotesti paljastaa vahvuudet ja heikkoudet

Riittävä peruskestävyys vähentää ratsastajan loukkaantumisriskiä. Sen lisäksi, että vanhat ja kankeat putoavat käsi edellä ranteensa murtaen, he myös putoavat nuoria ja notkeita helpommin. Varsinkin, jos kaikki muu urheilu on jäänyt väliin. Ratsastus on urheilulaji, ja aivan kuten muutkin lajit, siinä kehittyäkseen, tarvitaan sitä tukevia harjoitteita. Siis muutakin kuin ratsastusta.

Toki ratsastus itsessäänkin kehittää lihaksistoa. Kuulema maajoukkuetason kisaajilla on järjestään erinomaiset vatsalihakset. Ja todentotta, työkseen ratsastava lähisukulainen pokkasi kevyesti itselleen täydet pinnat staattisesta vatsalihastestistä. Mutta muuten ratsastajilla on yleensä ottaen heikot vatsat ja vahvat selät. Satulassa istuessa voi hyvin kannatella itseään pelkällä selän tuella. Hyvät vatsat erottaa silti maneesin laidaltakin, ilman testiä.

Ratsastajille on suunniteltu oma kunnontestauspatteristo, johon on valittu tälle lajille tyypillisiä testauskohteita. Mm. juoksua, vatsoja ja jalkoja sekä ikävää tasapainon testausta. Hyvä tasapaino on ratsastuksen kulmakiviä, joten sen harjoittelu ja kehittäminen lienee tarpeen kaikille. Ikävää silti, ainakin tajuta, ettei oma tasapaino ollutkaan parasta A-tasoa.

Kunnon testaaminen antaa lähinnä tietoa siitä, mitkä osat kropasta ovat heikkoja ja mitkä vahvoja. Jos muiden lajien harrastaminen on vähäistä, ei kehotietoisuus välttämättä ole niin kehittynyttä, että edes tunnistaisi onko itsellä vinouksia tai epätasapainoa lihasten välillä. Kuitenkin hevosen selässä tulisi pystyä olemaan optimaalisesti tasapainossa ja ehdottoman symmetrinen. Kaikki vääntö ja kiemura johtaa väistämättä myös hevosen vinoutumiseen ja yhteistyön hankaluuksiin. Eli ei kun testiin kaikki kynnelle kykenevät, ja sitten tuloksia parantamaan. Parempi kunto, parempi ratsastusmieli!

Heidi