Plaza

pihatto, ryhmäkasvatus

Hevosten pitäminen vapaina ryhminä keskenään pihatossa on eräiden mielestä ennen kaikkea hevosten etu, toisille sen sijaan lähinnä ajankäytöllä ja kustannustehokkuudella perusteltu ratkaisu. Omat kokemukseni ovat jotain siltä väliltä.

Hevosurheilulehti ehti tiistaiseen ryhmäkasvatusseminaariin, toisin kuin allekirjoittanut hyvistä aikeistaan huolimatta. Perjantain lehdessä raportoitiin Pohjoismaiden alueella tehdyistä tutkimuksista.

Tutkimusten perusteella ainakin kotimaiset varsat kasvavat runsaissa tiloissa kaveriporukan keskellä. Parantamisen varaa oli lähinnä ilmanvaihdossa, ulkoilualueissa sekä kivennäis- ja vitamiiniruokinnassa: Osassa pihatoissa ei ollut ilmanvaihtoa lainkaan, tarhat olivat luonnonpohjaisia eikä laitumia puhdistettu lannasta lainkaan, harva huolehti myöskään D-vitamiinin riittävästä saannista.

Tilaisuudessa oli lisäksi pohdittu pihattokasvatuksen vaaranpaikkoja, lähinnä ihmisen ja hevosen fyysisen loukkaantumisen kannalta. Näitä tutkimuksia pitäisi mielestäni aina tarkastella kriittisesti, kun niitä verrataan tavanomaisissa oloissa pidettyihin hevosiin. Pihatoissa kun tavataan pitää hevosia, jotka sinne soveltuvat. Loput päätyvät takaisin tavalliseen talliin.

Tutkimuksissa oli havaittu selkeitä eroja hevoslauman koon, ikäjakauman ja rodun vaikutuksessa lauman toimivuuteen. Mitä isompi porukka (huom. tietenkin vastaavasti suuremmissa tiloissa), sitä sopuisampaa menoa. Ikäjakauma saisi mielellään myös olla laaja, lauma samanikäisiä nuoria hevosia keskenään on aivan yhtä fiksu kuin lauma teini-ikäisiä ihmisiä ilman valvontaa. Tutkijan suusta oli kuultu, että islanninhevosten pakoreaktion kesto on huomattavasti tanskalaisen puoliverisen vastaavaa lyhyempi.

Mielenrauha vs. ajansäästö

Oma pihattoni on ollut kuluvan talven tyhjillään. Onneksi, sillä omat hermoni eivät kestä viikkokaupalla -25 asteen pakkasessa huurtuvia pikkuhevosia. Tai oikeastaan pahiten taisin kyllästyä jatkuvaan mutaan ja liejuun, jota tänäkin syksynä riitti enemmän kuin tarpeeksi.

Pihaton heikkouksiin kuuluu myös hevoskohtaisen arvioinnin väheneminen. Pihatossa tai ryhmäkarsinassa asuva hevonen voi käytännössä lopettaa juomisen, syömisen ja ulostamisen kokonaan ilman, että sitä edes tajuaa ennen kuin on myöhäistä. Toisaalta pihatossa suursyömäri voi syödä sydämensä kyllyydestä, eikä sitä voi mitenkään rajoittaa.

Silti pihatto on mielestäni paras vaihtoehto nuorille hevosille, alkuperäisroduille ja poneille. Läskiin taipuvaiset rodut joutuvat pihatto-oloissa edes hieman kuluttamaan energiaa ylläpitoon, ja varsat olivat tutkimustenkin perusteella helpompia käsitellä. Onhan leikkipuistossa kavereiden kanssa riehunut lapsikin kotona helpompi, kuin koko päivän sisällä homehtunut yksinäinen vasa.

Kaikki hevoset eivät sovellu pihattoon

Aiemmin pihatossani asusteli varsoja ja poneja, äitihevosen ohella. Viime syksynä lauma koostui 17v. täysiverisestä, shetlanninponista ja 2v. varsasta. Erikoinen ryhmä kieltämättä, mutta sinänsä kaikki toisilleen tuttuja hevoseläimiä ja luonteeltaan leppoisia.

Pihattorakennuksessa on ovessa muoviläpät suojaamassa tuulelta ja tuiskulta. Pidin niitä yleensä sivuun taitettuna ja vain oikein pahoilla keleillä laskin ne alas kokonaan. Onneksi sellaisilla ilmoilla ruokin myös heinät sisätiloihin, sillä kävi ilmi, ettei vähä-älyinen täysiveriseni uskaltanut kuin hiukan tökkiä turvan kärjellä muoviliuskoja, siitä huolimatta, että kaverit kulkivat tottuneesti sisään ja ulos. Aamuisin pihatossa huolestuneena hirnuva pöhkö Veli Ponteva ja sen ulkona hämmästyneen näköisenä seisovat kaverit kirvoittivat hyvät naurut allekirjoittaneelta, mutta samalla ymmärsin, että osa hevosista ei selviäisi villissä luonnossa.

Pihatto on oiva keksintö, mutta se vaatii hyvän suunnittelun, huomattavasti tavallista tarhaa paremmin perustetut ulkoilualueet, sekä maalaisjärkeä asukkaiden valinnassa. Pelkistä kustannus- tai ajansäästösyistä ei pihattoa kannata perustaa. Oma mieleni on nykyisin paljon levollisempi, kun tiedän, että vaikka ulkona riehuisi karmea myrsky tai pakkasta olisi yli -30, niin hevoseni nukkuvat lämpimässä tallissa, kukin omassa karsinassaan, toimivien vesikuppien äärellä, täydellisen rauhan vallitessa.

Heidi